Nappolan Toffe
| Koko nimi | Nappolan Toffe "Toffe" | Omistaja | Cynoria (VRL-11723) |
| Rotu ja sukupuoli | Shetlanninponiori | Kotitalli | Zanneshof Shetlands |
| Väri ja säkäkorkeus | Voikko, 101 cm | Kasvattaja | Nappolan talli, FIN (evm) |
| Syntymäaika | 17.06.2015, ikääntyminen alla | Koulutus | KO: Helppo C, VVJ: Noviisi |
| Rekisterinumero | VH15-017-0776 | Painotus | Koulu ja valjakkoajo |
7 + 17 + 20 + 30 + 12 = 86p.
Rambon lähdettyä Ruotsin maita valloittamaan, tarvitsimme kotiin uutta jalostusoria. Sopivan orin hakuprosessi käynnistyi heti, mutta ei lopulta ollutkaan ihan niin helppoa. Lukuisia myynti-ilmoituksia tuli selailtua ja soiteltua ympäriinsä - paria oria käytiin katsomassakin, mutta vastaan ei tullut mieluisaa tapausta. Lars jo epäili, olenko tullut liian nirsoksi. Niin no, kieltämättä kriteerini olivat kaiketi aika tiukat, etenkin kun halusin ehdottomasti jonkun erikoisemman värisen kuin mustan, ruunikon tai rautiaan. Hienoja mustia oria olisikin ollut tarjolla useampia, mutta en nyt sellaista kelpuuttanut. Viimein vastaan tuli Toffe, supersuloinen voikko ori - ja vieläpä ihan Suomen rajojen sisäpuolelta. Sen omistaja otti itse asiassa suoraan minuun yhteyttä, kun oli kuullut minun etsivän itselleni oria. Hän tarjoutui tuomaan ponin itse meidän pihaan, kun oli muutenkin parin viikon kuluttua tulossa tänne päin. Olimme koko perheen voimin vastassa, kun Toffe tuotiin pihaan. Se oli vielä paljon söpömpi kuin mitä kuvissa ja videoissa ja vaikka myyjä oli suostunut kuukauden koeaikaan, tiesin orin jäävän meille. Ja niinhän se jäi.
Luonteeltaan Toffe on iloinen kaveri, jolla on pientä ponimaista pilkettä silmäkulmassa. Sillä on tapana nappailla tavaroita suuhunsa ja erityisesti sillä on joku ihmeellinen fiksaatio ihmisten pipoihin. Varmaan mikään ei ole Toffesta hauskempaa kuin napata ihmisen kumartuessa tältä pipo päästä ja sitten heilutella pipoa ylös-alas hyvin itsetyytyväinen ilme poninnaamallaan. Toinen Toffen tapa on, että se tykkää katsella käytävälle ja karsinassa hoidettassa hilaa itseään pikku hiljaa lähemmäs ovea ja joskus kynnyksen ylikin. Ketjuihin yksin jäädessään se taas on onnistunut muutaman kerran laittamaan itsensä ihan ihme asentoihin ketjujen mennessä ties mistä. Kummallisinta asiassa on se, että Toffe on temperamentiltaan noin muuten erittäin rauhallinen, eikä sille yleisesti tuota suurempia vaikeuksia seisoskella vähän pidempäänkin paikoillaan. Hoidettaessa se yleensä seisoo ihan nätisi aloillaan ja antaa tehdä kaikki toimenpiteet kiltisti. Edes kengittäjän tai eläinlääkärin vierailut eivät ole sille mikään suuri juttu.
Ratsuna Toffe on rauhallinen ja sopivan reipas. Se tottelee kohtuullisen hyvin ratsastajaa, mutta on sillä välillä sellaisia ponimaisia oikkujakin. Kerran se esimerkiksi pysähtyi Lisan ratsastaessa sillä kentällä kentän laidalle jääneen kartion luo tutkailemaan sitä, eikä meinannut lähteä liikkeelle millään. Useimmiten Toffe kuitenkin käyttäytyy kiltisti ja menee sinne suuntaan ja siinä askellajissa kuin pyydetään. Hyvin harvoin se innostuu kaahottamaan liian lujaa saati pukittelemaan. Kesähelteillä se saattaa olla hieman laiskempi kuin normaalisti, mutta jo raipan mukanaolo saa sen yleensä pistämään töppöstä toiseen eteen ihan sujuvasti. Valjakkoponina Toffe on samankaltainen kuin ratsastaessakin, joskin aikuista tottelee yleensä eri tavalla kuin lapsia. Toffesta löytyy hieno kouluponi, joka osaa kulkea kauniissa muodossa ja näytellä hienoa keskiravia ja puhtaita raviväistöjä.
Sukutaulu
| i. Alfred av Federby | ii. Elmerix | iii. Rico v.d. Nieuwood |
| iie. Ellen av Storholmen | ||
| ie. Kronagårds Cindy | iei. Vidaholms Fredrik | |
| iee. Kronagårds Celia | ||
| e. Myntons Asta | ei. Myntons Oliver | eii. Ahlbergs Sture |
| eie. Olivia VII | ||
| ee. Gulletorps Anisett | eei. Klingevälds Harry | |
| eee. Ally av Grevlingsby |
i. Alfred av Federby on tummahko rautias ori, säkäkorkeudeltaan tasan 100 cm. Alfred on syntynyt Ruotsissa, mutta se oli yhden kesän ajan leasingissa Suomessa astuen tammoja ja palasi sitten takaisin Ruotsiin. Alfred on hyväksytty Ruotsin kantakirjaan I-palkinnolla ja lausunnossa siitä todetaan näin: "Maskuliininen, erittäin hyvä rotuleima. Kaunis pää ja hyvä ylälinja, pään ja kaulan liittymä hieman ahdas. Hyväasentoiset jalat. Liikkuu hyvin, suorat, tarmokkaat liikkeet. Hyvä luonne." Luonteeltaan Alfred onkin tasapainoinen ja rauhallinen, olematta silti ruunamainen. Jälkeläisiä sillä on Suomen puolella 16 kappaletta ja Ruotsissa noin kuutisenkymmentä.
ii. Elmerix on ihan yksityishenkilön kasvatteja, ruotsalainen rautias ori, joka on tehnyt uransa pääasiassa ravipuolella. Ori on koulutettu tosin myös ratsuksi ja toimii kuulemma siinäkin hommassa hyvin, vaikkei sillä kilpailtu olekaan. Ravipuolella sillä on takanaan useita kakkos- ja kolmossijoja sekä kaksi voittoa. Elmerix on rakenteeltaan hyvin kompakti ja sopusuhtaisen oloinen poni lievästä takakorkeudestaan huolimatta. Luonteeltaan Elmerix on kiltti ja ystävällinen, joskin monen muun rotuisensa tapaan hieman jääräpäinen tapaus. Sen jälkeläisissä on useampia kantakirjaponeja ja sekä ratsuja että ravureita. Elmerixiä on kuitenkin käytetty hyvin kohtuullisesti jalostukseen ja sillä onkin jälkeläisiä vain 33 kappaletta.
ie. Kronagårds Cindy on 102 cm korkea musta ja merkitön tamma, joka syntyi Kronagårdin tilalla, mutta myytiin sieltä 3-vuotiaana Federbyn tilalle. Cindy on kaunis, joskin melko matalajalkainen tamma, jolla on erittäin kaunis pää ja ilme. Se on palkittu rotunnäyttelyissä kahdesti kakkospalkinnolla ja etityisesti tuomarit ovat kehuneet juuri sen päätä ja ilmettä. 13-vuotiaana Cindy myös kantakirjattiin II-palkinnolla. Myös luonnepuoli tammalla on kunnossa, hyväluonteisempaa ja kiltimpää ponia saa omistajan mukaan hakea. Cindy on periyttänyt hyvää luonnettaan sekä kaunista ulkomuotoaan myös jälkeläisilleen, joita on neljä kappaletta, kolme tammaa ja yksi ori.
e. Myntons Asta on Nappolan tallin ruotsalaisvahvistuksia, Myntons Stutterista ostettu tamma. Asta on 102-senttinen voikko, sävyltään hieman poikaansa vaaleampi. Asta on palkittu rotunäyttelyissä kolmosella ja arvostelupapereissa mainittiin mm. hyvästä yleisvaikutelmasta, erittäin selkeästä sukupuolileimasta, lyhyistä sääristä ja takakorkeudesta. Luonteeltaan Asta on omistajansa mukaan oikein kiltti ja mukava poni. Se toimii kotitilallaan lasten ratsuna, jonka lisäksi se on opetettu ajolle. Asta on kuulemma perheen nuorimman tyttären suosikki tilan poneista. Tamma on astutettu neljä kertaa, mutta yhdellä kerralla se loi varsansa, joten varsoja Astalla on siis kolme.
ei. Myntons Oliver on 101 cm korkea, vaaleanrautias raviponi, joka asuu edelleen Ruotsissa, synnyintilallaan Myntons Stutterissa. Oliver on menestynyt raveissa varsin hienosti ja takanaan sillä on peräti kymmenen voittosijaa. Ulkoisesti Oliver ei ehkä niinkään sävähdytä, se on varsin tavanomaisen näköinen ja omistajansa mukaan suorastaan "rumapäinen" poni, jolla tosiaan on varsin iso pää. Luonnepuoli Oliverilla sen sijaan on kunnossa ja se onkin varsin hienoluonteinen herrasmies. Sukupuolestaan huolimatta sitä käsittelevät ja ajavat lapsetkin täysin ongelmitta itsenäisesti. Ravimenestyksen ansiosta Oliver on kelvannut astutukseen myös muutamille ulkopuolisille tammoille ja jälkeläisiä sillä on 29 kappaletta.
ee. Gulletorps Anisett on hyvin rotutyypillinen tamma niin ulkoisesti kuin luonteeltaan. Säkäkorkeudeltaan Anisett on 99 cm ja väriltään hieman harvinaisempi mustanvoikko, muistuttaen hyvin paljon tavallista kulomustaa. Se on hyväksytty kantakirjaan II-palkinnolla ja lausunnossa mainitaan mm. Pitkähkörunkoinen, yleisvaikutelmaltaan erinomainen, hyväleimainen tamma. Erittäin kaunis pää ja hyvä kaula. Säkä voisi olla selväpiirteisempi." Luonteeltaan Anisett on vähän tamma, toisin sanoen hieman ailahtelevainen. Se osoittaa kuulemma herkästi mieltään joistakin asioista, mutta yleisesti ottaen on kohtuu rauhallinen. Jälkeläisiä Anisettella on peräti kuusi kappaletta, joista peräti kolme on kantakirjattu.
Jälkeläiset
s. 27.11.2015 |
ori |
|||
s. 08.01.2016 |
ori |
|||
s. 18.01.2016 |
tamma |
|||
s. 17.03.2017 |
tamma |
Kilpailumenestys
|
VALJAKKOAJO » 20 sij. 09.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/20 11.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30 15.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/30 16.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30 02.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40 09.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40 20.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40 21.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/40 02.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/30 04.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/30 07.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/30 10.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40 11.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40 13.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40 14.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30 16.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30 17.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/19 20.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/19 23.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/19 03.04.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30 |
KOULURATSASTUS » 20 sij. 01.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/50 07.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 7/50 09.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/50 12.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30 17.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/30 18.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/30 25.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30 26.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/30 25.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/19 01.05.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/49 07.05.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/49 10.05.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/49 25.06.2016, kutsu, KRJ, Helppo D, 2/20 19.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50 20.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/50 28.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/50 12.04.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40 25.04.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40 21.05.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/38 27.05.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/38 |
Ikääntyminen
Toffe ikääntyy ensimmäiset neljä vuotta systeemillä 1 irl kk = 1 vrl vuosi, mutta laskien aina kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Se on siis täyttänyt 1 vuotta 01/07/2015 ja 4 vuotta 01/10/2015. 4-vuotiaasta eteenpäin Toffe ikääntyy satunnaisesti.Kuulumiset
Mätsärit
Lisa ja Sara osallistuivat tänään läheisellä ratsastuskoululla järjestettäviin epävirallisiin mätsäreihin. Lisa halusi esittää Laten ja Sara Toffen, joten päivää ennen tytöt puunasivat pesivät ponit ja aamulla vielä selvittivät jouhet ja kiillottivat oikein kaviotkin. Tekipä Sara vielä pienistä vastustuksistani huolimatta Toffelle otsatukkaan letinkin. Pakkasin ponit ja tytöt autoon ja ajoimme ratsastuskoulun pihaan. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja luokkansa alkamista odotellen tytöt söivät ostamansa jäätelöt. Sitten oli aika purkaa ponit autosta. Katselin kehän laidalla, kuinka tytöt juoksuttivat ja seisottivat ponejaan; Lisa sangen vakavamielisen näköisesti ja keskittyneesti, Sara iloinen virne huulillaan. Kummatkin ponit osasivat käyttäytyä aika hyvin, toki ne hieman vilkuilivat toisia poneja ja Toffe vähän nypläili ohjaksiaan. Molemmat saivat poninsa jopa ravaamaan aika nätisti. Toffe sai sinisen nauhan (ja tuomarin ojentaessa nauhaa, yritti Toffe ottaa sen suuhunsa) ja Late punaisen. Late siis jatkoi vielä BIS-kehään. Saraa hieman harmitti, mutta tyttö piristyi kun Toffe valittiin sinisten toiseksi parhaaksi. Late ei sitten enää sijoille yltänyt punaisten taistossa. Kivat ruusukkeet kaikki osallistujat kuitenkin saivat ja poneille tietysti annettiin ansaitut porkkanat.
Toffen uusi työ
Tänään meillä olikin Toffen kanssa vähän erikoisempi keikka. Naapurikylän vanhainkoti oli järjestämässä pientä ulkotapahtumaa asiakkailleen ja minä olin lupautunut kahvinkeittäjäksi ja makkaranpaistajaksi. Läheiseltä kotieläintilalta oli tilattu alpakka ilostuttamaan vanhuksia. Viime hetkellä oli alpakan omistaja joutunut kuitenkin perumaan tulonsa ja johtaja harmitteli minulle, että mitäs nyt keksitään, asiakkaat olivat todella odottaneet alpakan tapaamista. Myötätuntoisesti harmittelin asiaa, kunnes siinä samassa minulla välähti ja lipsautin ääneenkin: "Meiltä löytyisi kyllä noita poneja..." "Ihanko totta, mahtavaa! Minäpä ilmoitan heti, että meille tuleekin poni vierailulle. Kiitos paljon, ratkaisit koko ongelman!" Melkein jo manailin suurta suutani, mutta hetken mietittyäni aloin lämmetä tosissani ajatukselle. Miksipä ei, varmasti meiltä löytyisi tähän tarkoitukseen sopivia poneja, jotka osaisivat käyttäytyä. Päivän koittaessa teimme Toffen kanssa pienen autoajelun ja se pääsi tutustumaan vanhainkodin pihalla asukkaisiin. Seniorit olivat silmin nähden ilahtuneita ponin vierailusta ja Toffe olikin kyllä hommaan aivan täydellinen. Se näytti vain nauttivan, kun sitä ihasteltiin ja osasi varovaisesti ottaa sokeripalan erään rouvan kädestä. Lisäksi se sai kaikki nauramaan napatessaan posliinisen kahvimukin pöydältä ja heilutellessaan sitä tohkeana ennen kuin ehdin ottaa sen sen suusta pois. Myöhemmin vanhainkodin johtaja kiitteli minua ja sanoi, että asukkaat olivat rakastuneet Toffe-poniin ja toivoivat sitä uudelleenkin vierailulle. Se kyllä lämmitti sydäntäni.
Koulutreeniä
Pidin tänään Lisalle ja Toffelle vähän tuntia. Tehtäväksi olin valinnut kolmikaarisen kiemurauran, jolla keskityttäisiin erityisesti siirtymisiin. Alkuverryttelyjen jälkeen Lisa sai tulla kolmikaarista ensin käynnissä tehden jokaiseen suoristuskohtaan viiden sekunnin pysähdykset. Tämän sujuessa askellajiksi vaihtui ravi ja ravista piti tehdä pysähtymisten sijaan muutaman askeleen siirtymiset käyntiin. Toffe oli alun alkaenkin melko hyvin kuulolla, mutta siirtymisten myötä se alkoi oikein odottaa ratsastajansa seuraavia ohjeita. Lopuksi neuvoin Lisaa tulemaan kolmikaariselle siten, että hän ravaisi ensin kentän ympäri, aloittaisi ensimmäisen kaaren ravissa, sitten siirtyisi käyntiin ja toinen kaarre käynnissä, käynnistä suoristuksen kautta laukannosto ja viimeinen kaarre myötälaukassa. Ensimmäisellä kerralla laukannostossa Toffe oli hiukan vino, joten pyysin tulemaan uudestaan ja se sujui aika kivasti. Kolmannella kerralla Lisa totesi, että poni taisi jo tietää homman nimen, koska hänestä tuntui, ettei hänen tarvinnut juurikaan ratsastaa, Toffe vain teki kuten pitikin. Ei se ihan tyhmä poni ole.
Maastoretki
Kävimme tänään Lisan kanssa Luddella ja Toffella lenkin maastossa. Lisa ratsasti Toffella ja minä ajoin Luddella. Oli kaunis pakkaspäivä, auringonvalo siivilöityi metsätien kuusien välistä ja hanki hohti kirkkaana. Pakkasta oli juuri sopivasti, hieman vajaa 10 astetta. Orit olivat reippaina, mutta ihme kyllä, Ludde käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Valjastaessa se vähän poukkoili, mutta heti liikkeelle päästyämme se rauhoittui ja keskittyi kai kauniiden maisemien ihailuun. Toffekin kulki korvat hörössä eteenpäin, ensimmäisellä laukkapätkällä se otti pienen riemukkaan pukkiloikan. Kun otimme taas käyntiä, Toffen oli pakko napata keskeltä tietä risu suuhunsa ja kuljettaa sitä hetken aikaa mukanaan kuin mikäkin koira. Vastaan tuli iäkäs pariskunta koiransa kanssa, koira vähän haukkui poneille, mutta ponit vain katsoivat koiraa korvat höröllä. Rouva totesi, että onpa siinä "tytöillä" kauniit ponit. Lenkin loppupuolella Lisan ratsastaessa ihan tien laitaa, putosi kuusenoksalta lunta suoraan hänen ja poninsa niskaan. Kuului vain Lisan kiljaisu, joka pian vaihtui meidän molempien kikatukseen - lunta oli kuulemma mennyt suoraan hänen kauluksestaan sisään. Toffe tyytyi vain kääntämään korviaan ja ravistamaan päätään.
Toffe tuli taloon
"Äitiii! Koska se poni tulee?!" "Missä se kuski oikein viipyy, soita sille, että tulee nopeemmin!" Olin koko aamupäivän saanut kuunnella tyttöjen malttamatonta vonkumista ja mankumista. Odottavan aika on pitkä ja tytöt eivät olisi millään jaksaneet odottaa. Salaa ymmärsin heitä kyllä, olisi itsekin tehnyt mieli juosta ympäri taloa ja kysellä, koska koska koska. Myyjä nimittäin oli kuin olikin myöhässä, mutta hän oli soittanut, että kestäisi odotettua pidempään. Vihdoin ja viimein auto kurvasi pihaan traileri perässään. Tytöt juoksivat jo edeltä pihaan ja me Larsin kanssa tulimme perästä. "Jaa, täällä onkin oikein kunnon vastaanottokomitea paikalla", sanoi rempseän oloinen nainen iloisesti autosta noustessaan. "Tytöt ovat koko aamun odottaneet ja häiriköineet meitä kyselemällä vähän väliä, koska se poni oikein tulee", totesi Lars kiusoittelevaan tyyliinsä. "Haha, no, ymmärtäähän tuon. Ei pitkitetä odotusta enempää, miepä otan ponin ulos." Nainen avasi trailerin oven ja kohta autosta peruuttikin ulos voikko nappisilmä. "Iiiihana, äiti se on niin ihana!" kiljahti Sara. "No, kannattiko tämän takia odottaa?" kysyi nainen pilkettä silmässään, johon jopa minäkin henkäisin mielessäni, että "kannatti". Poni seisoi korvat hörössä ihan rentona keskellä vierasta pihaa, eikä ollut moksiskaan kun kaksi lasta osoittivat sille huomiota.