Wynton's Bright White
 Nimi: Wynton's Bright White "Väiski" Rotu ja sukupuoli: Shetlanninponiori Väri ja säkäkorkeus: Mustankimo, 102 cm Syntymäaika: 09.11.2014, ikääntyminen alla Rekisterinumero: VH15-017-0279 |
Omistaja: Cynoria VRL-11723 Kotitalli: Zanneshof Shetlands Kasvattaja: Wynton Pony Stud, GBR (evm) Koulutus: KO: HeC, VVJ: Noviisi Painotus: Koulu ja valjakkoajo |
31,5 (18+13,5) - 33 (21+12) - 17 - 14 - 4
20.02.2016 SHLA-I (112p.)
16 - 20 - 22 - 30 - 15 - 9
Väiski tuli välittäjätuttumme kautta Iso-Britanniasta Suomeen, eikä ehtinyt olla vielä päivääkään julkisessa myynnissä, kun myyjä ilmoitti meille, että hänellä olisi poneja, joista olisimme varmasti kiinnostuneita. Samassa lastissa oli tullut neljä ponia ja niistä kaksi lähti lopulta mukaamme. Silmäämme pisti heti kimo ori, jonka myyjäkin oli arvannut meitä kiinnostavan. Toinen poni oli sitten rautias tamma. Koska kauppa oli nopea, virallista ilmoitusta ei tarvinnut laittaa ja ostimme vieläpä kaksi ponia (jonka lisäksi olimme tietysti ennestään tuttuja myyjälle), saimme neuvoteltua kohtuullisen hinnanalennuksen. Loistava kauppa se kaikkiaan oli, sekä myyjän että ostajan kannalta. Ponit ovat muutenkin osoittautuneet aivan mahtaviksi!
Jos Väiskiä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi karismaattinen. Se on ori, jonka ihmiset yleensä huomaavat ja kaikkialla missä Väiskin kanssa kulkee, saa ihastelevia kommentteja. Kimo nauttii esiintymisestä ja on luontainen showmies. Näyttelykehässä se seisoo ylpeän näköisenä paikoillaan ja ravaa ihmisen vierellä niska komeasti kaarella ilmavin askelin. Jopa kotilaitumella se tykkää esitellä upeaa raviaan niin ohikulkeville tammoille kuin ihmisillekin. Kehut saavat Väiskin antamaan kaikkensa ja se nauttii suuresti saadessaan kehuja, ihailua ja rapsutuksia. Tammojen lähettyvillä se esittää parasta itseään; pörhistelee ylvään näköisenä kaula kaarella ja rinta rottingilla, jalka komeasti nousten, mutta silti hommaansa keskittyen. Joskus saattaa orin suusta karata hiljainen, tuskin kuultava hörähdys, mutta pysyy kyllä kiltisti ruodussa. Noin muutoinkin Väiskin kanssa toimiminen on mukavaa ja kaikenlaiset hoitotoimet sujuvat sen kanssa leikiten. Väiski on varsinainen vesipeto ja kieltämättä sateen jälkeen tarhareissu voi hiukan venyä, kun orin täytyy ehdottomasti päästä loiskuttelemaan ja kuopimaan lammikoissa. Vedestä sitä ei meinaa saada pois millään, ori menee ihan omiin sfääreihinsä kuopiessaan ja pärskiessään vettä ympäriinsä.
Ratsastaessa Väiski on tasainen liikkuja, jonka kokoisekseen matkaavoittava askel antaa kuvan reippaammasta ponista kuin se todellisuudessa onkaan. Väiskillä ei juuri koskaan ole kiire minnekään, mutta silti se etenee isojen liikkeidensä ansiosta nopeammin kuin moni Singerin lailla tikkaava lajitoverinsa. Vaikka Väiskistä lähtee todella upeaa ravia, se valitettavasti säästää sen laitumelle ja esittelee liitoraviaan lähinnä vapaana liikkueessaan. Ratsastaja joutuukin vähän kaivelemaan saadakseen siitä irti selkeitä temponlisäyksiä. Vaikka Väiski kulkee helposti kaula kaarella, niin se kuitenkin kulkee helposti selättömänä, jos ratsastaja ei ole riittävän osaava. Ajaessa ori onkin sitten helpommin säädeltävissä ja jopa sen laukkaa saa aika nätisti lyhennettyä. Se myös kulkee paremmin itseään rehellisesti käyttäen. Väiski toimii sekä yksilö- että parivaljakossa loistavasti.
Sukutaulu
i. Wynton's James Blond |
ii. Glenfield's Bentley |
iii. Dickery's Benson
|
iie. Glenfield's Rhiannon |
||
ie. Bristonhill's Baby Jane |
iei. Bobby v. Marksmann |
|
iee. Janis of Moorland |
||
e. Libby of Arlington |
ei. Prosper Black |
eii. Maxwell |
eie. Suzy of Hilton Blue |
||
ee. Bonhurst Sue Ellen |
eei. Stoutham's Freddie |
|
eee. Liana Brooklyn |
|
i. Wynton's James Blond on melko suurikokoinen (105 cm) rautiaankimo ori, joka syntyi Iso-Britanniassa ja vaikuttikin siellä ensimmäiset seitsemän elinvuottaan siitosorina. Sen jälkeen ori myytiin Ruotsiin, jossa se astuu nykyään tammoja ja kilpailee siinä sivussa valjakkoajossa. James Blond on roteva, maskuliininen ori, jota myös näyttelytuomarit ovat kehuneet ja usein sen arvostelupapereissa lukeekin "komea" tai "karismaattinen ori". Kuten eräskin arvostettu brittiläistuomari sanoi, "tässä orissa ei ole mitään liikaa, vaikka säkäkorkeudeltaan iso onkin". Myös luonne James Blondilla on hieno, se nauttii esiintymisestä ja sillä on tyypillisen orin elkeitä, mutta toisaalta se on hyvin ystävällinen ihmisille ja asiallinen käsitellä. James Blondilla onkin jälkeläisiä useissa eri maissa.
ii. Glenfield's Bentley on vaaleaharjainen rautias ori, säkäkorkeudeltaan 103 cm. Bentley on asunut koko ikänsä synnyintilallaan Glenfieldsin siittolassa, jossa se astuu tammoja yhtä tänäkin päivänä. Bentley on menestynyt näyttelyissä varsin hienosti, vaikka orin käytöksessä olisikin vähän parantamiseen varaa. Raudikko on nimittäin tunnettu siitä, että se usein järjestää kehässä jonkun show'n ja viihtyy joskus paremmin kahdella kuin neljällä jalalla... Silti Bentley on onnistunut viemään useita luokkavoittoja ja kerran se jopa valittiin koko tapahtuman parhaaksi poniksi. Se on myös kantakirjattu II-palkinnolla. Ei toisaalta ihme, että hieman hankalasta maineestaan huolimatta Bentleyllä on riittänyt kysyntää myös oman tilan ulkopuolisille tammoille. Jälkeläisiä orilla on lähemmäs sata. iii. Dickery's Benson oli hyvin paljolti poikansa Bentleyn näköinen, liinahtava rautias ori, jolla oli säkäkorkeutta 101 cm. Benson ei koskaan noussut miksikään tunnetuksi nimeksi, eikä siitä jäänyt jälkeläisiäkään kuin kuusi kappaletta. Se oli erään hiukan vanhemman rouvan poni ja asui tämän kotipihassa aasin ja vuohen seurana. Koska Benson oli niin komea ja rouva oli ylpeä siitä, että omisti orin, hän ei koskaan tullut ruunanneeksi poniaan vaan piti sen orina loppuun asti. Luonne Bensonilla oli kyllä melko kiltti, vaikka se oppi kyllä metkuilemaan aasi- ja vuohikavereidensa kanssa. Kolmikon yhteistä hupia oli ryömiä aitauksensa aidan ali syömään pihan lintulaudalta linnuille tarkoitetut jyväset. iie. Glenfield's Rhiannon oli tumma ruunikko tamma, säkäkorkeudeltaan hyvän kokoinen (103 cm), mutta varsin kapean mallinen poni. Rhiannon kantakirjattiin III-palkinnolla ja se sai erityisesti kehuja kauniista ilmeestään ja silmistään. Kieltämättä isot, tummat bambisilmät onnistuivat hämäämään monia, sillä luonteeltaan tamma oli varsin kipakka tapaus. Rhiannonilla ei kilpailtu koskaan, se toimi puhtaasti siitostammana, saaden yhteensä kuusi jälkeläistä. Periyttäjänä Rhiannon osoittautui hyväksi ja sen jälkeläisistä peräti neljä onkin hyväksytty kantakirjaan. Yksi sen pojista tiettävästi ruunattiin nuorena ja yksi tytär päätyi kuulemma Tanskaan siitosponiksi. ie. Bristonhill's Baby Jane on vähän pienemmän, mutta silti arvostetun brittiläisen siittolan kasvatustyön tulos. Kaunis tamma on väriltään mustankimo ja säkäkorkeudeltaan 101 cm. Luonne Baby Janella on loistava kuten muillakin tilan kasvateilla, sillä ponin kasvattaja on tunnettu mm. juuri siitä, että painottaa hyvää luonnetta ja käyttää jalostukseen vain tasapainoisia, hyväluontoisia poneja. Myös ulkoisesti Baby Jane on varsin onnistunut paketti ja sen kantakirjauslausunnossakin mainitaan "sopusuhtainen, kaunis tamma", sekä "nätti pää". Tamma kantakirjattiin II-palkinnolla. Nykyään Baby Jane asuu maineikkaassa Wyntonin siittolassa siitostammana ja on saanut viisi varsaa, neljä tammaa ja yhden ainoan orin. iei. Bobby v. Marksmann oli 104 cm korkea ruunikko ori, joka tuli siitosorina tunnetuksi paitsi hyvän, tasaisen luonteen, myös hyvien liikkeiden periyttämisestä. Ori asui isompien hevosten kanssa tilalla, jossa kasvatettiin englantilaisia täysiverisiä. Bobby oli tilan ainoa poni ja varsinainen maskotti. Se koulutettiin perusteellisesti siinä missä muutkin hevoset ja oppi jopa puhtaat laukanvaihdot. Hyvän luonteensa ansiosta sille löytyi pienempiäkin ratsastajia, mutta myös omistajatar itse kiipesi aina silloin tällöin poninsa selkään. Yhden kerran omistajar ilmoittautui huvikseen Bobbyn kanssa Helppo B-tasoiseen luokkaan ja kaikkien tyrmistykseksi vieläpä voitti luokkansa pikkuponilla, vaikka muut olivat Bobbya selvästi isompia... iee. Janis of Moorland oli Bristonhillin uudempia tammoja ja ostettiin tilalle vähän vanhempana, jo kerran varsoneena siitostammaksi. Janis oli 100-senttinen kimo, jota ei ollut koskaan edes ratsukoulutettu, mutta siitoskäyttöönhän se olikin tulossa ja onnistui muutenkin vakuuttamaan uuden omistajansa lähinnä hyvällä luonteellaan. Kouluttamattomuudestaan huolimatta Janis oli nimittäin hyväkäytöksinen ja lempeä poni, joka hoiti varsomiset itsenäisesti ja oli huolehtiva emä varsoilleen. Kaikkiaan tamma sai Bristonhillissä neljä jälkeläistä ja niiden lisäksi sillä oli vielä se aiemmin saatu varsa. |
e. Libby of Arlington asuu Iso-Britanniassa ja kilpailee nykyisen omistajansa nuorimman tyttären kanssa kouluratsastuksessa. Libby on musta, tasan metrin korkuinen tamma, jolla on hienot raviliikkeet, mutta rodulle ominainen, tikittävä laukka. Omistajiensa mukaan Libby osaa olla aika itsepäinen ja alkuvuosina tamman nuori ratsastaja usein tulikin kesken ratsastuksen alas selästä itkua tuhertaen, mutta valmentajien ja kokemuksen avulla ratsukon yhteistyö on alkanut sujua ja välillä kotiinviemisinä kisoista on jopa ruusuke. Nuorempana Libbya on käytetty jonkin verran näyttelyissä ja se jopa hyväksyttiin aikanaan kantakirjaan III-palkinnolla. Libby on astutettu kaksi kertaa ennen nykyiselle omistajalleen päätymistä ja molemmat sen varsat ovat oreja.
ei. Prosper Black on kohtuullisen suurikokoinen ja komea, 104-senttinen pikimusta ori. Luonteeltaan Prosper ei ole mikään kiltein tapaus ja se tarhaileekin yksin nelinkertaisissa lankkuaidoissa ja aidassa roikkuu varoituskyltti "ei viittä metriä lähemmäs". Ori ei voi nimittäin sietää muita hevosia ja yrittää tavoitella hampaillaan ohikulkevia lajitovereita. Tammojen perään ori on kovasti ja siinä on aikuisellakin pitelemistä, kun lähestytään kiimaista tammaa. Prosper on tunnettu raisuista kosiotavoistaan, mikään gentlemanni ei siis kyseessä ole. Omassa hommassaan ori kuitenkin toimii, sen kanssa kilpaillaan toisinaan valjakkoajossa (kilpailupaikalla Prosper pidetään kaukana toisista hevosista ja sille varataankin aina erikoiskarsina kauempaa) ja pääasiassa se toimii siitosorina. eii. Maxwell oli aikanaan tunnettu jalostusori, musta, 103 cm-senttinen I-palkinnon kantakirjaori. Ori teki hienon uran valjakkoajossa ansaiten useita sijoituksia ja sen askellajeja kehuttiinkin usein hyviksi. Vaikka kiistämättä Maxwell olikin muilta osin laadukas rotunsa edustaja, ei luonne kuitenkaan ollut ihan paras mahdollinen. Maxwell osasi olla hankala ja sitä talutettiin kuulemma aina kuolaimet tai ketju suussa raipan kera. Orilla oli tapana toisinaan hyppiä pystyyn ja huitoa etusillaan ihan kokeillakseen, ja vaikka ori pidettiinkin kovassa kurissa, tapaa ei täysin saatu kitkettyä pois. Ajaessa Maxwell kuitenkin osasi keskittyä 100 %:sti suoritukseen, eikä silloin hölmöillyt omiaan. Jälkeläisiä orilla on tiettävästi reilut puolisen sataa kappaletta. eie. Suzy of Hilton Blue oli metrin korkuinen musta tamma, joka hankittiin perheen lapsille ensiponiksi äidin miltei hevosen mitoissa olevan new forestin rinnalle. Sopivaa lastenponia etsittiin pitkään, moni myyjän kiltiksi ja lapsille sopivaksi mainostama poni oli osoittautunut ihan muuksi, mutta vihdoin löytyi Suzy, ajolle ja ratsastuksen perusteisiin koulutettu, kilttiluonteinen tamma, jonka kanssa lapset saivat opetella ponin hoitamista, ratsastamista ja ajamista. Lasten kasvettua yli shettiksestään, ei tammaa kuitenkaan koskaan raaskittu myydä vaan se vietti elämänsä loppuun asti perheen omistuksessa. Suzy astutettiin kerran ja varsa laitettiin myyntiin. ee. Bonhurst Sue Ellen on 99-senttinen raudikkotamma, joka myytiin kasvattajaltaan Arlingtonin tilalle 3-vuotiaana. Siellä tamma ehti toimia siitostammana muutaman vuoden, jonka aikana se myös kantakirjattiin kolmosella. Sue Ellen sai kaksi varsaa ja sen jälkeen se laitettiin myyntiin. 11-vuotias tamma päätyi erään poniseuran omistamaan ratsastuskouluun, jossa kiltti tamma toimi monen pienen lapsen ensiratsuna. Vähän edistyneemmät junnut myös kilpailivat Sue Ellenillä helpoissa este- ja koululuokissa. Hyvän luonteensa ansiosta poni saavutti suurta suosiota pikkuratsastajien keskuudessa ja valittiin kahtena vuotena seuran "vuoden poniksi". Nykyään Sue Ellen on eläkkeellä tuntihommista. eei. Stoutham's Freddie on punahallakon värinen, 102-senttinen valjakkoponi, jonka kanssa kilpailtiin ensin yksilöluokissa. Pian omistaja kuitenkin halusi kokeilla, olisiko ponista parivaljakkoon. Sen myötä hän päätyi lopulta siihen ratkaisuun, että Freddie ruunattaisiin. Ennen ruunauttamista ori kerkesi astua kahdeksan tammaa. Ruunaamisen jälkeen Freddien kanssa keskityttiin kilpailemiseen ja ori menestyi melko hyvin parivaljakkoluokissa. Tätä nykyä Freddie on tiettävästi edelleen elossa ja viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä lähinnä laiduntaen kolmen muun rotutoverin seurassa. Reilusti yli kolmekymppinen ruuna on kuulemma naamastaan ihan harmaantunut, mutta muuten hyväkuntoinen veikkonen. eee. Liana Brooklyn oli pitkäharjainen, 98-senttinen rautias, joka hankittiin Bonhurstin tilalle siitoskäyttöön. Valitettavasti sen suhteen oli vähän epäonnea, kahdella ensimmäisellä kerralla Liana jäi tyhjäksi ja vasta kolmannella kerralla Liana varsoi terveen varsan. Neljännella kerralla varsa syntyi kuolleena ja sen jälkeen tammaa ei enää astutettu kuin kerran. Lianan toinen ja viimeinen varsa oli ihan normaali, terve tammavarsa. Hieman kehnon siitosuran jälkeen Liana myytiin erään welshponin seuraponiksi ja eli siellä kuolemaansa saakka. Liana kuoli tasan 30-vuotiaana omalle laitumelleen. |
Jälkeläiset
s. 04.04.2015 |
tamma |
|||
s. 20.04.2015 |
tamma |
|||
s. 08.09.2015 |
ori |
|||
s. 02.12.2015 |
ori |
|||
s. 12.12.2015 |
tamma |
e. Fairytale IV |
||
s. 03.01.2016 |
ori |
Kilpailumenestys
|
Valjakkoajo 19.04.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30 22.04.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/19 23.04.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/19 01.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/50 02.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/50 04.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/50 05.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 7/50 07.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 7/50 11.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/50 12.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40 14.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40 14.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 7/50 17.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/50 20.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40 21.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/40 25.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40 26.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40 26.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/50 27.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 1/14 30.05.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/50 04.06.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/15 06.06.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/15 27.07.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 4/17 23.08.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40 26.08.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40 27.08.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40 |
Kouluratsastus 01.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40 03.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40 03.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/50 04.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50 07.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40 10.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40 14.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40 06.09.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50 10.09.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 7/50 10.09.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40 10.09.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40 17.09.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40 12.10.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40 18.12.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/19 01.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40 09.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40 15.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/40 17.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40 21.01.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40 09.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40 |
Ikääntyminen
|
|
|
01/04/2016 - 17-vuotias 01/05/2016 - 18-vuotias |
01/06/2016 - 19-vuotias
01/07/2016 - 20-vuotias 01/08/2016 - 21-vuotias 01/09/2016 - 22-vuotias 01/10/2016 - 23-vuotias 01/11/2016 - 24-vuotias |
Päiväkirja
Lisan ja Väiskin kotitreeniä
Tänään pidin itse Lisalle tunnin Väiskillä. Pakkasta oli miellyttävät -6 astetta ja ilma oli kirkas, vaikkei aurinko sentään jaksanut näyttäytyä. Pidin tunnin kentällä, jonne olin laittanut kaksi
kolmen puomin sarjaa. Alkuverryttelyt ratsukko hoiti itsenäisesti ja sen jälkeen keskityttiin puomitehtäviin. Toinen puomisarja oli ihan normaaleilla väleillä ja siinä oli tarkoitus vain keskittyä
hyvään, viivasuoraan tiehen. Toisessa sarjassa oli hieman pitkähköt välit niin, että Lisa joutui vähän venyttämään Väiskin askelta niille. Ensin harjoituksia tehtiin ravissa, joka oli Lisalle
ja Väiskille se helpompi askellaji tässä tehtävässä. Ravissa Väiski venytti pidemmille väleille aika hienosti, mutta sain huomauttaa Lisaa montaa kertaa riittävästä temposta sarjaa lähestyttäessä.
Käynnissä venyminen oli ponille selvästi vaikeampaa, jota kompensoidakseen se yritti pari kertaa karata raville ennen puomeja. Helpotin hieman tehtävää, ettei ponin (tai ratsastajan) itseluottamus
saisi kolausta ja viimeiseen suoritukseen olin jo ihan tyytyväinen. Lopuksi ratsukko sai hyvän treenin jälkeen laukata vähän vapaammin, Lisankin ollessa hieman kevyemmässä istunnassa.
Loppukäynneiksi menimme yhdessä kävelemään maastoon, kun ilmakin oli pidemmän pakkasjakson jäljiltä niin kiva.
Pikku-Väiskit
Väiskillehän on kertynyt jo viisi hienoa jälkeläistä, joista ensimmäinen eli kimotamma Trixie asuu meillä. Tamma muistuttaa rungoltaan kyllä Tessa-emäänsä, mutta väriltään ja luonteeltaan on
selvästi isänsä tytär. Väiskin tapaan Trixiekin on rauhallinen ja ystävällinen poni, joka on ansainnut muutamia sijoituksia kouluratsastuksessa. Jo edesmenneen Sandran varsa Claartje on myyty
Walnut Groveen, jossa se kilpailee porrastettuja. Kaunis musta tamma on kerinnyt myös saada yhden jälkeläisen, aivan upean orin nimeltä Mangon Baltic Blizzard. Väiskin kolmas jälkeläinen
oli tilausvarsa, Väiskistä ja Lyylistä. Landoksi nimetty poni on isänsä tapaan kimo-ori, josta koulutetaan valjakkoponia. Tulevaisuudessa sitä toivottavasti myös nähdään jalostuskäytössä, sen
verran lupaavan oloinen poika on kyseessä. Ja komea kuin mikä! Väiskin toinen poika on raudikko ori Arthur, joka vaikuttaa nykyään Funfair Poniesissa. Arttu on tietysti vielä nuori ja kasvaa,
mutta tähän mennessä se vaikuttaa hyvin isänsä luonteiselta ponilta. Nuorin Väiskin jälkeläisistä on tilausastutuksen tulos; sen omistaja EmmiN. pyysi Väiskistä astutusta omalle tammalleen
Fairytale IV:lle ja tuloksena on kirjava tamma nimeltään Mayhem Ben&Jerry (kyllä, nimestään huolimatta poni on siis tamma). Toki Väiskin jälkeläiset ovat vielä kohtuullisen nuoria, mutta
sanoisin silti, että hyvin lupaavia yksilöitä kyllä.
Joulukatrilli
Kaksi shetlanninponia ratsastajineen johtivat katrillia, tullen ravissa keskihalkaisijaa pitkin. Siitä vasemmanpuoleiset ratsastajat kääntyivät vasemmalla ja oikeanpuoleiset oikealle, jatkaen uraa pitkin
ja siitä peräkanaa isolle pääty-ympyrälle. Katselin Lisaa, joka ratsasti siististi, mutta totisen näköisenä. Lävistäjällä jokaisen oli tarkoitus nostaa vuorollaan laukka. Show'n varasti esityksen toinen
shetlanninponi, joka hieman villiintyi laukannostosta ja lähinnä loikki koko laukkaosuuden pienillä pukkihypyillä eteenpäin. Ratsastaja pysyi hienosti selässä ja kaikkia nauratti, niin yleisöä kuin
itse ratsastajaa, tässä vaiheessa näin myös Lisan viimein nauravan. Lopputervehdyksessä ratsastajat saivat raikuvat aplodit ja Lisan kasvot suorastaan loistivat hänen tullessaan luokseni. Väiski
sai ansaitut taputukset ja itse asiassa sitä kävi parikin lasten vanhempaa ihastelemassa ja hämmästelemässä, oliko se todella ori.
Lisa ja Väiski koulutunnilla
Callella alkaa olla jo ikää ja sen vuoksi Lisa onkin nyt keskittynyt nuorempiin poneihin. Tällä hetkellä tytöllä on menossa Väiski-kausi, hän on ihan ihastunut kimoon ja tahtoisi kovasti ratsastaa
vain sillä. Tänään Lisalla oli koulutunti läheisellä ratsastuskoululla, jossa tyttö on käynyt aina silloin tällöin tunneilla. Lisalle ja Väiskille tämä oli nyt toinen tunti tuolla koululla. Heitin ratsukon
pihaan ja sovin tulevani hakemaan sitten reilun tunnin päästä. Tunnilla oli ollut viisi ratsukkoa ja aiheena olivat kuulemma asetukset. He olivat asetelleet poneja suoralla ja ympyröillä sisään-
ja ulospäin vuorotellen ja välillä myös taivuttaneet kauloja. Väiski oli kuulemma käyttäynyt hienosti ja Lisaa oli lähinnä naurattanut, kun (uusi) opettaja oli käskenyt tammojen ratsastajia pitämään
turvavälin Väiskiin ja yhden kokemattomamman tytön kysyessä "miksi?", opettaja oli vastannut, että "koska tuo on poika ja sinun ponisi on tyttö". Tunnin jälkeen Lisa valitteli sitä, että opettaja
oli sorsinut häntä ja Väiskiä, mutta tiedä siitä. Poni oli kuitenkin käyttäytynyt hyvin.
(Melkein) painimatsi karhun kanssa
Okei, otsikko on vahvasti liioiteltu. Mutta ihan oikeasti kohtasimme tänään Väiskin kanssa karhun. Olin jälleen yksin ajolenkillä, ilma oli hieman viileä, vaikka kesäkuu olikin. Aurinkokaan ei
paistanut, mutta siitä huolimatta mielialani oli hyvä. Alkureissu oli oikein kiva, Väiski kulki reippaasti ja kuuliaisesti. Menimme tuttua metsätietä pitkin ja päästelimme juuri reipasta ravia,
kun aivan yllättäen Väiski hiljensi vauhtiaan ja seisahtui. Ihmettelin tätä käytöstä, koska se ei ollut lainkaan Väiskin tapaista. Maiskutin orille ja pyysin sitä eteenpäin, mutta ei. Yhtäkkiä huomasin
orin hionneen ja värisevän oudosti. Ehdin miettiä, että saiko se nyt jonkun sairauskohtauksen, kun huomasin jotain liikettä metsässä. Arvelin sen ensin olevan hirvi (tai pikemmin lauma, koska
ei ori ennen ollut yksittäisiin hirviin reagoinut), kunnes kuulin puhinaa ja örinää. Siinä vaiheessa sitä mentiin ja lujaa, käänsin Väiskin (vai kääntyikö se itse?) kotiinpäin ja sitten päästeltiinkin
reippaassa ravissa koko metsäpätkä, vasta lähellä kotia uskalsin laskea käyntiin ja kärryiltä alas hypätessäni huomasin, kuinka jalkani vapisivat...
Kotiutuminen hyvällä mallilla
Pari viikkoa on mennyt siitä kun Väiski -joksi tämä uusi ori nyt sitten ristittiin- saapui kotiin. Ensimmäisen viikon ajan se oli hieman jännittynyt ja jätti aina esimerkiksi osan heinistään syömättä,
mutta nyt se alkaa olla sen verran rentoutunut, että ruokahalukin on palannut normaaliksi. Muuhun laumaan totuttaminen sujui hienosti, ensin se ulkoili pelkän Dallen kanssa ja orit vaikuttivatkin
tulevan hyvin toimeen. Dallen siivellä se sitten otettiin kohtalaisen hyvin vastaan muiden orien toimesta. Muiden ponien pomottelu- ja härnäysyrityksiin Väiski suhtautui lähinnä poistumalla paikalta,
eikä lähtenyt niihin lainkaan mukaan. Aluksi siinä oli nähtävissä pientä varovaisuutta, mutta nyt se on jo ottanut paikkansa laumassa. Kaikin puolin arki on lähtenyt rullaamaan hyvin, Väiski
vaikuttaa varsin helpolta orilta.
Uuden orin esittely
Meidän talliin asteli tänään kimo komistus, eli uusi orimme Wynton's Bright White. Orille ei ole vakiintunut vielä mitään virallista kutsumanimeä ja tällä hetkellä se onkin lähinnä "se uusi ori".
Poni matkusti asiallisesti ja asteli trailerin ramppia pitkin rauhallisesti pihalle. Pihassa se sitten tajusi viimein tulleensa ihan uuteen paikkaan ja hieman siinä hirnuili ja tanssahteli. Ensimmäiseen
tuntiin se ei koskenutkaan karsinassaan jo valmiina odottaviin heiniinsä, vaan seisoi valppaana pää ylhäällä ja silloin tällöin heitti ilmoille hirnahduksen. Siinä illan aikana se kuitenkin pikku
hiljaa rauhoittui ja alkoi jopa syödä. Alkujännityksen jälkeen kimo osoittautui varsin rauhalliseksi tyypiksi. Aamutallia tekemään tullessani poni seisoi pää karsinan oven yläpuolella ja tervehti
minua jo tuttavallisella hirnahduksella. Pakkohan sitä oli käydä rapsuttelemassa aina siivoilujen lomassa. Huomenna ori pitäisi sitten laittaa Dallen kanssa samaan tarhaan ja jos/kun kaikki menee
hyvin, niin päästää se sitten orilaumaan.