virtuaalihevonen / a sim-game horse

Rävbergs Ludde


Koko nimi Rävbergs Ludde "Ludde" Omistaja Cynoria (VRL-11723)
Rotu ja sukupuoli Shetlanninponiori Kotitalli Zanneshof Shetlands
Väri ja säkäkorkeus Rautiaankirjava, 99 cm Kasvattaja Rävbergs Stutteri, SWE (evm)
Syntymäaika 24.07.2015, ikääntyminen alla Koulutus KO: Helppo C, VVJ: Noviisi
Rekisterinumero VH15-017-0777 Painotus Koulu ja valjakkoajo


20.04.2017 SHLA-I (125p.)
10 + 40 + 30 + 23 + 12 + 10 = 125p.


Kolmas Rävbergiläinen poni meille tuli oikeastaan etukäteen suunnittelematta, sillä olin vähän aiemmin etsinyt meille uutta jalostusoria myös Ruotsin puolelta. Tulimme löytäneeksi sitten ihan suomalaisen orin, eikä siis toista oria ollut mitenkään tarkoituksena hankkia. Tuttu ruotsalaiskasvattaja oli kuitenkin kuullut meidän paria viikkoa aiemmin etsineen oria ja hän otti itse minuun yhteyttä kertoen, että heillä olisi yksi myymättä jäänyt vuotias orivarsa, komea rautiaankirjava. Pitihän sitä arvata, miten siinä tulee käymään - tietenkin menin ihastumaan poniin niiden kuvien perusteella, joita kasvattaja lähetti, eikä asiaa helpottanut suoraan sanottuna tipan vertaa se, että alunperin olin haaveillut oikeastaan juuri siitä kirjavasta orista. Tiesin, ettei Lars tällä kertaa suhtautuisi niin suopeasti asiaan, kun kerran olimme juuri hankkineet uuden orin, mutta yhden illan suostuttelun jälkeen mies myöntyi jälleen kerran mielihalulleni - etenkin kun lupasin, että hän voisi tällä kertaa olla se, joka pääsee viikonloppulomalle (ja poninhakureissulle) Ruotsiin.

Ludde tuli ja valloitti. Orin pienistä rasittavista piirteistä huolimatta siihen ei voinut olla ihastumatta - tai ainakaan minä en voinut. Onhan se komea kuin mikä, ja uskomattoman söpö. Luonteeltaan se on kyllä vähän härvääjä, kiireinen ja malttamaton. Varsinkin jännittävämmissä tilanteissa Luddella keittää helposti yli, jolloin se alkaa helposti keksiä kaikkea pientä, kuten takajaloilleen loikkimista tai sitten se ihan vain pyöriskelee ympäriinsä haluten nähdä joka suuntaan yhtä aikaa. Kotioloissa Ludde on kohtuullisen fiksu, vaikka kyllä se etenkin yksin kiinni seistessään saattaa alkaa kokeilla ketjujen kestävyyttä pomppaamalla pystyyn. Hoitotoimenpiteisiin sillä ei noin muuten ole mitään erityistä sanottavaa, raspaukset ja kengittäjän vierailutkin sujuvat jouhevasti. Muista poneista se on varsin kiinnostunut ja etenkin keväisin sen hormonit jylläävät voimakkaasti.

Ratsastaessa ja ajaessa Ludde on reipas ja meneväinen. Ennen selkään tai kärryille pääsyä se helposti häslää ja on vähän rasittava, mutta sitten kun kyytiin pääsee, se on oikein toimiva ja kulkee yleensä nätisti. Luddea ei yleensä joudu hoputtelemaan, paitsi joissakin kiperämmissä paikoissa se voi yrittää jumitella. Ori tottelee kyllä hyvin, mutta on tottunut aika napakoihin käskyihin ja apuihin. Luddella on shetlanninponiksi varsin paljon potentiaalia. Sille on opetettu maastakäsin myös vaativia koululiikkeitä ja se esittää ne niin hyvin kuin tuon rotuinen nyt yleensäkään voi. Toki sen liikkeet ovat aika tyypilliset pikkuponin liikkeet, mutta teknisesti se osaa paljon. Ludden käynti on aika lyhyttä ja laukka tikittävää, mutta sen ravi on varsin hieno ja ponnekas.


Sukutaulu

i. Flixnäs Turbo ii. Grenlunds Talisman iii. Tasso III
iie. Grenlunds Violet
ie. Minty av Silfverberg iei. Glettans Rolle
iee. Mounett
e. Gregjers Linda ei. Skoghagens Joppe eii. Jolly Roger
eie. Scilla av Skåheten
ee. Gregjers Alva eei. Skorhetts Aladdin
eee. Lilly's Lucinda

i. Flixnäs Turbo on ruotsalainen raviponi, jolta Ludde on selvästi perinyt ulkomuotonsa. Turbo on metrin korkuinen rautiaankirjava, rakenteeltaan hyvin kompaktin mallinen ori. Sen sijoitusprosentti radoilla on 69% ja ennätys 2.37,4. Omistajansa mukaan se on varsin ravivarma sekä ns. hyväpäinen juoksija. Turbo on hyväluonteinen, joskin hyvin vilkas ja energinen ori. Näyttelytuloksia orilla ei vielä ole, mutta jalostukseen sitä on käytetty parikymmentä kertaa, pääasiassa ravipuolella.

ii. Grenlunds Talisman on maineikas ruotsalainen raviori, jonka sijoitusprosentti on peräti 88%. Nykyään Talisman on siirtynyt radoilta siitoseläkkeelle, astuen harvakseltaan tammoja. Omistaja ei halunnut ponistaan mitään valtaoria, joten kysynnästä huolimatta hän on lainannut oriaan varsin maltillisesti tammoille. Talisman on kivannäköinen ja hyväjalkainen, 100 cm korkea raudikko. Luonne sillä itsellään on melko rauhallinen, mutta sen jälkeläisissä on paljon temperamenttisia tapauksia.

iii. Tasso III oli Ruotsissa menestynyt raviponi, joka oli myös kantakirjattu A-palkinnolla. Tasso oli metrin korkuinen, komea punarautias, jolla riitti kysyntää siitosoriina myös ratsu- ja valjakkopainotteisille tammoille. Kantakirjauslausunnossa Tassoa kehutaan hyvätyyppiseksi ja -leimaiseksi, sporttiseksi oriksi, jolla on oikeanlainen olemus ja ilme. Ajokokeen perusteella ori on miellyttävä ohjastettava ja hyväkäytöksinen, joskin aavistuksen hermostunut. Jälkeläisiä Tassolla on 102 kappaletta.

iie. Grenlunds Violet on hyvin tyypillinen, 98 cm korkea musta tamma, jonka on kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Violet on hieman pitkänmallinen rungoltaan, aavistuksen takakorkea, mutta hyväjalkainen ja kaunispäinen tamma. Luonteeltaan se on rauhallinen ja kilttikin, mutta kuulemma myös hieman itsepäinen ja erittäin perso ruualle. Omistajan mukaan Violet on ikuisella laihdutuskuurilla ja näyttelyarvosteluissakin poikkeuksetta lukee, että tukevassa kunnossa. Violetilla on neljä varsaa.

ie. Minty av Silfverberg on 98 cm korkea mustankirjava tamma, joka teki keskinkertaisen uran raviradoilla ja on sen jälkeen tehnyt muutaman varsan. Minty on supersuloinen ja uskomattoman kiltti poni, joka toimittaa nykyisin lastenponin virkaa. Se onkin kärsivällisyytensä ja rauhallisuutensa ansiosta loistava ensiponi lapsille. Mintyllä on tosiaan neljä jälkeläistä kahdesta eri raviorista. Mintyn yksi poika on kotona ja siitä toivotaan hyvää raviponia.

iei. Glettans Rolle menestyi nuorena ihan kivastikin poniraveissa, kunnes se myytiin kiinnostunelle ostajalle, joka oli enemmän valjakkoajoihmisiä. Niinpä Rollesta tuli valjakkoponi noviisiluokkiin, jonka lisäksi se on käynyt silloin tällöin näyttelyissä esiintymässä. Rolle on tummanruunikko, 101 cm korkea komea ori, joka on jättänyt yhteensä parikymmentä jälkeläistä. Luonteeltaan Rolle on tasapainoinen, rohkea ja avoin - ja se on periyttänyt hyvää luonnettaan myös jälkeläisilleen.

iee. Mounett on mustankimonkirjava, 95 cm korkea pikkutamma, jolla on värikäs elämä. Se on asunut monessa kodissa, ollut lastenponina, kotieläinpihan talutusratsuna, aikuisella ihmisellä neljän hevosen kaverina ja viimeisimmät vuotensa se on toiminut lasten ja nuorten raviseuran opetusponina. Mounett on tunnettu itsepäisestä, joskin rauhallisesta luonteestaan ja sille on kertynyt elämänsä aikana monia nuoria faneja. Jälkeläisiä Mounett on saanut elämänsä aikana kaksi.

e. Gregjers Linda on Rävbergin uusimpia tammoja, 99-senttinen ruunikko. Linda on hyvätyyppinen ja kaunis tamma, jolla on omistajansa kertoman mukaan uskomattoman suuret ja kauniit kauriinsilmät. Luonteeltaan tamma on reipas, utelias ja ystävällinen. Linda on koulutettu sekä ratsastukseen että ajoon ja toimii myös lasten kanssa erinomaisesti. Tilan isäntäperheen kuopus on kuulemma innostunut tamman kanssa mätsäreistä. Ludde on Lindan ensimmäinen varsa.

ei. Skoghagens Joppe on peräisin ravisuvusta, mutta ei itse ole koskaan juossut radoilla edes koelähdön vertaa. Se päätyi kasvattajaltaan jo varsana aloittelevalle kasvattajalle, jolle Joppe oli ensimmäinen oma ori. Siitä oli suunnitelmissa saada siitossori ja sellainen siitä tulikin. Joppe on palkittu rotunäyttelyissä kakkospalkinnolla ja erityisesti tuomarit kehuivat sen rotutyyppiä ja yleisvaikutelmaa. Joppe on väriltään rautias ja säkäkorkeutta sillä on 99 cm.

eii. Jolly Roger on tyypillinen ravishetlanninponi, 101 cm:n korkuinen merkitön rautias, pitkäjalkainen ja ryhdikäs sporttimallin ori. Se on Ruotsissa syntynyt ja edelleen siellä vaikuttava poni, joka on juossut kiitettävän raviuran ja nykyään keskittyy enemmän ruohon lyhentämiseen laidunmailta sekä tammojen vastaanottamiseen. Jollylla on hyvä luonne, joskin radoilla temperamenttiakin löytyy. Siitokseen oria on käytetty kohtuullisen paljon, jälkeläismäärä on noin sadan luokkaa.

eie. Scilla av Skåheten on 98-senttinen musta tamma, jonka isä on Ruotsissa tunnettu raviponi, mutta tamma itse ei ole lähdön lähtöä juossut, koska se on toiminut lähinnä oloneuvoksena sekä seuraponina omistajansa muille hevosille. Lisäksi sillä on ihan harrastemielessä kärrytelty ja jonkin verran ratsastettukin - lähinnä lasten toimesta. Scilla on rauhallinen, hieman laiskankin puoleinen ja vähän omapäinen tamma. Se on varsonut kaksi kertaa ja kummatkin on myyty jo nuorena.

ee. Gregjers Alva on pienehkö (94 cm) musta tamma, joka on asunut koko ikänsä synnyintilallaan. Alva on ulkoisesti sopusuhtainen ja hyvin tyypillisen näköinen shettistamma, jolle on kertynyt vähän ylimääräistäkin pyöreyttä vuosien varrella. Alva on herkuille hyvin perso ja kiltti, mutta hiukan itsepäinen poni. Alvalla on kaksi varsaa, tammat Gregjers Linda ja Gregjers Ida, joista jälkimmäinen jäi kotiin ja on nyt jo saanut itse ensimmäisen varsansa.

eei. Skorhetts Aladdin on pienehkö (97 cm), mutta komea tummanruunikko ori, joka on napsinut ruusukkeita näyttelykehissä. Aladdinia ei ole varsinaisesti ratsukoulutettu sopivan kokoisen ratsuttajan puutteessa, mutta sillä on ajettu ja ohjasajettu hieman. Muuten se on kyllä koulutettu maasta käsin varsin hyvin ja näyttelykehissä se esiintyy kyllä tottuneesti. Aladdin on melko orimainen ja viriili, ja nauttii suunnattomasti esiintymisestä. Jälkeläisiä orilla on päälle 90 kappaletta.

eee. Lilly's Lucinda on tyypillisen näköinen rotunsa edustaja, merkitön musta tamma, jolla on hieman takakorkeutta, pitkähkö runko ja kaunis pää. Säkäkorkeudeltaan Lucinda on vain 91 cm. Lucindan on kasvattanut tuntemattomaksi jäänyt yksityishenkilö, mutta se on asunut jo pidempään Gregjersin tilalla siitoskäytössä. Luonteeltaan tamma on erittäin lempeä, ystävällinen ja rauhallinen - ja myös sen viisi jälkeläistä ovat olleet varsin hyväluonteisia emänsä tapaan.


Jälkeläiset

s. 17.01.2016
ori
s. 21.04.2016
tamma
s. 15.01.2017
tamma

Kilpailumenestys

VALJAKKOAJO

03.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/20
04.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/20
12.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30
24.01.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
02.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40
06.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/40
09.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40
09.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40
18.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/40
23.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 6/40

23.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
26.02.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/40
01.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30
04.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/30
07.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/40
07.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30
08.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/40
10.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40
11.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/40
13.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30

14.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
16.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30
17.03.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/30
06.04.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/30
09.04.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30
19.04.2016, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/30
KOULURATSASTUS

17.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/30
22.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/30
25.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/30
29.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/30
09.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/49
21.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/19
23.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/19
24.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/19
01.05.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/49
25.06.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50

26.06.2016, kutsu, KRJ, Helppo D, 1/20
12.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
18.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40
23.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/50

Ikääntyminen

01/08/2015 - 1-vuotias
01/09/2015 - 2-vuotias
01/10/2015 - 3-vuotias
01/11/2015 - 4-vuotias
01/12/2015 - 5-vuotias
01/01/2016 - 6-vuotias
01/02/2016 - 7-vuotias
01/03/2016 - 8-vuotias
01/04/2016 - 9-vuotias
01/05/2016 - 10-vuotias
01/06/2016 - 11-vuotias
01/07/2016 - 12-vuotias
01/08/2016 - 13-vuotias
01/10/2016 - 14-vuotias
01/12/2016 - 15-vuotias
01/02/2017 - 16-vuotias
01/04/2017 - 17-vuotias
01/06/2017 - 18-vuotias
01/07/2017 - 19-vuotias
01/08/2017 - 20-vuotias
01/09/2017 - 21-vuotias
01/10/2017 - 22-vuotias
10/11/2017 - 23-vuotias
01/12/2017 - 24-vuotias

Kuulumiset

Laatisjännitystä

Päätin ilmoittaa kolme poniani Shetlanninponien laatuarvostelutilaisuuteen, ihanaisen, kurittoman Luddeni (ja toivonpahan vain, että se käyttäytyy sinä päivänä!), oman kasvattimme Laten ja yhden vanhemmista tammoistamme, Nanan. Erityisesti oripoikien suhteen olen toiveikas. Ludden kohdalla suurin huoli on tosiaan sen käyttäytymisessä, vaikka onhan poniherra nuoruusvuosistaan rauhoittunut ja saanut edes hippusen (hyvin pienen hippusen) järkeä. Muutenhan ori on melko hyvässä kuosissa laatuarvosteluja ajatellen, se on ihme ja kumma kyllä tehnyt ihan mukavan uran etenkin valjakkoajon saralla ja sillä on kolme jälkeläistä, joista vanhin, ori nimeltä Ferro on jo ehtinyt myös näyttää kyntensä valjakkoradoilla. Laten suhteen taas luotan orin osaavan käyttäytyä niin ettei ainakaan hävetä tarvitse, mutta tottakai se jännittää erityisesti, kun kyseessä on itse kasvatettu poni. Latella on niinikään kolme jälkeläistä, joista kotiin jäänyt Coppe on aloittanut kisauransa ja toiset eivät vielä ole kilparadoille asti päätyneet. Siihen, tuleeko laatiksissa menestystä ja jos niin mitä, en osaa kuin heittää jonkinlaisia arvauksia, mutta ainakin me pidämme lipun korkealla ja toivomme parasta!


Kasvattajalta terveisiä

Eilen Luddea laitumelle viedessäni tuli mieleeni, että pitäisi varmaan laitella kasvattajalle vähän kuulumisia, meillähän kun on kaksikin Rävbergiläistä ponia tallissa ja Lyyli hyväksyttiin tuossa kantakirjaankin kolmospalkinnolla. Niinpä tallitöiden välissä naputin sähköpostia menemään, kerroin tietysti innoissani tuosta kantakirjausasiasta ja päivittelin myös Ludden kuulumisia. Kerroin orin taidosta seisoskella takajaloillaan sekä taannoisesta kengitysjupakasta... Toisaalta kerroin myös ylpeänä Ludden kisamenestyksestä valjakkoajossa. Tänään olikin tullut vastaus ja kasvattaja paitsi onnitteli riemuissaan hienosta kantakirjauksesta ja kilpailumenestyksestä, niin myös naureskeli, että ai Ludde on edelleen sellainen. Kuulemma varsanakin oli villi ja usein takajaloillaan - kuulemma käveli joskus enemmän kahdella kuin neljällä jalalla... Myönsi olevansa iloisesti yllättynyt, että olin saanut orista niin näppärän valjakkoponin, vaikka se hieman haasteellinen osasikin olla. Kutsuin tietenkin kasvattajan käymään joskus Suomessa, vaikka tiedän, että tuollainen isompi kasvattaja onkin varmasti erittäin kiireinen ja kiinni tilassaan. Mutta eihän sitä tiedä, jos joskus vaikka jonkun isomman tapahtuman puitteissa törmättäisiin. Ai niin - kengittäjämme oli muuten oikeassa, tällä kertaa Ludde käyttäytyi oikein siivosti, kun sen kavioita käytiin vähän vuolemassa.


Kengityskommelluksia

Viime kerralla jouduin kutsumaan sijaiskengittäjän Ludden kavioita vuolemaan, kun oma kengittäjämme oli hieman pidemmällä sairaslomalla. Vaan ei siitä oikein mitään tullut. Ludde oli aivan kamala, se hyppi ketjuissa takajaloilleen, peruutteli ja puski eteenpäin, hyvä ettei kaatanut itseään. Lopulta tämä nuori kengittäjä antoi periksi, kun ymmärrettävästä syystä ei halunnut ottaa mitään riskejä turvallisuuden kanssa. Minua hävetti hurjasti, mutta ei auttanut kuin tyytyä kohtaloonsa. Tällä viikolla alkuviikosta kävikin nyt sitten meidän oma kengittäjä, joka jo heti autosta päästyään kysyi, että mikäs hirmu mulla nyt tallissa on, ei kuulemma saanut hänen sijainen sitä vuoltua. Hain Ludden käytävälle ja kun kengittäjä meni ja nosti ponin kavion ylös, se yritti ensin tempoa itsensä irti. "Mitäs sää oikein nyt tämmösiä vitipääponeja talliis hankit", kommentoi mies siinä samalla kun piti tukevasti rimpuilevan ponin jalasta kiinni. Ihme ja kyllä, muutaman sekunnin kuluttua Ludde yllättäen antoi periksi ja loppuajan se seisoi ihan kiltisti paikallaan koko vuolemisen ajan. En tiedä, mikä ponishamaani tuo meidän kengittäjä oikein on, mutta miehellä on kyllä taipumus saada ainakin meidän ponit käyttäytymään. "Eihän tää nyt niin paha ollukkaan, vähän vaan oppinut kurittomaks ja pääseen tilanteista vähän hangottelemalla vastaan. Ens kerralla se jo varmaan käyttäytyy ihan tolkusti."


Maastoretki

Kävimme tänään Lisan kanssa Luddella ja Toffella lenkin maastossa. Lisa ratsasti Toffella ja minä ajoin Luddella. Oli kaunis pakkaspäivä, auringonvalo siivilöityi metsätien kuusien välistä ja hanki hohti kirkkaana. Pakkasta oli juuri sopivasti, hieman vajaa 10 astetta. Orit olivat reippaina, mutta ihme kyllä, Ludde käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Valjastaessa se vähän poukkoili, mutta heti liikkeelle päästyämme se rauhoittui ja keskittyi kai kauniiden maisemien ihailuun. Toffekin kulki korvat hörössä eteenpäin, ensimmäisellä laukkapätkällä se otti pienen riemukkaan pukkiloikan. Kun otimme taas käyntiä, Toffen oli pakko napata keskeltä tietä risu suuhunsa ja kuljettaa sitä hetken aikaa mukanaan kuin mikäkin koira. Vastaan tuli iäkäs pariskunta koiransa kanssa, koira vähän haukkui poneille, mutta ponit vain katsoivat koiraa korvat höröllä. Rouva totesi, että onpa siinä "tytöillä" kauniit ponit. Lenkin loppupuolella Lisan ratsastaessa ihan tien laitaa, putosi kuusenoksalta lunta suoraan hänen ja poninsa niskaan. Kuului vain Lisan kiljaisu, joka pian vaihtui meidän molempien kikatukseen - lunta oli kuulemma mennyt suoraan hänen kauluksestaan sisään. Toffe tyytyi vain kääntämään korviaan ja ravistamaan päätään.


Ohjasjokurssilla

Minä otin ja osallistuin ohjasajon jatkokurssille, joka järjestettiin melkein naapurissa yksityistallilla. Kurssi oli viikonlopun mittainen ja opettajana siellä oli sama rautainen ohjasajon ja valjakkoajon ammattilainen, jonka ohjasajon alkeiskurssin oli käynyt edellisvuonna toisen ponin kanssa. Mukaani pakkasin varusteiden lisäksi Ludden, koska olin vakuuttunut sen potentiaalista. Sillä oli uskomaton itsensä kantokyky, tasapaino ja voima - johan se todisti sen kyky seisoskella takajaloillaan ihan tasapainoissa. Ludde oli tapahtuman reilusti pienin osallistuja ja saimmekin osaksemme hyväntahtoista naureskelua ja virnuilua - johon yhdyin itse ihan täysin. Olihan se hillittömän hauskaa, tällainen pikku karvapallo siellä isojen ja jalojen ratsuhevosten keskellä. Harjoittelimme mm. pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä niin askellajien välillä kuin sisälläkin. Yllätyksekseni opettaja ihastui kovin Luddeen ja kehui sen harvinaisen hienoksi pikkuponiksi. Hän halusi lopuksi itse ohjasjaa ponia ja kokeilla sen taitoja. Ludde esitti lennokasta ravia, hienoja väistöjä ja jopa kokosi käyntiä ja ravia taitavan ohjastajan kanssa. Opettaja innostui Ludden taidosta esittää lähes paikallaan ravia hermostuessaan silloin, kun se halusi mennä vauhdikkaampaa askellajia kuin siltä pyydettiin. Niinpä hän kokeili sitä ihan tarkoituksella, provosoiden varovasti oria eteenpäin ja samalla pidellen sitä. Hieman raipalla jalkoja hipaisten hän sai Ludden nostelemaan niitä korkealle ja vaikka Ludde ei sentään ravannut ihan paikallaan, niin hyvin paljon piaffen näköisiä askeleita sieltä tuli! Opettaja kannusti ehdottomasti kouluttamaan Luddea lisää ja vaikka tiedostan itsekin sen rakenteen ja liikkeiden rajoitukset, niin teknisesti Ludde voisi kuulemma oppia vaikka mitä.


Puomitreeniä

Sara sai tänään jatkaa Ludden kanssa. Ajattelin ehkä hieman vinoutuneesti, että molemmille tekee hyvää opetella rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä toistensa kanssa. Sarassahan on tavallaan paljon samaa kuin Luddessa; tyttökin rakastaa vauhtia ja tykkää vauhdikkaista poneista, mutta on toisaalta vähän kärsimätön ja turhautuu melko helposti. Tänään Sara oli kuitenkin hyvällä päällä ja oli innokkaana nousemassa vauhtiponinsa selkään. Olin laittanut kentälle hieman puomeja, jotka pakottaisivat kummankin keskittymään tehtävään. Toinen puomisarja oli suoralla uralla ja pääty-ympyrälle olin laittanut yksittäisen puomin. Annoin Saralle tehtäväksi keskittyä hyvään, suoraan tiehen ja sujuvaan tahtiin. Lyhyillä väleillä Ludde ylitti puomit sujuvasti, mutta kun yritin laittaa niitä pidemmiksi niin, että poni joutuisi vähän venyttämään askeltaan, niin se olikin orille liikaa. Se kyllä aluksi yritti, mutta kun ei venynyt niin ei venynyt, se alkoi samantien turhautua ja päätin heti helpottaa tehtävää. Kohta Sara sai tulla Ludden kanssa puomit myös ravissa. Ensin poni yritti kovasti kiihdytellä puomeille, mutta kun tyttö teki useita puolipidätteitä ennen puomeja, Ludde malttoi mielestä ja tuli aika hyvässä rytmissä koko linjan. Pääty-ympyrällä sujui jopa vielä paremmin, Sara sai pidettyä ponin aika tasaisessa tahdissa ja puomille tuli lähes joka kerta hyvä linja ja hyvä askel. Lopuksi ratsukko sai yrittää samaa laukassa ja vaikka ensimmäisellä kerralla Ludde pomppasi puomin yli jo kaukaa, seuraava kerta onnistui jo ihan mukavasti. Siihen oli taas hyvä lopettaa tältä päivältä ja Sara sai loppuverryttelyjen jälkeen viedä ponin takaisin tarhaan.


Ratsastuskokeilua

Pistin tänään Saran Ludden selkään aikomuksenani nähdä, miten parivaljakon yhteistyö sujuisi ja miten Ludde ylipäätään käyttäytyisi. Orillahan on huomattavasti enemmän ajettu, eikä kovin paljoa vielä ratsastettu. Alussa Ludde oli levoton ja jännittynyt, se ei keskittynyt ollenkaan, vaan jo selkäännousussa pyöriskeli. Sitten se meinasi lähteä heti ravissa liikkeelle, mutta käskin Saran pidättää sitä. Tyttö sai pidettyä Ludden käynnissä, mutta sen askellus oli hyvin jännittynyttä ja se katseli ratsastajaansa suunnilleen yläkautta silmiin, koko kroppa valmiina sinkoamaan eteenpäin, kaula mutkalla ja selkä notkolla... Sara meinasi turhautua jo heti alkuunsa, mutta käskin vain pysyä rauhallisena. Hetken kävelyn jälkeen, kun Ludde rentoutui hieman ja otti edes pari normaalia käyntiaskelta, käskin Saran päästämään sen raville. Ori lähtikin innokkaasti eteenpäin ja käskin tyttöä rauhoittelemaan sitä volteilla ja siirtymisillä. Ludde ottikin siirtymisistä vain enemmän lämpöä, alkoi kulkea sivuttain ja jopa taaksepäin, kun ei saanutkaan mennä miten halusi. Päätin luopua siirtymisistä hetkeksi ja pyysin Saraa ottamaan jatkuvia puolipidätteitä ja hellityksiä, asettelemaan vuoroin sisään- ja ulospäin, antamaan sille koko ajan tekemistä. Pidemmän pätkän ympyrällä ravattuaan ja vaihdellen siinä asetusta, sai Sara ponin vihdoin edes vähän antamaan periksi. Ludde laski turpaansa alaspäin ja alkoi vihdoin kuunnella, mitä ratsastajalla oli sille sanottavanaan. Käskin tyttöä kehumaan sitä rauhallisesti rapsuttelemalla harjanjuuresta. Nyt kun poni oli vihdoin saatu rentoutumaan ja kuuntelemaan, päätin, että se riittää tältä erää. Turha kaivaa verta nenästään, vaan päättää ratsastus molempien kannalta mukavaan hetkeen. Loppukäynnit kävimme yhdessä kävelemässä maastossa, minä ratsukon vierellä kulkien. Siellä pikkuori kulki yllättävän hyvin, ihan leppoisasti pitkin ohjin - joskin niin reippaasti, että minä jouduin kipittämään puolijuoksua rinnalla.


Harjoitusnäyttelyt

Eilen olimme Ludden kanssa harjoitusnäyttelyissä isolla kylällä. Olin edellisenä päivänä pessyt ja puunannut orin edustuskuntoon ja tänään sitten pakattiin poni traileriin ja suunnattiin nokka kohti näyttelypaikkaa. Ludde käyttäytyi matkan aika melko hyvin, jossakin välissä se pyöriskeli siellä hetken aikaa, mutta rauhoittui sitten. Perillä otin ponin ulos autosta ja annoin sen heti haistella uuden paikan tuulia pienellä kävelykierroksella. Ludde oli aika kierroksilla haistaessaan kaikki ne vieraat hevoset. Taluttaessa se poukkoili ja kun purin siltä kuljetussuojia pois, se kuopi ja steppaili edestakaisin. Mietin kyllä siinä vaiheessa, että olikohan virhe tulla koko näyttelyyn, mutta tehty mikä tehty. Kehään kävellessämme (tai no, Ludden ravatessa lähes paikallaan) pahin jännitykseni hälveni, vaikka en nyt kovin toiveikas kyennytkään olemaan. Siihen nähden Ludde sai ihan hyvät arvostelut, että se ei kävellyt ehkä askeltakaan (vaan ravasi tai poukkoili tai esitti piaffen alkeita) ja ravissa se sortui kerran pomppulaukkalle. Seistessäkään se ei malttanut seistä ihan paikallaan, vaan nyppi ohjia ja minun takkiani, kun en päästänyt sitä steppaamaan edestakaisin. Lopulta Ludden arvostelupapreissa luki: "hyvätyyppinen, pienikokoinen ori, joka esitetty hyvässä kunnossa. Käyntiä ei voida arvostella, ravi jännittynyttä, mutta tarmokasta. Eläväinen ja vilkas poni, vaikuttaa tänään hieman jännittyneeltä." Hieman hymähdin arvostelun kahdelle viimeisellä sanalle, eritoten sanalle "hieman". Ihmettelin vaan, että olivatpas positiivisesti ja nätisti osanneet meidän vallattomasta ponista kirjoittaa.


Ludden taidonnäyte

Ludde on ollut meillä nyt kuukauden verran ja täytyy sanoa, että joka päivä ori tarjoaa jotain uutta ja jotain, mille saa nauraa (tai ehkä joskus itkeä). Tänään olin viemässä oreja laitumelle ja Ludde kävi karsinassaan hieman kuumana. Sanoin sille, että se saa nyt luvan odottaa ihan rauhassa paikallaan, sen aika on kyllä ajallaan. Kun sitten palasin talliin takaisin viemästä edellistä ponia, näin Ludden seisovan takajaloillaan ja kuikuilevan karsinan oven yli - täydellisessä tasapainossa! Ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen, suuni ei tiennyt vääntyäkö apposen ammolleen vai vetäytyä nauruun. Uskomaton pieni hevonen. Tai no, poni. Kun lähestyin Luddea, se laskeutui tyynesti takaisin neljälle jalalleen kuin sanoen, että noudatti tarkalleen ohjettani odottaa rauhassa paikallaan. Ja laitumelle Ludde käveli loppujen lopuksi ihan nätisti, vaikkakin tapansa mukaan reippaasti. Viime viikollahan se onnistui muuten hajottamaan vesiautomaattinsa samassa puuhassa, Ludde kun tuki etujalkansa sitä vasten nähdäkseen karsinan oven yli paremmin. Niinpä se vaihdettiin Jullen entiseen karsinaan, jossa on lähes samasta syystä automaatin sijasta vesiämpäri ja neuvokas pikkuori näköjään sitten opetteli seisomaan ilman tukea takajaloillaan...


Sähköpostia Ruotsista

Sain tänään erittäin jännittävän sähköpostin tutulta ruotsalaiselta kasvattajalta Rävbergin tilalta. Olin pari viikkoa aiemmin nimittäin ottanut häneen yhteyttä ja kysellyt, olisiko heillä mitään kivoja oreja myynnissä. Sillä hetkellä heillä ei ollut, mutta tänään tuossa viestissä sitten ilmoitettiin, että yksi ostajaehdokas olikin perunut varauksena, joten heillä oli vuosikas orivarsa nyt myynnissä. Tietenkin sen piti olla juuri kirjava, josta olin haaveillutkin. Mehän olimme jo löytäneet uuden orin laumaamme, mutta... Viesin liitteenä sain läjäpäin kuvia - ja olihan se aivan ihana. Vastasin kasvattajaystävälleni totuuden mukaisesti, että asiassa oli vain yksi mutta. Rakas mieheni, joka ei välttämättä suhtautuisi asiaan kovin myönteisesti juuri kun olimme hankkineet uuden orin laumaamme. Tämä ilta onkin sitten mennyt Larsin pään kääntämisessä, pistin peliini kaiken naisellisen vetovoimani (joopajoo) ja oveluuteni, suostuttelutaitoni ja imartelukykyni. Viimeisenä oljenkortena lupauduin, että Lars saa pienen viikonlopun mittaisen Ruotsinloman hakeakseen ponin kotiin. Se toimi. Juuri äsken ilmoitin kasvattajalle, että myy meidän ponia kenellekään muulle, mieheni tulee hakemaan sen kuun vaihteessa. Jes!!!



Taustan © The Inspiration Gallery, kuvien © NT.