virtuaalihevonen / a sim-game horse

Bonshire's Guinevere


Koko nimi Bonshire's Guinevere "Veera" Omistaja Cynoria (VRL-11723)
Rotu ja sukupuoli Shetlanninponitamma Kotitalli Zanneshof Shetlands
Väri ja säkäkorkeus Ruunihallakko, 102 cm Kasvattaja Jennifer Greene, UK (evm)
Syntymäaika 20.02.2015, ikääntyminen alla Koulutus KO: Helppo C, VVJ: Noviisi
Rekisterinumero VH15-017-0567 Painotus Koulu ja valjakkoajo

30.09.2022 YLA3 (71p.)
33 + 25 + 0 + 11 + 2 + 71 = 71p.


Olimme etsimässä uusia tammoja ja tuttu luottovälittäjämme oli juuri lähdössä Iso-Britanniaan hakemaan poneja myyntiin. Ilmoitimme hänelle, minkälaisia poneja olimme vailla ja hän lupautui makumme tuntien etsimään meille sopivia ehdokkaita. Parin päivän päästä sainkin häneltä puhelun, hänellä oli muutamakin ehdokas, jonka uskoi kiinnostavan meitä. Sain sähköpostiini kuvia ja videoita viidestä eri tammasta ja yhdessä Larsin kanssa päädyimme valitsemaan niiden perusteella kaksi miellyttävintä. Toinen näistä oli kaunispiirteinen raudikko Gelderhof's Ariadne ja toinen upean värinen ruunihallakko Bonshire's Guinevere. Ilmoitimme välittäjällemme valintamme ja hän hoiti ponit muiden myytävien mukana Suomeen. Suomessa ensikertaa ponit nähtyämme totesimme heti Larsin kanssa yhteen ääneen, että nämä tosiaan ovat ihan meidän ponejamme. Suomalaisittain Nanaksi ja Veeraksi ristityt tammat myös sopeutuivat varsin nopeasti Suomeen ja meidän laumaamme. Veera jopa onnistui uutena tulokkaana ottamaan lauman johtajuuden itselleen.

Veera on luonteeltaan todellinen tamma. Se on tammamaisella tavalla herkkä ja melko kiivassieluinen poni, joka näyttää heti, mitä mieltä on mistäkin asiasta. Veeraa ei parane provosoida, sillä kun se hermostuu, se todellakin hermostuu ja saattaa vihoitella pitkäänkin. Se onkin tammassa se hankalin piirre. Jos kerran onnistut vahingossa suitsittaessa kalauttamaan sitä kuolaimella hampaisiin, se muistaa sen pitkään ja protestoi suitsien laittamista seuraavallakin kerralla. Ja sitä seuraavalla. Veeraa täytyy pitää kuin kukkaa kämmenellä, sen kanssa ei parane ruveta tappelemaan mistään asiasta. Kunhan tamman kanssa osaa toimia, se toisaalta myös toimii melkein kuin ihmisen ajatus. Silloin kaikki toimenpiteet sujuvat kitkattomasti ja yhteiselo on ruusuilla tanssimista. Etenkin Sara-tyttäremme osaa kohdella Veeraa oikein, johtuneekohan sitten siitä, että sekä ponissa että tytössä on luonteen puolesta paljon samaa. Kuten Lars sanoo, Sara ja Veera ns. puhuvat samaa kieltä.

Ratsuna Veera on - no, tamma. Sitä ei saa painostaa liikaa, muuten sillä menee hermot. Etenkin potkivat tai puristavat pohjeavut saavat Veeran vetämään herneen sieraimiinsa. Samoin raippa. Raippa voi olla kyllä mukana, mutta sitä ei parane poniin käyttää. Eipä Veeralla kyllä raippaa juuri tarvitsekaan, se liikkuu muutenkin ihan itse eteenpäin - vaikka kiima-aikoina saattaa yrittää jumitella pissalle vähän väliä. Apuja tamma kuuntelee kivasti ja on mukavan herkkä istunnalle, pohkeille ja ohjalle. Pyydetyt (paino tällä pyydetyt-sanalla) liikkeet se suorittaa kiltisti ja nauttii etenkin päästessään laukkaamaan. Valjakkoponina sen herkkyys on sekä valtti että haaste; se ei vaadi isoja apuja, mutta toisaalta sitä ei parane painostaa liikaa. Sopivan balanssin löytyminen on siis joskus haasteellista.


Sukutaulu

i. Sparkler of Lyntondale ii. Elroy's Sam The Wanderer iii. Rocky Bellman
iie. Dilling May Flower
ie. Wyngarth's Rosie iei. Brockfield's Bobby
iee. Romelda
e. Bonshire's Ebony ei. Edmonton's Campari eii. Polaris Kenzo
eie. Crystal of Riverdale
ee. Sasha v.d. Kroonbroek eei. Emil v. St. Kriegland
eee. Nadine v.d. Bunswaard

i. Sparkler of Lyntondale on brittiläinen komistus, hiirakon värinen ja kookas, 103-senttinen tukkajumala. Sparkler on tukevarakenteinen ja hyvin maskuliinisen näköinen ori, jonka käytöskin on varsin orimaista. Ori on kantakirjattu II-palkinnolla ja sen lausunnossakin oli maininta erittäin selkeästä sukupuolileimasta sekä hieman raisusta, levottomasta käytöksestä. Sparklerin liikkeitä tuomarit kehuivat kyllä maasta taivaaseen ja sillä onkin vetävä ja tahdikas käynt sekä ponnekas, iso ravi. Kovin monia tammoja hiirakko ei ole vielä ehtinyt astua, jälkeläisiä sillä on reippaat parikymmentä.

ii. Elroy's Sam The Wanderer on brittiponien sukutauluissa melko harvinaiseksi jäänyt nimi, sillä vaikka orilla itsellään oli kuitenkin 31 jälkeläistä, niistä kovin moni ei ole lisääntynyt ja sen orijälkeläisistä usea on ruunattu. Tiettävästi vain kaksi Sammyn pojista on astuvia jalostusoreja. Sammy itse on 103 cm korkea ruunihallakko, jolla on hyvä luonne, mutta rakenteellisesti hieman lyhyt selkä ja lyhyehköt etusääret. Liikkeet sillä kyllä ovat suorat ja kohtalaisen matkaavoittavat, erityisesti ravi on aika hieno.

ie. Wyngarth's Rosie on kulomusta tamma, säkäkorkeudeltaan 100 cm. Rosie on ollut melkein koko elämänsä siitostammana ja asunut kahdessa eri siittolassa, varsoen yhteensä yhdeksän kertaa. Sen varsoista vain kaksi on oreja ja loput tammoja. Rosie itse on hyväksytty kantakirjaan II-palkinnolla ja lausunnossa sitä kehuttiin kaunislinjaiseksi ja hyvätyyppiseksi tammaksi. Luonne Rosiella on hieman äksymmän puoleinen, mutta sen jälkeläisissä on ollut ihan hyväluonteisiakin tapauksia.

e. Bonshire's Ebony on tummasävyinen ruunikko, 101 cm korkea tamma, joka asuu edelleen kasvattajallaan. Ebony on nättipiirteinen tamma, jolla on erityisen kaunis pää. Siinä on paljon samaa näköä kuin Veera-tyttäressään, sillä on samanlainen pitkä, mutta ohuehko harja sekä pitkähkö runko. Luonteeltaan Ebony on myös hieman tammamainen, joskin ystävällinen ihmisiä kohtaan ja lempeä varsoilleen. Kuten muitakaan tilan kasvatteja, myöskään Ebonya ei olla käytetty paljoa jalostukseen ja tammalla onkin vain kaksi varsaa, joista toinen jäi kasvattajalleen.

ei. Edmonton's Campari on upea tummanruunikko, 101 cm korkea ori, joka on brittiläisissä rotupiireissä varsin arvostettu nimi, vaikkakaan ei erityisen yleinen. Camparia on nimittäin käytetty jalostukseen hyvin harkitusti ja sillä itsellään onkin vain 18 jälkeläistä - toisaalta sen monilla jälkeläisillä on jo taas useampia jälkeläisiä. Campari on hyvärakenteinen, ryhdikäs ja melko korkeajalkainen ori, jolla on matkaavoittavat, tahdikkaat liikkeet ja se onkin periyttänyt hyvärakenteisia, hyvin liikkuvia jälkeläisiä.

ee. Sasha v.d. Kroonbroek on ruunikko, metrin korkuinen tamma, joka päätyi Hollannista Iso-Britanniaan tuoreelle kasvattajalle Jennifer Greenelle. Sasha onkin Jenniferin kantatammoja, kolmospalkinnolla palkittu kantakirjatamma, joka on hyvätyyppinen, joskin hieman pitkärunkoinen ja takakorkea. Luonteeltaan se on hieman temperamentikas ja itsetietoinen rouva, joka kuulemma pitää laumassa huolen siitä, että järjestys säilyy. Sashalla on kolme varsaa, joista kaksi tammaa jäi kotitilalle; Ebonyn lisäksi myös Chantel.


Jälkeläiset

s. 04.09.2015
ori
s. 24.10.2015
tamma
s. 03.01.2016
ori
s. 24.01.2016
tamma

Kilpailumenestys

VALJAKKOAJO » 26 sij.

07.09.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/40
17.09.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40
30.09.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30
01.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/26
02.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/26
02.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30
03.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
07.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40
08.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
20.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40

22.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
25.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
30.10.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40
13.03.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/40
19.03.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40
21.03.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
27.03.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40
29.03.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40
30.03.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
10.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30

12.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/30
14.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
15.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/30
18.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30
28.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/30
29.04.2017, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
KOULURATSASTUS » 18 sij.

29.12.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/30
10.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40
10.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30
11.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
12.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40
16.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30
24.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/97
26.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/30
29.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/30
30.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40

06.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
08.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40
25.06.2016, kutsu, KRJ, Helppo D, 4/20
27.06.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/50
24.03.2017, kutsu, KRJ, Helppo D, 5/26
28.03.2017, kutsu, KRJ, Helppo D, 1/26
29.03.2017, kutsu, KRJ, Helppo D, 4/26
26.04.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40

Ikääntyminen

Veera ikääntyy ensimmäiset neljä vuotta systeemillä 1 irl kk = 1 vrl vuosi, mutta laskien aina kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Se on siis täyttänyt 1 vuotta 01/03/2015 ja 4 vuotta 01/06/2015. 4-vuotiaasta eteenpäin Veera ikääntyy satunnaisesti.



Kuulumiset

Tammojen saapuminen

Viime viikolla meille saapui kaksi uutta ponia Iso-Britanniasta; tammat Gelderhof's Ariadne ja Bonshire's Guinevere - eli kotoisammin Nana ja Veera. Tammat tulivat meille luottovälittäjämme kautta kuvien ja videoiden perusteella. Pidän ponisilmääni varsin hyvänä (mites muutenkaan?) ja tulihan se taas todistettua, valinnat osuivat tälläkin kerralla nappiin. Kaunis ruunihallakko Veera on tapauksista selvästi tammamaisempi, etten sanoisi aika omanarvontuntoinenkin poni, joka on vaikuttanut itse asiassa lunastaneen itselleen laumassa johtajan paikan. Tipsyn jälkeenhän laumassa ei hetkeen vaikuttanut olevan edes selkeää pomoa, mutta Femman tullessa siitä tuli automaattisesti jonkinlainen johtajahahmo ikänsä ansiosta, vaikkei tamma itse mikään varsinainen alfaluonne olekaan. Ihan suosiolla kuitenkin kuningattaren kruunu siirtyi nyt Veeralle. Nanahan sitten taas on uusista poneista se ujompi ja rauhallisempi. Sillä ei ole selvästi lainkaan halua tai tarvetta päästä ylemmäs arvosteikossa saati kilpailla asemastaan ja näyttää olevan tyytyväinen asemaansa siellä alapäässä, passiivisena tarkkailijana ja myötäilijänä. Sama asenne näkyy ihmistenkin kanssa, Nana on vain tyytyväinen, ettei sen tarvitse päättää asioista, vaan se voi turvautua ja luottaa vahvempaan auktoriteettiin. Täytyy sanoa, että vaikka varsinkaan tammojen kanssa ei koskaan tiedä, niin tällä kertaa tulokkaat solahtivat laumaan yllättävän mutkattomasti. Ehkä meillä on nyt harmonisempi ja helpompi tammalauma kuin yleensä?


Tahtojen taistelu

Meillä äityi ajolenkki Veeran kanssa pieneksi tahtojen taistoksi. Tiellä oli iso tien levyinen lätäkkö, jonka yli Veera meni muitta mutkitta menosuuntaan, mutta ei enää olisi halunnutkaan tulla siitä paluumatkalla. Siis millään. Yritin pitkään hyvällä ja kannustamalla, mutta ei. Sitten yritin vähän painostaa, mutta ei. Lopulta yritin vähän pahallakin, ärähdin ja jopa hieman näpäytin raipalla, joka oli Veeralle aivan liikaa. Lopulta poni oli niin hermostunut ja emäntäkin hyvin vahvassa turhautumispisteessä, joten viimeksimainittu päätti ottaa pienen aikalisän. Tulin kokonaan alas kärryiltä ja hetken aikaa vain hengittelin siinä kyykyssä miettien, miten edetä seuraavaksi. Veera katsoi minua ilmeellä, joka taisi jakaa omat tunteeni. Hajamielisesti päädyin rapsuttamaan herkkäsieluisen tammani turpaa, joka sai Veeran tuhahtamaan ja kääntämään päänsä äkkiä pois. Yhtäkkiä huomasin vasemmalla puolellani ihan tien varressa mustikoita. Yritin kurotella niitä kohti, mutten ihan ylettynyt ilman että päästäisin ohjista irti. Otin riskin ja päästin ohjista siksi aikaa, että sain käteeni muutaman mustikan. Niitä mussuttaessani Veera kurkotti turvallaan haistamaan mitä syön. Tarjosin sillekin mustikoita ja yllätyksekseni se otti ne ja mussutimme sitten yhdessä mustikoita suupielet ihan sinipunaisina. Yllättäen tunsin mieleni jälleen rauhoittuneen, joten rauhallisesti nousin takaisin kärryille ja maiskautin Veeralle. Tamma lähti astelemaan saman tien lätäkön läpi ilman mitään ongelmaa.


Varsauutisia

Veera sai ensimmäisen varsansa tuossa syksyn alkupuolella. Tamman ensimmäiseksi sulhoksi tosiaan valitsin oman hienon ja kokeneen Calle-orini, joten odotukset olivat korkealla. Toivoin Callen rauhallisen ja hyvän luonteen kompensoivan emän kipakkuutta. Jospa varsa perisi isänsä temperamentin. Hieman toivoin hiirakkoa tai ruunihallakkoa varsaa ja tamma olisi ollut kiva. Noh, totta kai Veeran pitää näyttää, ettei se nyt ihan aina rupea toisten tahdon mukaan pyörimään ja pyöräytti mustan orivarsan. Kaiken lisäksi kävi pikkuhiljaa selväksi, että se hyvin vahvasti periytti oman temperamenttinsa pojalleen. Pikkuori on nyt jo osoittanut omaavansa aika vahvan oman tahdon ja ison temperamentin. Sen kanssa on saanut ihan todella käydä keskusteluja siitä, saako ihmisen päälle hyppiä tai saako ihmistä kopauttaa kaviollaan. Lisäksi se yrittää jatkuvasti tuhota vesisaavia joko änkeämällä saaviin kokonaan tai sitten vain potkimalla sitä etujaloillaan. Emä taas on erittäin tärkeä esikoisestaan ja häätää heti kaikki muut pois sen läheltä. Samoin se varmistaa, että jälkikasvunsa saa leikkiä vesisaavilla juuri niin kauan kuin tahtoo, eikä muilla ole sen aikana asiaa juomaan. Harkitsin vakavissani Veeran siirtämistä yksiöön varsansa kanssa, mutta olen tyytynyt laittamaan ulos toisen vesisaavin. Minun Veera antaa kyllä koskea varsaansa, mutta heti jos varsa vähän kokeilee purra minua ja minä komennan, Veera luimistaa korviaan ja näyttää pahaa silmää minulle. Ajattelin alunperin laittaa varsan myyntiin, mutta täytyy katsoa, kehtaako sitä myydä. Ainakin täytyy ensin opettaa sille vähän käytöstapoja.


Löytynyt yhteistyö

Olen tainnut vihdoin löytää ihan oikeasti Veeran kanssa yhteisen sävelen. Olen alkanut ymmärtää herkkää ja tulisieluista tammaani ja luulen, että sekin on alkanut ymmärtää minua. Tai sitten se on ruvennut säälimään minua. Joka tapauksessa meillä on alkaneet valjakkotreenit kulkea yllättävän hyvin. Veera tuntuu etenkin parhaimpina päivinään kulkevan lähes ajatuksella. Olen huomannut, että se sietää ääniapuja, muttei juurikaan raippaa. Tai raipalla saa kyllä koskettaa kärryjä tai käyttää sitä ilmaan, kunhan ei osu poniin itseensä. Lisäksi omat tunnetilat pitää hillitä, se Veera ei siedä huonoa energiaa, kiihtymystä ja turhautumista, vaan paineistuu siitä heti. Jos pysyy itse rauhallisena ja neutraalina, se sietää varsinkin äänellä käskemistä yllättävän hyvin. Saran kanssahan tammalla on aika alusta asti yhteistyö pelannut ratsain tosi hyvin. Erikoista on myös se, että vaikka Sara turhautuu helposti ja saattaa ruveta käyttämään aika napakoitakin apuja, Veeran kanssa tätä turhautumista ei juurikaan tapahdu ja Sara osaa ratsastaa sitä niin kevein avuin, ettei sivusta katseleva äitikään melkein huomaa niitä. Ikäänkuin tyttö tosiaan kertoisi mielessään mitä tehdä ja Veera tekisi juuri niin. Ihan niin hyvä kommunikaatio itselläni ei vielä tamman kanssa ole, mutta selkeästi olemme kisakenttiä kohti menossa.


Kesä ja paarmat

Nuori Trixie-tammamme pääsi tänään ensimmäistä kertaa maastolenkille ratsain. Itse ajoin Veeralla, Lisa ratsasti Lyylillä ja Sara sai ratsastaa perässä Trixiellä. Trixiellä on käyty selässä useampia kertoja kentällä, mutta ei vielä ratsastettu pidempään ja maastossa se ei ole käynyt oikeastaan ollenkaan, ellei pihatietä lasketa. Ajattelin, että kahden kokeneen turvaponin kanssa kaikki sujuisi kuitenkin varmasti hyvin. Ainoaksi ongelmaksi osoittautui ajankohta. Kesä oli kuumimmillaan ja se oli tuonut mukanaan paarmat. Ja niitä paarmoja ei ollutkaan mitenkään ihan vähän. Varsinkin Veera kävi vähän kuumana niiden takia, eikä olisi halunnut olla paikallaan tai mielellään kävelläkään yhtään. Askellaji olisi saanut vähintäänkin olla ravi - mieluusti vaikka kiitolaukka. Lyyli-raukka taas yritti koko ajan potkia ja heilutteli päätään. Yllättäen meidän nuorin hevonen Trixie reagoi paarmoihin vähiten. Annoin Veeran ravailla melkein koko ajan, jotta se ei aivan tyystin repisi pelihousujaan ja sanoisi itseään irti tästä keikasta. Siten se pysyi edes jokseenkin housuissaan, vaikka välillä saattoikin aika äkäisesti heilutella päätään ja yrittää ottaa laukka-askelia ärsyttäviä paarmoja karkottaakseen.


Taustan © The Inspiration Gallery, kuvien © Kopiointisivu Alegre, *lumienkuli*