virtuaalitalli / a sim-game stable

Pembrokehill Sir Pancho

   


  Nimi: Pembrokehill Sir Pancho "Pancho"
  Rotu ja sukupuoli: Minishetlanninponiori
  Väri ja säkäkorkeus: Ruunihallakko, 83 cm
  Syntymäaika: 06.08.2013, ikääntyminen alla
  Rekisterinumero: VH14-017-0286
  Omistaja: Cynoria VRL-11723
  Kotitalli: Zanneshof Shetlands
  Kasvattaja: Pembrokehill Stud, GB (evm)
  Koulutus: VVJ: vaativa
  Painotus: Valjakkoajo


25.11.2015 YLA2 (86,25p.)
26,5 (18+8,5) - 23 (13+10) - 16,75 - 16 - 4


Briteissä syntynyt, mutta sieltä vuosikkaana Suomeen tuotu Pancho-herra tuli Zanneshofiin erään hevosjobbarin kautta, joka oli hakenut Briteistä muutaman ponin myyntiin. Pancholle oli jo ollut ostaja, mutta kuulemma nähtyään miten levoton pikkuori oli, halusi hän sittenkin Panchon sijasta toisen orin. Jobbari laittoi käteensä jääneestä ponista pikaisesti myynti-ilmoituksen, jossa lupautui myymään ponin halvalla, jos ostaja hakisi sen parin viikon sisällä. Sannahan kyseisen ilmoituksen huomasi ja päätti käydä katsomassa ponia, jota myyjä kuvaili todella komeaksi ja näyttäväksi minioriksi. Kieltämättä sellainen sieltä paljastuikin, vaikkakin ilmoituksessa oli jätetty mainitsematta ponin hankalasta luonteesta - tai ainakin ilmoitus oli varsin kaunisteleva. Sanna ei silti pelästynyt isoegoista ponia, vaan tuumasi, että kun kerran halvalla lähtee, niin viis pienistä...

Pancholla on todellakin vähintään kaksi kertaa itseään suurempi ego. Tiedättekö, kun monista pienistä terriereistä sanotaan, että "ne ovat isoja koiria pienessä koossa" ja että niissä on "enemmän luonnetta kuin kahdessa saksanpaimenkoirassa yhteensä"? No, Pancho on juuri sellainen pikkuterrieri, joka ei todellakaan tiedä olevansa naapurin rottweilerin pään kokoinen - vaan itse ajattelee olevansa vähintään tuon rottweilerin kokoinen... Se haastaa surutta itseään puolitoista kertaa isomman lajitoverin nahisteluun ja on muutoinkin aina suuna päänä haastelemassa joka puolelle. Ihmiselle Pancho ei sentään ole yhtä innokas uhittelemaan, vaikkei se terrierin luonne sieltä mihinkään häviäkään. Pancho on niitä poneja, joita taluttavat vain aikuiset ja aina ketju suussa. Valjaat nähdessään ori innostuu ja alkaa helposti kärsimättömäksi; se saattaa kuopia, viskellä päätään ja vähän liikehtiä odottaessaan hommiin pääsyä. Panchon kanssa onkin parasta toimia ripeästi, ettei se pääse liikaa turhautumaan ja kuumumaan.

Ajaessa Pancho on erittäin reipas ja innokas, ja joskus sen on vähän vaikea pysyä nahoissaan. Alkutöhöilyn jälkeen se kuitenkin yleensä rauhoittuu hyvin ja alkaa jopa kuunnella kuskia. Pancho kulkee itse asiassa paljon paremmin parivaljakossa, yksinään se härvää enemmän ympäriinsä, mutta parin kanssa se keskittyy paremmin itse asiaan. Vauhtia orilta ei puutu ja yleensä sitä saakin ennemmin hieman pidätellä, eteenpäin sitä ei koskaan joudu käskemään.


Sukutaulu

i. Arthur of Marksham
ii. Donhall of Marksham
iii. Marksham Brandon
iie. Beauty of Grittson
ie. Dunningfield's Marbella
iei. Grogan v.d. Hammerhof
iee. Arabelle
e. Pembrokehill Rose-May
ei. Ygor v.d. Wistelkamp
eii. Omar v.d. Leenderhof
eie. Adina v. St. Zand
ee. Pembrokehill Marilyn
eei. Devan of Wittford
eee. Rosette II

i. Arthur of Marksham on punaruunikko ori, tai itse asiassa tätä nykyä ruuna. 83-senttinen pikkuori sai näyttelytuomareilta kovasti ylistystä rakenteestaan ja liikkeistään, mutta luonteeltaan se oli tunnetusti vähän hankala. Kerran se onnistui kuulemma jopa karkureissullaan astumaan welsh cob-tamman(!). Eikä se suinkaan ollut orin ainoa karkureissu, vaan se harrasti niitä usein, siitäkin huolimatta että se tarhaili aitauksessa, jossa oli neljä kerrosta tukevaa putkiaitaa... Arthur kantakirjattiin II-palkinnolla ja sillä astutettiin muutama tamma ennen kuin se ruunattiin nimenomaan yliseksuaalisen ja hankalan luonteensa vuoksi.

ii. Donhall of Marskham oli musta pikkuruinen ori, jolla oli säkäkorkeutta vain 79 cm. Komea se oli pienestä koostaan huolimatta, ja upea harjakuontalo sillä ylettyi puoleen sääreen asti. Donhall toimi lähinnä näyttelyponina ja siitosorina. Se voitti mm. Supreme Miniature Champion-palkinnon kaksi kertaa ja valittiin kerran BIS II:ksi. Luonteeltaan ori oli aikamoinen veijari. Perheen lapsia se kiskoi milloin minnekin, eli omaa tahtoa sillä oli ainakin kahden kokoisensa edestä. Donhall ehti saada viisi jälkeläistä ennen yllättävää menehtymistään sydänkohtaukseen vain 18-vuotiaana.

ie. Dunningfield's Marbella oli ruunihallakko, 83 cm korkea tamma, joka oli saman perheen omistuksessa kuin Donhallkin. Luonteeltaan tamma oli äärimmäisen lempeä ja rauhallinen. Se toimi niin äidin kärryponina kuin lasten lemmikkinä ja pääsipä jopa kuulemma vierailemaan joskus sisälle perheen taloonkin. Marbella eli kuulemma lähes 30-vuotiaaksi ja haudattiin perheen takapihalle. Ennen menehtymistään sillä kuitenkin teetettiin yksi varsa.

e. Pembrokehill Rose-May on punahallakko tamma, jonka menneisyys on kirjava ja kaikkien elämänvaiheiden selvitykseen menisikin varmaan ikuisuus. Tamma kuitenkin syntyi melko isolle brittiläiselle ponifarmille, josta se myytiin jo varsana eteenpäin. Viimeiset 10 vuotta se on ollut erään puoliverikasvattajan maskottina, toimien isojen ja säpäköiden esteratsujen seuraneitinä kisamatkoilla. Rauhallinen ja rohkea Rose saa kuulemma kuumaverisimmätkin hevoset pysymään rauhallisina kuljetusautossa ja vieraissa paikoissa. Ennen nykyiselle omistajalleen päätymistä Rose on saanut myös kaksi varsaa.

ei. Ygor v.d. Wistelkamp on shettissuvuissa varsin tuntemattomaksi jäänyt nimi. Tietojen mukaan ori oli kuitenkin väriltään ruunihallakko ja säkäkorkeudeltaan 82 cm. Ygorista ei paljonkaan dokumentoitua tietoa ole löytynyt ainakaan tällä kielipäällä, mutta kuuleman mukaan ori olisi ruunattu aikoinaan ja kuollutkin jo vuosia sitten. Jälkeläistilanteesta ei ollut tarkempaa tietoa, kuin että ainakin muutaman tamman se on astunut.

ee. Pembrokehill Marilyn on rautiaankirjava tamma, joka asuu itse asiassa nykypäivänä suomalaistaustaisella naisella Ruotsissa. Ennen Ruotsiin muuttamistaan Marilyn oli eräällä brittiläisellä matkailutilalla vetonaulana. Matkailutilalla se sai kuulemma vaeltaa vapaana pihapiirissä ja toisinaan pääsi vetämään pikkulapsia kärryillä. Sitäkin aiemmin, ollessaan vielä kasvattajallaan Marilynistä yritettiin siitostammaa, mutta se jäi tyhjäksi kaikilla muilla kerroilla paitsi viimeisellä, jolloin se synnytti punahallakon tammavarsan Rose-Mayn.


Jälkeläiset

s. 11.03.2014
tamma
s. 24.09.2014
ori
s. 30.09.2014
ori
s. 30.04.2015
tamma

Kilpailumenestys

  Valjakkoajo
27.01.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/40
28.01.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40
31.01.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
21.03.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 6/40
27.03.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/40
18.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/27
20.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/27
22.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/27
26.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/26
26.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/26

30.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 5/26
29.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/26
03.06.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/26
06.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/16
13.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/40
22.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 6/36
27.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/8
30.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/36
28.11.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/19
29.11.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/19

01.12.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/19
06.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/19
07.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/19
12.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/19
15.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/19
17.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/30
19.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/30
01.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/15
13.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/14
14.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/14

16.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/14
21.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/14
22.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/17
24.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/17
24.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/30
27.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/17
31.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/17
01.04.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/20
06.04.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/20

Ikääntyminen

01/09/2013 - 1-vuotias
01/10/2013 - 2-vuotias
01/11/2013 - 3-vuotias
01/12/2013 - 4-vuotias
01/01/2014 - 5-vuotias
01/02/2014 - 6-vuotias
01/03/2014 - 7-vuotias
01/04/2014 - 8-vuotias
01/05/2014 - 9-vuotias
01/06/2014 - 10-vuotias
01/07/2014 - 11-vuotias
01/08/2014 - 12-vuotias
01/09/2014 - 13-vuotias
01/10/2014 - 14-vuotias
01/11/2014 - 15-vuotias
01/12/2014 - 16-vuotias
01/01/2014 - 17-vuotias
01/02/2015 - 18-vuotias
01/03/2015 - 19-vuotias
01/04/2015 - 20-vuotias
01/05/2015 - 21-vuotias
01/06/2015 - 22-vuotias
01/07/2015 - 23-vuotias
01/08/2015 - 24-vuotias

Päiväkirja

  Jälkeläisuutisia
Nyt onkin hyvä hetki pitää pieni jälkeläiskatsaus, kun tajusin, että peräti kolme(!) Panchon neljästä jälkeläisestä asuu meillä. Sen pojat Emppu ja Rolle ovat molemmat siittäneet kaksi jälkeläistä ja kummatkin muuten hauskasti kaksi tammaa. Molemmat ovat myös päässeet valjakkokentille näyttämään taitonsa, Rolle jopa ihan mukiinmenevällä menestyksellä. Empun menestys on jäänyt huomattavasti vaatimattomammaksi, mutta muutenhan siitä on kasvanut aivan ihastuttava symppisori. Käytöskoulun näistä selvästi taas Emppu on suorittanut paremmalla menestyksellä... Panchon tyttäristä Daantje on edelleen meillä ja sillä onkin jo kolme jälkeläistä. Daantjen poika (eli Panchon tytönpoika) Damianohan jäi myös meille. Daantjen puolisisko Bloeme on sitten se ainoa muualle myyty, tämä mustavalkoinen tamma on myyty Tanskaan ja asuu nykyään Stutteri Albertslundissa. Siitostamma siitä on kaiketi aikanaan tarkoitus tulla, mutta vielä se ei ole sukuaan päässyt jatkamaan, eikä tietääkseni sillä ole myöskään kilpailtu. Kuitenkin olen nähnyt Bloemesta kuvia ja kaunis tamma siitä näyttää kasvaneen. Vähän luulen, että Pancholle nämä neljä jälkeläistä saavat riittää, ellei sitten joku siitä omalle tammalleen astutusta pyydä. Mutta katsotaan nyt, koskaan ei kannata mennä vannomaan mitään...

  Potilas Saarinen
Pancho on nyt ollut jonkin aikaa sairaslomalla sen onnistuttua reväyttämään lihaksensa riekkumisen ja siitä johtuvan liukastumisen seurauksena. Olin siis taluttamassa ponia hieman jäisellä tallitiellä ja se päätti hypätä takajaloilleen ihan kunnolla, yleensä se onnistuu näistä hurjista loikista huolimatta pysymään tasapainossa ja laskeutumaan kissamaisen siististi neljälle jalalleen, mutta nyt se liukastui ja tuiskahti pyrstölleen. Tapauksen jälkeen Pancho on liikkunut todella jäykästi ja niinpä se on nyt karsinalevossa. Ei tosiaankaan mikään iisi juttu meidän ikivilkkaalle poninkoltiaiselle ja olenkin saanut laittaa älynystäräni käyttöön keksiessäni sille fyysisesti kevyttä, mutta henkisesti väsyttävää virikettä. Nyt ollaan sitten opeteltu joitakin temppuja, kuten herkusta luopumista ja pään poispäin kääntämistä ja raipan käsiosan koskettamista turvalla. Lisäksi sillä on karsinassa milloin jalkapallo ja milloin karsinan seinästä roikkuva pullo, jonka pohjalla on muutamia kauranjyväsiä. Lisäksi olen hakenut sille oksia ja varpuja järsittäväksi. Tylsäähän sille välillä tulee, mutta kyllä tuo poni nyt jotenkin pärjäilee. Kohta saadaan jo alkaa kävelytellä ponia.

  Astetta jännittävämpi ajolenkki
Kävin tänään yksin Panchon kanssa lenkillä. Päätin mennä reittiä, jota en ollut vähään aikaan mennyt. Sen varrella asuu yksi hevosia inhoava, isokokoinen bokseri, jonka kanssa meillä oli aiemmin ongelmia, koska sitä pidettiin kotipihassaan irti ja meidän ahkerasti käyttämä yleinen tie menee juuri tämän kyseisen talon ohi. Saimme sovittua asiat koiran omistajien kanssa ja koira pidettiin siitä lähin kytkettynä. No, en ollut mennyt pariin viikkoon kyseisen talon ohi, mutta tänään päätin kiertää sitä kautta. Pancho oli tapansa mukaan erittäin reipas ja itsekin nautin suuresti kevättalven auringonpaisteesta. Muutamaa kymmentä metriä ennen kyseistä taloa kuulin koiran haukun. Pancho ei reagoinut siihen mitenkään, mutta kiristin silti vaistomaisesti hieman otettani ohjasperistä. Yhtäkkiä huomasin koiran seisovan tien reunassa. Siinä se mulkoili meitä, rinta ulos työnnettynä ja jalat tanakasti harallaan. Laskin vauhdin käyntiin ja lähemmäs päästyäni koiran kurkusta alkoi kuulua matalaa murinaa. Sydämeni taisi jättää yhden lyönnin väliin pysäyttäessäni ponin ja miettiessäni, miten selviäisin tilanteesta. En ollut yhtään varma, mitä koira tekisi jos yrittäisin ohittaa sen; sen koko olemus kertoi, että tästä pidemmälle ei ole asiaa. En oikeastaan rekisteröinyt sitä, vaikka sen huomasinkin, että Pancho pysyi tilanteessa täysin tyynenä, mitä nyt hiukan yritti painaa ohjille ja vähän kuopia kuin kysyen, miksi tähän jäätiin. Pian pihasta kuuluikin huuto ja itselleni vieras mies ryntäsi koiraa nimeltä huutaen paikalle. Koira taisi tulkita tilanteen vähän väärin, sillä se ryntäsikin meitä kohti! Lopulta se jäi meistä metrin päähän haukkumaan raivokkaan näköisenä kuola roiskuen. Tässä vaiheessa Pancho päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja yksinkertaisesti vain käveli päättäväisen määrätietoisena koiraa kohti. Ja ihme tapahtui - koira väisti sen tieltä! Itse asiassa se jolkotti takaisin portille, jossa tämä mies kovasti pahoitteli tapahtunutta ja ilmoitti olevansa vain talo- ja koiravahtina isäntäperheen ollessa matkoilla. Hän ei ollut tiennyt koiran hevosvihasta mitään, mutta lupasi pitää koiran kiinni tästä lähin. (Ja seuraavan kerran reittiä mennessäni oli isäntä aidannut pihan toisen puoliskon ja nyt koira tyytyikin vain haukkumaan meille aidan takaa.) Vastan kotiin palatessani oikeastaan tajusin, kuinka erikoislaatuinen poni minulla olikaan!



Taustan © Ritva Väänänen, kuvien © Anna Gamsgaard-Frederiksen (Shady Acres)