virtuaalitalli / a sim-game stable

Sjoerd v.d. Teuberhof

   


  Virallinen nimi: Sjoerd v.d. Teuberhof "Jore"
  Rotu ja sukupuoli: Minishetlanninponiori
  Väri ja säkäkorkeus: Mushroominkirjava, 83 cm
  Syntymäaika: 28.09.2013, ikääntyminen alla
  Rekisterinumero: VH14-017-0285
  Omistaja: Cynoria VRL-11723
  Kotitalli: Zanneshof Shetlands
  Kasvattaja: Frank Teuber, Hollanti (evm)
  Koulutus: VVJ: vaativa
  Painotus: Valjakkoajo


20.04.2016 hyväksytty kantakirjaan palkinnolla KTK-II
18 + 17 + 19 + 17 = 71p.

25.09.2015 YLA2 (91,5 p.)
22,5 (15+7,5) - 33 (21+12) - 17 - 15 - 4


Jore syntyi suuressa hollantilaisessa ponisiittolassa, jossa se kasvoi isossa ponilaumassa lähes puolivillinä ja vapaana. Suomeen sen toi jo lopettanut Glowmoor Ponies, jossa näitä tuontiponeja koulutettiin ensin hieman ajolle ja laitettiin sen jälkeen myyntiin. Eräs tuttavamme vinkkasi meille näistä myytävistä hollannintuonneista ja niinpä soitimme myyjälle ja kävimme sitten katsomassa myytäviä poneja. Joukosta erottui Sjoerd-niminen ori lähinnä värityksensä vuoksi; se oli harvinainen mushroom ja vieläpä kirjava sellainen. Ori lähti mukaamme Zanneshofiin ja sai pian suomalaiseen suuhun istuvamman kutsumanimen Jore.

Täytyy sanoa, että Jore onnistui heti saapuessaan hurmaamaan koko perheemme. Jorehan on supersuloinen veitikka, jolla on välillä varsin hauskoja edesottamuksia. Se on utelias ja hellyydenkipeä syliponi, joka jakaa mielellään hellyyttä kaikille ja tulee melkein syliinkin. Uteliaana ponina se haluaa aina tutkia, haistaa ja maistaa ihan kaikkea, niin sen omat suat kuin ihmisten pipotkin saavat helposti kyytiä. Hoitotoimet ovatkin joskus vähän haastavia näiden ominaisuuksien takia, pikkuorin kun täytyy ehdottomasti päästä tutkimaan ympärillä olevia juttuja vaikka kesken kavioiden puhdistuksen...

Valjastaessa Jore osaa seistä rauhassa paikallaan, koska se tietää niiden merkitsevän työntekoa. Jore on myös hyvin nopea oppimaan ja hoksaa yleensä nopeasti jutun juonen. Kekseliäsyyttä orilla riittää ja se onkin haka keksimään joskus ihan omia ratkaisujaan. Sisuakaan ponilta ei puutu, vaan jos sen tielle tulee este, se kokeilee ja tuumii niin kauan, että keksii, miten selvittää kyseinen este. Ihmiseltä se ei paljon kysele, vaan tekee mielellään ihan itse omat ratkaisunsa, joka ei varsinkaan aina kilparadoilla ole niin hyvä juttu. Vuosien myötä yhteistyö orin kanssa on kuitenkin hioutunut aina vain paremmaksi ja paremmaksi, jonka ansiosta menestystä on tullut varsin mukavasti. Parhaimmillaan Jore on energinen, innokas ja rohkea valjakkoponi.


Sukutaulu

i. Simon v.d. Egertsdaal
ii. Atom v.d. Molenboord
iii. Erhan v.d. Melenburg
iie. Karinda v.d. Molenboord
ie. Stacia vom Mecklenhouse
iei. Ronny v.d. Gaardenhof
iee. Suzie vom Erlefeld
e. Zandra v.d. Bolsterwijk
ei. Otan v.d. Eelwenhoeve
eii. Amos v.d. Stoetgaard
eie. Vicky v.d. Boechmeer
ee. Zante v.d. Bolsterwijk
eei. Koen v.d. Bolsterwijk
eee. Emily v.d. Bolsterwijk

i. Simon v.d. Egertsdaal on upea voikonkirjava hollantilaisori, jonka näyttelyura on ollut varsin huikea. Sen näyttelysaavutuksista mainittakoon mm. 1st Prize Miniature Stallion-titteli Hollannin arvostetuimpiin lukeutuvassa rotunäyttelyssä, lukuisia luokkavoittoja ja lisäksi se on valittu peräti kolmeen kertaan koko näyttelyn parhaaksi poniksi. Se on saanut kotimaassaan arvostetun "Jalostukseen suositellaan"-maininnan ja lisäksi ori on kantakirjattu I-palkinnolle huippurakennepistein. Jalostukseen Simon on ollut hyvin kysytty ori ja sillä onkin useita kymmeniä jälkeläisiä eri puolilla maailmaa, kotimaansa lisäksi myös mm. Saksassa, Belgiassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Iso-Britanniassa. Simon on periyttänyt monille jälkeläisilleen vilkasta luonnettaan ja komeaa ulkomuotoaan.

ii. Atom v.d. Molenboord on voikko, tasan 80 cm korkea pikkuori, joka oli poikansa tapaan aikanaan varsin tunnettu jalostusori. Omistajansa ei tosin antanut oriaan jalostukseen kuin varsin rajoitetusti, joten suuresta kysynnästä ja näyttelysaavutuksistaan huolimatta Atomilla on jälkeläisiä vain "vaivaiset" 18 kappaletta. Atom hyväksyttiin aikanaan kantakirjaan I-palkinnolla. Tänä päivänä pirteä 29-vuotias oripoika viettää eläkepäiviään kuulemma friisiläisruunan kaverina ja edelleen järjestää omistajalleen paljon ohjelmaa mm. ryömimällä harva se päivä laitumen lankojen ali.

iii. Erhan v.d. Melenburg ehti saada synnyinmaassaan Hollannissa vain kahdeksan jälkeläistä, kunnes se myytiin Tanskaan pienelle ponifarmille. Nykyisessä kodissaan tämä 81-senttinen raudikko on toiminut rauhallisessa jalostuskäytössä saaden lisää jälkikasvua viiden varsan verran. Omistaja kuvailee Erhania koiramaiseksi, hyvin seuralliseksi ja leikkisäksi kaveriksi. Orilla ei oikeastaan ole tehty mitään sen ihmeellisempää, se laiduntaa yötäpäivää kotitilallaan astuen aina silloin tällöin tilan omia tammoja.

iie. Karinda v.d. Molenboord oli pienikokoinen ruunivoikko tamma, vain 78 cm säkäkorkeudeltaan. Se asio koko ikänsä samalla tilalla, jossa syntyi, toimien lähinnä siitostammana. Karinda oli omistajiensa "omaa tuotantoa" eli heidän oma kasvattinsa ja kuulemma samalla yksi heidän henkilökohtaisista suosikeistaan. Karindalla oli rodulle ominaiset lyhyet etusääret, mutta muutoin se oli varsin sopusuhtainen ja nätti tamma, kuulemma myös hyväluonteinen. Jälkeläisiä se sai neljä.

ie. Stacia vom Mecklenhouse oli tammaksi varsin tunnettu ja se niittikin mainetta loistavilla periyttäjän lahjoillaan. Stacia itse oli 85-senttinen rautiaankirjava ja sen jälkeläisistäkin peräti 75% on perinyt emänsä kirjavan värityksen. Stacian osti jo varsana kasvatuksesta kiinnostunut pariskunta, joiden farmille se pääsi kantatammaksi tuottamaan jälkeläisiä ja nautiskelemaan elämästään laitumella. Stacian emäntä oli myös kiinnostunut ohjasajosta ja treenasikin sitä ahkerasti ponillaan. Varsoja Stacia sai elämänsä aikana 12 kappaletta.

iei. Ronny v.d. Gaardenhof oli hollantilainen, 86 cm korkea musta ori, jonka kanssa kilpailtiin valjakkoajossa hienolla menestyksellä. Sillä on takanaan lukuisia sijoituksia ja jopa kaksi luokkavoittoa. Ronny oli tunnettu hyvästä, rauhallisesta luonteestaan ja rotuisekseen hienoista liikkeistä. Etenkin sen ravia kehuttiin elastikseksi ja tarmokkaaksi. Ronny asui kahden vuoden ajan myös Saksassa jalostuskäytössä ja jälkeläisiä sillä on sekä Hollannissa että Saksassa yhteensä 33 kappaletta.

iee. Suzie vom Erlefeld oli 83-senttinen rautiaankirjava saksalaistamma, joka syntyi Erlefeldin siittolassa ja josta sen osti eräs toinen kasvattaja tamman ollessa 5-vuotias. Omistajansa kuvailee Suzieta kotisivuillaan kauniiksi ja tamman ansaitsema Miniature Champion -arvonimi kertoo, että myös tuomarit ovat olleet omistajan kanssa samaa mieltä. Kiltillä pikkutammalla teetettiin kaikkiaan kuusi varsaa ennen kuin se menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin.
e. Zandra v.d. Bolsterwijk oli hyvin tyypillinen ja tavallinen hollantilaisfarmin siitostamma, jonka elämäntehtävänä oli lähinnä periyttää varsoja. Eräs hauska juttu tammaan kuitenkin liittyy, sillä omistajansa osti sen rautiaana (joksi se oli papereihin merkitty), mutta sai kummastuksekseen huomata sen varsoihin putkahtelevan hyvin erikoisen värisiä yksilöitä, joita ei kyllä rautiaiksi voinut sanoa. Asiaa selvittäessään Zandran omistaja saikin ilokseen selville omistavansa perusrautiaan sijasta huomattavasti harvinaisemman mushroom-värisen tamman ja kun hän iloisena mainitsi asiasta ponin kasvattajalle, tämä myönsi, ettei olisi koskaan edes myynyt tammaa, jos olisi tiennyt. No, luonteeltaan Zandra on kuulemma varsin temperamenttinen tapaus ja samaa temperamenttia se on periyttänyt myös tusinalle jälkeläiselleen.

ei. Otan v.d. Eelwenhoeve on 82,5 cm korkea hollantilaissyntyinen ori, joka näyttää aika pitkälti perusrautiaalta, mutta on kuitenkin jälkeläistensä perusteella mushroom. Otan myytiin 4-vuotiaana Saksaan, jossa se on toiminut omistajansa valjakkoponina rautiaan parinsa Wick v.d. Hammersveldin kanssa. Otanilla itsellään on kuulemma melkoisen vekkuli luonne, jota sopivasti tasapainottaa Wick-kaverinsa rauhallinen persoona. Otanista olisi voinut tulla yleisempikin nimi sukutauluissa, mutta tuolloin valjakkoajossa muotia olivat standardikokoiset ponit, joten kyvyistään huolimatta Otan ei siittänyt kuin kymmenisen jälkeläistä.

eii. Amos v.d. Stoetgaard oli valkoharjainen vaaleanrautias ori, joka asui koko ikänsä samalla isolla siittolalla. Näyttelykehät kävivät orille tutuiksi ja se olikin omistajansa mukaan luonnonlahjakkuus mitä tuli esiintymiseen. 84-senttinen ori palkittiin muotovalion arvolla ja vaikka sillä olisi varmasti ollut kysyntää ulkopuolisillekin tammoille, omistaja piti orin lähinnä omien tammojensa käytössä. Amos itse oli aika tyypillinen ori ja periytti viriiliä, vilkasta luonnettaan myös jälkeläisilleen.

eie. Vicky v.d. Boechmeer oli 81 cm korkea mushroomin värinen tamma, joka suoraan sanottuna oli aika tavallinen tamma. Varsinkin ulkoisesti se oli keskinkertainen rodulle tyypillisine piirteineen; sillä oli melko lyhyet sääret ja se oli jonkin verran takakorkea. Luonne Vickylla oli kuitenkin loistava ja se osoittautui myös emänä varsin hyväksi. Vicky jätti jälkeensä kolme varsaa, jotka ovat kaikki olleet emäänsä parempia rakenteellisesti.

ee. Zante v.d. Bolsterwijk oli tummanrautias 81-senttinen tamma, joka päätyi yhden varsan saatuaan omalta kasvattajaltaan pienemmälle hollantilaiselle ponitilalle. Tilan omistajalla oli vain neljä minishetlanninponia, joilla hän harrasti pienimuotoista kasvatustoimintaa. Muuten ponit lähinnä olivat omistajansa mukaan lähinnä nättejä pihakoristeita, joita hän tykkäsi puunata, rapsutella ja ihailla. Zante saikin viettää päivänsä lähinnä laitumella muiden ponien kanssa ja synnyttää pari varsaa.

eei. Koen v.d. Bolsterwijk oli mustanruunikko ori, joka myytiin nuorena kasvattajaltaan toiselle kasvattajalle. Koenin kasvattaja ja uusi omistaja tunsivat toisensa pidemmältä ajalta ja heidän yhteistyönsä oli tiivistä. Niinpä Koen astui paitsi oman tilansa tammoja, niin vieraili myös synnyintilallaan parina kautena astumassa kasvattajansa tammoja. Koen oli hyvärakenteinen ja komea ori, joka sai yhteensä parikymmentä jälkeläistä.

eee. Emily v.d. Bolsterwijk oli tummanrautias, 80 cm korkea tamma, joka asui koko elämänsä synnyintilallaan. Varsana Emily pääsi vierailemaan emänsä kanssa tamma- ja varsanäyttelyssä, mutta aikuisikänsä se vietti tyypillistä siitostamman elämää laitumella oleskellen ja varsojaan hoitaen. Emily oli hieman äkäluontoinen, mutta varsojaan kohtaan huolehtiva emä. Varsoja se sai elämänsä aikana seitsemän kappaletta.

Jälkeläiset

s. 14.02.2014
ori
s. 12.06.2014
tamma
s. 08.10.2014
tamma
s. 02.11.2014
tamma
s. 21.11.2014
tamma

Kilpailumenestys

  Näyttelyt
14.08.2014, kutsu, NJ, Minishetlanninponiorit, 1/8, BIS5, MVA-SERT
17.02.2015, kutsu, NJ, Minishetlanninponiorit, 2/4, irtoSERT

  Valjakkoajo
23.01.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/40
30.01.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/40
21.03.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 6/40
27.03.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/40
18.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/27
20.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/27
22.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/27
26.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/26
26.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/26
30.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 5/26

29.05.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/26
03.06.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/26
06.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/16
13.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/40
22.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 6/36
23.08.2014, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/25
27.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/8
30.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/36
14.10.2014, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/37
16.10.2014, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/37

28.11.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/19
29.11.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/19
01.12.2014, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/19
30.01.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/39
01.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/39
04.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/39
05.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/39
10.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
13.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
15.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/40

27.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/15
02.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/15
07.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/15
12.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/14
14.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/14
18.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/26
21.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/26
23.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/17
28.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/17
04.04.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/20
09.04.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/20

Ikääntyminen

01/10/2013 - 1-vuotias
01/11/2013 - 2-vuotias
01/12/2013 - 3-vuotias
01/01/2014 - 4-vuotias
01/02/2014 - 5-vuotias
01/03/2014 - 6-vuotias
01/04/2014 - 7-vuotias
01/05/2014 - 8-vuotias
01/06/2014 - 9-vuotias
01/07/2014 - 10-vuotias
01/08/2014 - 11-vuotias
01/09/2014 - 12-vuotias
01/10/2014 - 13-vuotias
01/11/2014 - 14-vuotias
01/12/2014 - 15-vuotias
01/01/2015 - 16-vuotias
01/02/2015 - 17-vuotias
01/03/2015 - 18-vuotias
01/04/2015 - 19-vuotias
01/05/2015 - 20-vuotias
01/06/2015 - 21-vuotias
01/07/2015 - 22-vuotias
01/08/2015 - 23-vuotias
01/09/2015 - 24-vuotias

Päiväkirja

  Esittelyssä Joren jälkipolvi
Jorellehan on kertynyt tähän mennessä viisi jälkeläistä, joista yksi on ori ja loput tammoja. Joren ensimmäinen, ja samalla se ainoa orijälkeläinen Hubert on edellään meillä ja kuin vastapainoksi isälleen on saanut kolme jälkeläistä, joista kaikki ovat oreja. Samasta yhdistelmästä (Jore x Honey) on myös seuraava jälkeläinen, ihastuttava voikonkirjava tamma Hanneke. "Hanni" oli tilausvarsa, joka teetettiin Päivärinteen omistajan otettua yhteyttä etsiessään vahvistusta minishettislaumaansa. Hannista on kasvanut kiltti valjakkoponi, jonka kanssa on jo saatu muutamia sijoituksiakin kilparadoilta. Kolmas varsa on Wyatin kasvattajanimissä oleva Wyat Fluttershy, jonka tiimoilta Miia-Maria otti yhteyttä halutessaan hiirakkotammalleen Conway's Eloiselle sulhoksi meidän Joren. Varsasta tuli emänsä tapaan hiirakko tamma ja se päätyi Moondanceen. Neljänneksi Jorella astutettiin taas oma tammamme, uusi saksalaisvahvistuksemme Bitsie, jolle kyseessä oli ensimmäinen varsa. Tuloksena oli rautiaankirjava tamma Betrijs, joka päädyttiin jättämään kotiin. Viides varsa Elsebetje oli myös tilausvarsa, joka kuitenkin palautui myöhemmin takaisin kotiin omistajan lopetettua. "Elli" on Esmen toinen ja samalla viimeinen varsa, emänsä oloinen pyöreä mustankirjava pallero, söpö kuin mikä! Mielenkiintoista ja ehkä vähän valitettavaakin on, ettei yksikään Joren varsoista tähän mennessä ole perinyt isänsä mushroom-geeniä. Toivotaan, että sieltä vielä sellainenkin tulisi...

  Suuri näyttelypäivä
Tänään teimme koko perheen ja parin ystävän voimin isomman näyttelyreissun useamman ponin kanssa. Meiltä lähti melkein joku luokkaan joku poni. Aamu oli varsinaista sählinkiä, kello soi jo 4:30 ja siinä omien aamutoimien lomassa vielä pakkailimme ponien viimeisiä tavaroita ja kävin läpi muistilistaani. Kaikesta valmistautumisesta huolimatta meinasi käydä varsin iso kämmi, kun vasta itse näyttelypaikalla tajusin, että olin vahingossa ottanut mukaan väärän ponin! Jostain syystä kukaan mukaan ei ollut huomannut mitään, kun talutin autoon Jessan, vaikka näyttelyyn olin ilmoittanut Jannin. Noo, onneksi olin varannut reilusti aikaa, joten ehdin käydä yksin vielä kotona vaihtamassa väärän mustan tamman oikeaan. Ehdin jopa vielä ennen ensimmäisen luokan alkua takaisin, huh. Oli muuten ilahduttavaa nähdä kehässä pari omaa kasvattia. Näistä Monty v.d. Zanneshof jopa pärjäsi upeasti yltäen jopa BIS-kehään ja tullen lopulta valituksi BIS5:ksi! Kasvattajana olin yhtä hymyä, varsinkin kun omista poneista Calle ja Jore ansaitsivat irtosertit. Callen suhteen olivat odotukseni olleetkin korkealla ja ori esiintyi kyllä niin edukseen, että osasin odottaa edes jonkinlaista menestystä. Jore ei käyttäytynyt ihan yhtä hyvin, mutta ansaitsi silti sertinsä. Tammat jäivät tällä kertaa palkinnotta, vaikkakin Wilma sai maininnan 'sertin arvoinen'. Kaikkiaan ei voi kuin olla todella tyytyväinen, päivä sujui kyllä kaikesta alkusählingistä huolimatta mainiosti.

  Ei mikään tyhmä poni...
Tänään saimme varsinaisen taidonnäytteen Joren kekseliäsyydestä. Poni oli irti käytävällä (kyllä kyllä, huono tapa, tiedän) ja keksi, että haluaa erään karsinan oven yläreunaan jääneen joulukoriste-havun. Lars oli paikalla todistamassa Joren ongelmaa, kun poni ei aivan ylettänyt siihen. Sen sijaan, että mies olisi komentanut ponia, hän päätti uteliaisuudesta jäädä katsomaan, miten Jore ratkaisee tilanteen ja ällistyi toden teolla, kun poni tönäisi turvallaan karsinan oven vieressä olevan harjapakin kannen kiinni ja nosti etujalkansa sen päälle ja täten pakkia korokkeenaan käyttäen ylettyi kuin ylettyikin juuri havuihin - tai olisi ylettynyt, ellei Lars olisi tässä vaiheessa vihdoin käynyt nostamassa koristeen ponin ulottumattomiin. Jälkeenpäin asiaa minulle kertoessaan mies harmitteli vain, ettei ollut sattunut olemaan kameraa mukana...



Taustan © Ritva Väänänen, kuvien © Anna Gamsgaard-Frederiksen (Shady Acres)