virtuaalihevonen / a sim-game horse

Larry v.d. Zanneshof



Koko nimi Larry v.d. Zanneshof "Late" Omistaja Cynoria (VRL-11723)
Rotu ja sukupuoli Shetlanninponiori Kotitalli Zanneshof Shetlands
Väri ja säkäkorkeus Tummanruunikko, 101 cm Kasvattaja Zanneshof Shetlands
Syntymäaika 28.08.2015, ikääntyminen alla Koulutus KO: Helppo C, VVJ: Vaativa
Rekisterinumero VH16-017-0115 Painotus Koulu ja valjakkoajo


20.04.2017 SHLA-I (128p.)
15 + 40 + 30 + 22 + 12 + 9 = 128p.


Late on tyypillinen mies; suoraviivainen, putkiaivoinen sekä kiltti, mutta hieman yksinkertainen. Se on ihmisiä ja etenkin lapsia kohtaan ystävällinen ja nauttii kyllä kovasti rapsutuksista ja muista huomionosoituksista. Late on siinä mielessä hyvin helppo, että kun sille on jonkin asian opettanut, se toimii kuin kello, tehden asiat täsmällisesti juuri niin kuin oppinutkin. Tälle ponille ei ole olemassa "tilanteen mukaan sovellettavissa olevia sääntöjä", vaan Laten mielestä sääntö on sääntö. Jos sille on opetettu, että pitkin ohjin vain kävellään, niin Laten mielestä se myös tarkoittaa sitä, ettei silloin voi ottaa yhtäkään raviaskelta. Toisaalta ori on myös erittäin varma, koska se todellakin seisoo juuri tasan niin kauan paikallaan satulaan tai kärryille noustessa, kunnes sille annetaan lupa liikkua. Poni itse on aika tarkka rutiineistaan ja jos vaikka ruoka on myöhässä, ori heiluttelee päätään ja ilmoittaa, että ruoka-aika oli ja meni. Kuopimaan tai seiniä potkimaan se ei rupea, koska sehän on kiellettyä.

Käsiteltäessä Late on rauhallinen ja jaksaa seistä ihailtavan hyvin paikoillaan niin kauan kuin tarvitsee. Poni ei välttämättä hievahdakaan puolen tunnin varustamisen tai kengityksen aikana. Se on siis kaikin puolin mutkaton myös vieraiden käsitellä. Taluttaessa Late kulkee kuuliaisesti, mutta varsin reippaasti. Taluttajan hidastelu tuntuu vähän ärsyttävän oria, joka osoittaa kärsimättömyyttään hännän huiskautuksella tai päätä heiluttamalla. Pään heiluttaminen on Latelle muutenkin tyypillinen tapa ilmaista ärtymystä, kärsimättömyyttä tai turhautumista ja sillä tavalla se yrittää myös hoputtaa tai ns. komentaa ihmisiä. Kuljetusautoon ori kävelee reippaasti, mutta matkustaminen ja vieraissa paikoissa oleminen hieman stressaa sitä, minkä poni näyttää yleensä vatsallaan. Tärkeintä sen kanssa on pitää rutiinit mahdollisimman samoina, niin silloin stressikin pysyy aisoissa.

Late on erittäin reipas ratsastaa ja ajaa. Se jaksaa seistä todella hienosti paikallaan kärryille tai selkään nousun ajan, mutta heti kun se saa luvan, se lähtee hyvin reippaasti liikkeelle. Reippaudestaan ja energisyydestään huolimatta Late kuuntelee hyvin kuskia ja on mukavan kevyt pidättävillekin avuille. Pysähtyminen onkin yksi asia, jonka ori on oppinut erittäin varmaksi - sen saa pysäytettyä ohjasavuilla missä vaan ja milloin vaan. Latella on varsin ponnekkaat ja vetävät liikkeet sekä oppimishaluinen luonne, minkä vuoksi sille on ollut helppo opettaa erilaisia koulutemppuja. Late hallitsee kärryjen edessä teknisesti siistit, joskin toki vaatimattoman näköiset laukanvaihdot, avotaivutukset ja siistin keskiravin ja -käynnin.


Sukutaulu

i. Briarhill's Maxwell
ii. Monty of Piperhill iii. Dorcaster Black Jack
iie. Glenfield's Daisy
ie. Gelderhof's Ophelia iei. Hamlet of Potterfield
iee. Gelderhof's Cecilia
e. Rävbergs Lydia
ei. Sannegårds Robban eii. Oktans Primus
eie. Mølleviks Castanjet
ee. Rävbergs Lotte eei. Rävbergs Nisse
eee. Lulu av Gyldendal

ii. Monty of Piperhill on Iso-Britanniassa vaikuttava jalostusori tunnetusta isälinjasta. Monty itse on 103 cm korkea, vahvarakenteinen punertava ruunikko, joka on saanut hyviä arvosteluja näyttelyistä. Tuomarit ovat kehuneet mm. orin hyviä leimoja, maskuliinista olemusta ja hyvää takaosaa. Kritiikkiä se on saanut heikommasta etuosastaan ja olemattomasta sää'ästään. Luonteeltaan Monty on aika orimainen, mutta erittäin hyvän koulutuksen ansiosta silti varsin hyvin käsiteltävissä. Näyttelykehissä se osaa olla ihan rauhallisesti vaikka ympärillä pyörisi tammoja tai muita oreja, mutta vapaa-ajalla se kuulemma vastaa heti toisten orien uhitteluihin ja on myös kiinnostunut tammoista. Montylle myönnettiin jalostuslupa kahdeksi vuodeksi ja sinä aikana se sai 49 jälkeläistä.

iii. Dorcaster Black Jack on mustanruunikko, 103 cm korkea ori, joka toimi aikanaan viiden vuoden ajan jalostuksessa saaden 102 jälkeläistä. Orin jälkeläisiä on päätynyt Iso-Britanniasta mm. Hollantiin, Ranskaan ja Ruotsiin ja sen nimi tunnetaankin myös muualla kuin kotimaassaan. Black Jack kilpaili parin vuoden ajan kouluratsastuksessa omistajansa tyttären kanssa varsin hienolla menestyksellä, kunnes tyttö siirtyi isompiin ratsuihin, eikä orille enää löytynyt riittävän motivoitunutta ja taitavaa junioriratsastajaa. Kilpailu-uran jälkeen poni kantakirjattiin peräti I-palkinnolla ja pääsi astumaan tammoja. Black Jack on periyttänyt erityisesti pojilleen hivenen orimaista luonnetta ja temperamenttia, mutta myös hyvää ratsastettavuutt ja laadukkaita liikkeitä. Rakenteensa puolesta sen jälkeläiset ovat olleet hyvin monimuotoisia, osa on vankkarakenteisempia ja osa isänsä tavoin sporttisempia.

iie. Glenfield's Daisy on punarautias, metrin korkuinen tamma, joka syntyi Glenfieldin siittolassa, mutta vaikuttaa nykyään Piperhillin tilalla siitostammana. Daisy itse on suoraan sanoen keskinkertainen, jopa mitäänsanomaton tamma, mutta periyttäjänä se on yllättäen osoittautunut hyväksi. Vaikka tammaa itseään ei hyväksytty kantakirjaan, sen jälkeläisistä osa on kuitenkin kantakirjattuja. Luonteeltaan Daisy on hyvin miellyttävä ja rotuisekseen harvinaisen nöyrä. Vaikka tamman liikkeet ovat vaatimattomat, sen yritteliäisyys ja rehellisyys korvaa puutteet. Daisylla on kuusi jälkeläistä, joista peräti neljä on menestynyt näyttely-, kilpa- tai siitoskäytössä ja kaksi on ihan tavallisia harrasteponeja.

ie. Gelderhof's Ophelia on Alankomaista Iso-Britanniaan viety, mustan värinen shetlanninponitamma, joka asuu Briarhillin tilalla. Kaunis tamma on hyväksytty kantakirjaan II-palkinnolla ja tuomarit arvioivat sen tilaisuuden parhaaksi tammaksi. Harmittavasti Ophelia jäi vain parin pisteen päähän ykköspalkinnosta, mutta joka tapauksessa kyseessä on varsin laadukas poni. Kantakirjauslausunnossa lukee mm. 'sopusuhtainen kokonaisuus', 'kaunis pää', 'lievästi takakorkea, mutta muuten upea tamma'. Luonnekin tammalla on kohdillaan, sillä omistajansa mukaan se on rauhallinen, seurallinen ja miellyttävä. Ophelialla on teetetty neljä jälkeläistä, joista kaikki muut Maxia lukuunottamatta jäivät Iso-Britanniaan.

iei. Hamlet of Potterfield on pienimuotoisen, mutta laadukkaan jalostustyön tulos. Andy Potterfield on kotimaassaan arvostettu kasvattaja, vaikkei miehen kasvatustoimintansa suurta olekaan. Hänen mottonsa on "laatu, ei määrä", ja se kyllä näkyykin kaikissa hänen harvalukuisissa kasvateissaan. Hamlet on valkoharjainen, 101-senttinen raudikko, joka on niittänyt menestystä näyttelykehissä. Ori on tullut tunnetuksi liikkeistään, erityisesti näyttävästä ja isosta ravistaan. Hamletin esittää kehissä aina ammattilainen, joka saa oriista parhaat puolet esille. Ori on myös hyväluontoinen sekä innokas esiintyjä, joten ei ihme, että kysyntää tammoille on riittänyt. Jälkeläisiä orilla onkin 69 kappaletta.

iee. Gelderhof's Cecilia syntyi Alankomaissa Gelderhofin siittolassa ja ehti toimia siellä neljän vuoden ajan siitostammana, kunnes se myytiin uudempien tammojen tieltä. Cecilia päätyi eräälle valjakkoajoharrastajalle, jonka kanssa tamma on päässyt kilparadoille. Cecilia kilpailee nelivaljakkoluokissa kolmen muun ponin kanssa, kaikki mustia, noin metrin korkuisia tammoja. Mukautuvaisen ja sosiaalisen luonteensa ansiosta Cecilia on sopeutunut muun lauman joukkoon hienosti, vaikka alkuun kuulemma vähän arastelikin muita poneja. Cecilialla ei ilmeisesti ole tarkoitus teettää enempää varsoja ja ehtihän se saada niitä jo kolme kappaletta Alankomaissa asuessaan.

ei. Sannegårds Robban on lähes tuntematon ori, joka ruunattiin 5-vuotiaana. Omistajalla ei koskaan ollut aikomuksena käyttää Robbania siitokseen, koska naisella ei ollut sellaiseen mitään kiinnostusta, mutta hänen tuttavansa (Rävbergin siittolan omistaja) ylipuhui hänet lainaamaan oriaan parille tammalleen ennen ruunauttamista. Orin omistaja myöntyi tähän ja Robban pääsi astumaan kaksi Rävbergin tammaa ennen kuin ruunattiin. Nykyään Robbania ratsastaa eräs nuori tyttö, jonka kanssa ori on päässyt kilpailemaan kouluratsastuksessa. Isokokoinen, 103-senttinen musta ori ja pieni, vaalea tyttö ovat mainio parivaljakko ja vaikka Robban ei ole kaikista eteenpäinpyrkivin ratsu, on päättäväinen tyttö saanut yhteistyön toimimaan sen kanssa hyvin. Luonnehan Robbanilla on ruunauksen myötä hyvin tasainen ja rauhallinen.

eii. Oktans Primus oli 102 cm korkea musta ori, joka hyväksyttiin 6-vuotiaana kantakirjaan kakkospalkinnolla. Kantakirjauslausunnossa Primusia kehuttiin ryhdikkääksi, hyvätyyppiseksi ja hyvin liikkuvaksi oriksi, jonka heikkoutena mainittiin mm. pystyt vuohiset ja lyhyet sääret. Primus oli varsinainen monitoimiponi, jonka kanssa kokeiltiin poniraveja, koulu- ja esteratsastusta. Kaikissa näissä lajeissa ori toimi varsin hyvin. Valitettavasti Primus jouduttiin lopettamaan pahan suolenkiertymän takia vasta 9-vuotiaana, sitä ennen orilla oli onneksi ehditty astuttaa parikymmentä tammaa. Jälkeläisilleen Primus on näyttänyt periyttäneen hienoja liikkeitä, ryhdikästä olemusta ja vireää, joskin ystävällistä luonnettaan.

eie. Mølleviks Castanjet on Tanskassa syntynyt ja sieltä nelivuotiaana Ruotsiin viety tummanrautias, metrin korkuinen tamma. Castanjetin omistaja on kiinnostunut näyttelyistä ja kaksikko onkin tuttu näky Ruotsin näyttelykehissä. Tamma on saanut ihan hyviä sijoja, vaikka onkin hieman pitkärunkoinen ja matalajalkainen. Sillä on myös aavistuksen painunut selkä, mutta toisaalta tamman päätä on kehuttu kaunispiirteiseksi ja leimoja selkeiksi. Lisäksi Castanjetin jalka-asennot ovat moitteettomat. Luonteeltaan Castanjet on temperamentikas ja äksyilee kuulemma helposti etenkin muille poneille. Tamma on astutettu neljä kertaa, joista yhdellä kerralla se loi varsansa, eli sillä on yhteensä kolme jälkeläistä.

ee. Rävbergs Lotte on syntynyt ja asunut koko elämänsä ruotsalaisella Rävbergin tilalla. Lotte on hyvin tyypillisen näköinen rotunsa edustaja aina väriä myöten; musta ja merkitön, vajaa metrin korkuinen tamma, joka on palkittu kerran näyttelyssä kakkospalkinnolla. Lotte on sopusuhtainen (joskin varsomisten jäljiltä vähän roikkovatsainen) ja kaunisilmeinen tamma, jolla on rodulle tyypillinen heikkous, eli varsin olematon säkä. Sen vuoksi tammalle on kuulemma ollut vaikea löytää satulaa, joka pysyisi ponin selässä perheen lasten ratsastaessa sillä. Luonteeltaan Lotte on kiltti, joskin tyypilliseen tapaan hieman omapäinenkin. Lotella ei ole koskaan kilpailtu, vaan se on toiminut lähinnä lasten ratsuna ja siitostammana. Jälkeläisiä Lotella on neljä kappaletta; kolme tammaa ja yksi ori.

eei. Rävbergs Nisse on niinikään Rävbergin kasvattamia poneja, joka tosin myytiin tilalta parivuotiaana eräälle yksityisharrastajalle. Nisse on kiiltävän musta, 101 cm korkea komea ori, jolla on harjaa vaikka muille jaettavaksi. Nissellä harrastetaan kärryillä ajoa sekä ohjasajoa, joista jälkimmäisessä ori kuulemma hallitsee puhtaat väistöt, laukanvaihdot ja vastalaukat. Nissellä on komeat liikkeet ja etenkin sen käynti on laadukas. Myös luonne orilla on hyvä; se on rohkea, hyvähermoinen ja yhteistyöhaluinen. Nissen omistaja itse ei ole koskaan ollut kiinnostunut kasvattamisesta, mutta Nisse myytiin hänelle sillä sopimuksella, että kasvattaja saa käyttää oria omille tammoilleen. Niinpä Nissellä on kahdeksan jälkeläistä, joista puolet on oreja ja puolet tammoja.

eee. Lulu av Gyldendal on 98-senttinen vaaleanrautias tamma, joka syntyi pienellä eteläruotsalaisella tilalla, mutta päätyi Rävbergin siittolaan lastenratsuksi ja siitostammaksi. Lulu ei suoraan sanoen ole mitenkään erikoinen tamma, se on ennemminkin söpö kuin kaunisrakenteinen, sillä on jonkin verran takakorkeutta ja lyhyt selkä, mutta luonne tammalla on täyttä kultaa! Lulu onkin pitkälti tilan lastenponi, joka oikeastaan hankittiinkin ensimmäiseksi omaksi poniksi perheen kuopukselle. Hyvän luonteen vuoksi Lululla on kuitenkin teetetty kaksi varsaa ja koska molemmille valittiin laadukkaat, hyvärakenteiset isät, eivät varsat ole perineet kovin vahvana emänsä heikkouksia.


Jälkeläiset

s. 15.01.2016
tamma
s. 01.01.2017
ori
s. 22.01.2017
tamma

Kilpailumenestys

VALJAKKOAJO

12.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
18.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/40
19.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/40
23.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/40
26.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/30
28.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/40
04.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/40
04.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
05.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/30
06.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40

07.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
08.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/30
11.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/30
13.03.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/30
01.04.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/30
07.04.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/30
08.04.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/30
18.06.2016, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 4/25
07.07.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
08.07.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40

10.07.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
11.07.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/38
20.07.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/38
KOULURATSASTUS

12.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30
14.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30
19.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/30
20.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/30
15.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/49
17.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/49
20.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/19
22.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/19
22.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/19
23.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/19

25.06.2016, kutsu, KRJ, Helppo D, 1/20
11.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
15.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/38
16.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/38
19.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/38
20.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40
24.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
26.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/50
28.02.2017, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40

Ikääntyminen

01/09/2015 - 1-vuotias
01/10/2015 - 2-vuotias
01/11/2015 - 3-vuotias
01/12/2015 - 4-vuotias
01/01/2016 - 5-vuotias
01/02/2016 - 6-vuotias
01/03/2016 - 7-vuotias
01/04/2016 - 8-vuotias
01/05/2016 - 9-vuotias
01/06/2016 - 10-vuotias
01/07/2016 - 11-vuotias
01/08/2016 - 12-vuotias
01/09/2016 - 13-vuotias
01/10/2016 - 14-vuotias
01/11/2016 - 15-vuotias
01/12/2016 - 16-vuotias
01/01/2017 - 17-vuotias
01/02/2017 - 18-vuotias
01/03/2017 - 19-vuotias
01/04/2017 - 20-vuotias
01/05/2017 - 21-vuotias
01/06/2017 - 22-vuotias
01/07/2017 - 23-vuotias
01/08/2017 - 24-vuotias

Kuulumiset

Laatisjännitystä

Päätin ilmoittaa kolme poniani Shetlanninponien laatuarvostelutilaisuuteen, ihanaisen, kurittoman Luddeni (ja toivonpahan vain, että se käyttäytyy sinä päivänä!), oman kasvattimme Laten ja yhden vanhemmista tammoistamme, Nanan. Erityisesti oripoikien suhteen olen toiveikas. Ludden kohdalla suurin huoli on tosiaan sen käyttäytymisessä, vaikka onhan poniherra nuoruusvuosistaan rauhoittunut ja saanut edes hippusen (hyvin pienen hippusen) järkeä. Muutenhan ori on melko hyvässä kuosissa laatuarvosteluja ajatellen, se on ihme ja kumma kyllä tehnyt ihan mukavan uran etenkin valjakkoajon saralla ja sillä on kolme jälkeläistä, joista vanhin, ori nimeltä Ferro on jo ehtinyt myös näyttää kyntensä valjakkoradoilla. Laten suhteen taas luotan orin osaavan käyttäytyä niin ettei ainakaan hävetä tarvitse, mutta tottakai se jännittää erityisesti, kun kyseessä on itse kasvatettu poni. Latella on niinikään kolme jälkeläistä, joista kotiin jäänyt Coppe on aloittanut kisauransa ja toiset eivät vielä ole kilparadoille asti päätyneet. Siihen, tuleeko laatiksissa menestystä ja jos niin mitä, en osaa kuin heittää jonkinlaisia arvauksia, mutta ainakin me pidämme lipun korkealla ja toivomme parasta!


Mätsärit

Lisa ja Sara osallistuivat tänään läheisellä ratsastuskoululla järjestettäviin epävirallisiin mätsäreihin. Lisa halusi esittää Laten ja Sara Toffen, joten päivää ennen tytöt puunasivat pesivät ponit ja aamulla vielä selvittivät jouhet ja kiillottivat oikein kaviotkin. Tekipä Sara vielä pienistä vastustuksistani huolimatta Toffelle otsatukkaan letinkin. Pakkasin ponit ja tytöt autoon ja ajoimme ratsastuskoulun pihaan. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja luokkansa alkamista odotellen tytöt söivät ostamansa jäätelöt. Sitten oli aika purkaa ponit autosta. Katselin kehän laidalla, kuinka tytöt juoksuttivat ja seisottivat ponejaan; Lisa sangen vakavamielisen näköisesti ja keskittyneesti, Sara iloinen virne huulillaan. Kummatkin ponit osasivat käyttäytyä aika hyvin, toki ne hieman vilkuilivat toisia poneja ja Toffe vähän nypläili ohjaksiaan. Molemmat saivat poninsa jopa ravaamaan aika nätisti. Toffe sai sinisen nauhan (ja tuomarin ojentaessa nauhaa, yritti Toffe ottaa sen suuhunsa) ja Late punaisen. Late siis jatkoi vielä BIS-kehään. Saraa hieman harmitti, mutta tyttö piristyi kun Toffe valittiin sinisten toiseksi parhaaksi. Late ei sitten enää sijoille yltänyt punaisten taistossa. Kivat ruusukkeet kaikki osallistujat kuitenkin saivat ja poneille tietysti annettiin ansaitut porkkanat.


Tyttöjen kevätmaasto

Tytöt lähtivät tänään keskenään ratsain maastoilemaan ja jättivät satulatkin kotiin. Lisa otti Pläkin ja Sara Laten, kuulemma etukäteen suunniteltu juttu ottaa tallin 'mustat' orit... Ensin he olivat kierrelleet metsässä ja kuulemma valinneet tietysti aina ne vaikeimmat reitit. Yllättävän kiltisti ponit olivat kivunneet kukkuloiden yli, hyppineet ojien yli ja tarponeet läpi risukoiden. Yhtäkkiä Lisa oli alkanut ihmetellä, miksi Pläkin kaviot tuntuivat uppoavan maaperään ja olivat pelästyneet olevansa suolla, olivat sitten hyvin nopeasti kääntyneet takaisin tulosuuntaansa. Tytöt kertoivat nähneensä pari peuraa metsässä, ne olivat kyllä säikähtäneet pahanpäiväisesti ja sännänneet matkoihinsa, ponit olivat vain pysähtyneet ja katselleet niiden menoa. Metsäseikkailun jälkeen he olivat jatkaneet takaisin tielle, jossa oli otettu pienet laukkakisat (Sara ja Late voittivat reilusti). Kevään ensimmäiset pajunkissatkin oli nähty, Lisa oli juuri kerennyt ilmoittaa ihastuksissaan havainnostaan siskolleen, mutta ennen kuin Sara oli ehtinyt nähdä koko pajunkissoja, Late oli kuulemma napannut ne suuhunsa ja rouskuttanut tyytyväisenä. Siitä riitti naurua kuulemma koko kotimatkan ajaksi... Ilmeisen kivaa tytöillä oli siis ollut ja ponitkin näyttivät iloisilta.


Laukkatyöskentelyä

Tänään pidin taas pitkästä aikaa kiireiltäni Lisalle ja Latelle tunnin kentällä. Halusin vähän treenailla laukanvaihtoja, joten olin asettanut kentän keskelle puomin ja ratsukko sai tulla isoa kahdeksikkoa sen ympärille niin, että puomilla laukan oli tarkoitus vaihtua. Lisa oli tänään hyvässä vireessä, joten ponikin vaikutti oikein tyytyväiseltä. Ensimmäisellä kerralla askeleet eivät ihan sopineet puomille ja Lisa joutui vaihtamaan laukan puomin jälkeen, mutta sen jälkeen tyttö skarppasi ja alkoi suorittaa todella sujuvasti. Late oli sopivan eteenpäinpyrkivä niin että Lisa sai ehkä ennemmin hillitä orin intoa kuin käskeä sitä eteenpäin, - mutta kuitenkin poni keskittyi ja kuunteli ratsastajaansa. Lopuksi otettiin vielä vähän käyntityöskentelyä niin, että Lisan piti tehdä jokaisen sivun keskellä 10 sekuntia kestävät pysähdykset ja pysähdyksestä pieni lisäys käyntiin. Pysähdykset ovat Laten ehdottomia vahvuuksia, mutta vaati toki Lisalta tarkkuutta saada poni pysähtymään siististi tasajaloin ja olemaan tasan sen 10 sekuntia paikallaan. Lopuksi Late sai ravailla hieman pidemmällä ohjalla ennen loppukäyntejä.


Koulutunti

Pidin tänään itse Lisalle koulutunnin Latella. Tarkoituksena oli treenata perusasioita. Laitoin ratsukon menemään kentällä hieman uran sisäpuolella niin, että pitkät sivut tultiin normaalisti ja Lisan tuli keskittyä siihen, että Late kulkee aivan suorana ja sitten lyhyet sivut tultiin hieman kaarevasti ja siinä piti keskittyä saamaan poni sisäpohjan ympärille ja lisäksi huolehtia asetuksesta. Late kulki oikein kivasti ja tapansa mukaan paikkaili ratsastajansa virheitä, Lisa meinasi jäädä välillä liikaa sisäohjaan kiinni, mutta muisti korjata, kun huomauttelin asiasta. Suoristukset sen sijaan sujuivat hyvin ja Late kulki pitkät sivut varsin suorana. Seuraavaksi pyysin Lisaa hieman venyttämään ravia pitkillä sivuilla, saamaan selkeitä eroja harjoitusraviin. Nämä ovat Latelle mieluisia harjoituksia ja poni oli ihastuttavan innokas. Laukkaa Lisa sai ottaa vapaasti kentällä hieman kevyemmässä istunnassa niin, että poni sai selälleen kunnolla tilaa laukata. Late ei ollut tänään ihan energisimmillään, mutta loppuverryttelyissä se kulki vetreää, joustavaa ravia ja myötäsi Lisalle niskastaan.


Kisamenestystä

Olisi valheellista väittää, etten olisi pari vuotta sitten uskonut Latesta tulevan näin hieno valjakkoponi. On kyllä totta, etten voinut olla varma, enkä tietenkään uskaltanut toivoa näin hyvää menestystä, mutta kyllähän sitä kokeneella silmällä saattoi nähdä, että ponissa on potentiaalia. Ori on alusta saakka ollut erittäin hyvin liikkuva ja etenkin kasvaessaan sen liikkeisiin on tullut voimaa ja vetävyyttä. Lisäksi Late on luonteeltaan hyvin oppivainen ja omalla tavallaan fiksu. Se on yritteliäs ja kestää hyvin toistoja, sillä on varsin hyvä keskittymiskyky. Ehkä ainoa heikkous kilpailu-uraa ajatellen on se, että Late on kuitenkin pohjimmiltaan hieman herkkä ja stressaa uusia paikkoja vatsallaan. Tähän olen kuitenkin oppinut muutaman tärkeän niksin: rutiinit täytyy pitää muutoin mahdollisimman samanlaisina kuin kotona tavallisena päivänä ja orille on hyvä antaa hieman aikaa sopeutua kilpailupaikkaan. Radoillahan Late yleensä tekee aina parhaansa - tai se tekee juuri niin kuin sille on aikanaan opetettu. Vaikka sitä vähän jännittäisi, se noudattaa kuitenkin kuskin käskyjä. Late siis tietää, mitä tekee.


Ratsukoulutusta

Late on ollut loppujen lopuksi todella helppo varsa (tai nuorukainen), koska se suhtautuu fiksusti uusiin asioihin. Toki se kokeilee aika ajoin rajojaan ja onhan siinä vielä sellaista varsamaista energiaa, mutta pääosin kaikki on sujunut kuin vettä vaan. Nykyään en ehkä enää jaksa ihan niin innolla panostaa näiden nuorten koulutukseen kuin kasvatushomman alussa, olen todennut, että usein niistä tulee ihan hyviä poneja, vaikka ei kaikkeen mahdolliseen heti opettaisikaan. Latelle on kuitenkin tuttua jo riimussa käveleminen (no, joskus se toki innostuu pomppimaan kahdella jalalla, mutta pääasiassa se jo osaa kävellä neljällä jalalla), perushoitotoimenpiteet, kuten jalkojen nostamiset ja varustettavana olemiset, lisäksi sitä on muutaman kerran juoksutettu ja se osaa jo aika hyvin ääniavut. Tänään istutin Lisan sen selkään ensimmäistä kertaa ja talutin pari kierrosta kentän ympäri. Late seisoi paikallaan kuin tatti, ilmeestä tosin näki, että jotain sille uutta oli tapahtumassa. Muutaman kerran Lisa vain nousi selkään ja sieltä pois, mutta kun ori ei tästä sen kummempaa tuumannut, päätin taluttaa ponia pari kierrosta tyttö selässään. Ihan hyvinhän se meni, Late sai palkinnoksi paljon kehuja ja silityksiä - ja tietysti yhden sokeripalankin. Hieno poika!


Emän ja varsan kuulumisia

Laten syntymästä on kulunut nyt muutama viikko. Niin, Lateksi minä varsaa kutsun, vaikka sen rekisteripapereihin nimeksi tuli Larry v.d. Zanneshof. Ori on reipas pieni poika, jota emänsä tosin ehkä varjelee vähän liikaakin. Jos Late yrittää yhtään irtaantua emästään tai lähestyä muita poneja, Lyyli heti kutsuu sitä huolestuneena. Toisaalta pitää ymmärtää, kun tämä tilanne on emällekin ihan uusi. Varsa on kyllä kasvanut hienosti ja pidän erityisesti sen vahvan näköisestä rakenteesta ja jaloista. Myös väritys on kaunis, vaikka se nyt tuleekin varmasti muuttumaan moneen kertaan ennen aikuiseksi kasvamista. Sen sävystä en kyllä osaa tarkalleen sanoa, vaikka aika tummalta ruunikoltahan se näyttää. Varsan tunnistus kuitenkin tehdään vasta myöhemmin, kun varsakarva on vaihtunut, joten väriä ei onneksi tarvitse tässä vaiheessa pähkäillä sen kummemmin. Tänään Late pääsi muuten tutustumaan vähän meidän Mintti-kissanpentuun, joka tuli uteliaana jalkoihini kiehnäämään kun talutin varsaa talliin. Poninalku näytti arastelevan Minttiä melkein enemmän kuin kissanalku sitä, mutta pikaiset nenäkontaktit siinä kuitenkin kerettiin ottaa. Samassa pihan yli lennähtänyt lehti veikin kissan huomion ja se säntäsi perään, joka säikäytti pientä varsaa. Voi noita kakaroita.


Laten syntymä

Tämän varsan suhteen tilanne oli erityisen jännittävä, koska ensikertalainen Lyyli oli astutettu ennestään minulle tuntemattomalla orilla. Oli siis vaikea tietää, mitä odottaa. Toissailtana Lyyli oli alkanut näytellä niin selviä varsomisen merkkejä, että tiesin hetken olevan pian käsillä. Edellisiltana sen nisiin ilmestyivät vahatipat. Seuraavan päivän aamu valkeni niin kauniina kuin loppukesän aamu vain voi. Tammat olivat laitumella ja hiukan ennen keskipäivää tarkastuskäynnillä havaitsin, että Lyyli alkaa ihan pian varsoa. Juoksin pikaisesti hakemaan kameraa tallista ja kun palasin takaisin, varsa oli jo puolittain ulkona ja hetkeä myöhemmin heinikossa. Lyyli kääntyi heti nuolemaan tummaa varsaa, jonka karva näytti märkänä aivan kiharalta. Hetken makailtuaan varsa nousi jaloilleen ja huomasin sen oriksi. Täydellinen pieni tummanruunikko orivarsa. Lyyli-emä oli varmaankin samaa mieltä, se ei aluksi jättänyt varsaansa hetkeksikään rauhaan, vaan tuoreen äidin ehtymättömällä innokkuudella ja rakkaudella hoivasi varsaansa ja piti sen lähellään. Olin tietenkin innoissani paitsi terveen ja normaalin näköisestä tuoreesta varsasta, myös siitä, että varsominen sujui näin hyvin. Vaikka Lyyli oli ensikertalainen, se hoiti homman kotiin hienosti. Ja vaikka varsa syntyi vasta eilen ja on edelleen nimetön, tiedän jo nyt, että se jää kotiin.



Taustan © The Inspiration Gallery, kuvien © Suomen Hippos / Pirje Paananen