⇒ Virtuaalihevonen / a sim-game horse

Sølvgårds Viking


  • Minut on rekisteröity ja rekisterinumeroni on VH14-053-0179
  • Rekisteripapereissa lukee nimenäni Sølvgårds Viking
  • Kotona minusta käytetään nimeä Vikke
  • Olen ehta viikinkiratsu eli norjanvuonohevonen
  • Sukupuoleltani olen ori ja säkäkorkeutta minulla on 145 cm
  • Olen syntynyt 23.03.2014 Norjassa, paikassa nimeltä Sølvgårds Stutteri
  • Omistajani on Cynoria (VRL-11723)
  • Koulutustasoni on Helppo A, 80 cm ja vaativa valjakko
  • Minut on palkittu 25.09.2015 yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2

  • Päiväkirjaani pääset lukemaan tästä

  • Moikka, olet varmaan kuullut minusta? Tietenkin olet, koska minähän olen tallin komein ja nopein (no, ainakin melkein) ja taitavin. Nimeni on siis Sølvgårds Viking, mutta minua kutsutaan Vikeksi. No, oikeastihan olen kyllä melko vaatimaton tyyppi, enkä pidä kovin suurta meteliä itsestäni. Minä nimittäin tiedän, että kaikki tietävät minun olevan upea, vaikka en joka hetki esittelisikään itseäni äänekkäästi hirnuen ja steppaillen. Ja olen huomannut, että ihan rauhallisesti käyttäytymällä saa usein enemmän kehuja kuin ylettömällä mahtailulla. Olenkin perusluonteeltani melko rauhallinen kaveri. Ainakin useimmiten.

    Hoitotoimenpiteet ovat minulle tuttu juttu, joten en jaksa tehdä niistä suurta numeroa. Minulle ei tuota vaikeuksia seistä vähän pidemmänkin hetken paikoillani. Itse asiassa puunattavana ja huomioitavana oleminen on ihan mukavaa, ja varsinkin harjauksesta nautin suunnattomasti. Ja kun hoitajani löytää oikein kivasti kutisevan kohdan, venytän ylähuultani oikein pitkälle näyttääkseni, miten kivaa on, kun joku jaksaa rapsuttaa. Muutkin hoitotoimet sujuvat kanssani mutkitta, paitsi kavioita en kyllä aina jaksaisi nostaa ainakaan ensimmäisellä pyynnöllä. Pesua rakastan, minusta on älyttömän hauskaa hamuta vettä suoraan letkusta ja pärskiä sitä ympäriinsä niin, että ihmisetkin kastuvat. Taluttaessa kuljen kiltisti ja tarhalle viedessä osaan odottaa kärsivällisesti, että portti saadaan auki. Tulen myös kiltisti tarhasta pois, ja kävelenpä joskus oikein hakijaa vastaankin portille (paitsi silloin en vaivaudu, jos minulla on syöminen kesken). Omistajallani onkin tapana taluttaa minua pelkällä riimulla ja narulla, vieraammat sen sijaan yleensä laittavat varmuuden vuoksi narun suuhun.

    Ratsuna olen varsin reipas, mutta rauhallinen. Minulla on vetävä käyntiaskel ja muutenkin laadukas käynti, mutta ravissa ja laukassa saatan lipsahtaa helposti etupainoiseksi, ellei ratsastaja kiinnitä siihen huomiota. Pohjimmiltani kuuliaisena ponina minä pyrin keskittymään ratsastajani apuihin, enkä kiinnitä liikaa huomiota ympäristööni, en edes läheltä kulkeviin tammoihin. No, täytyy myöntää, että joku erityisen viehättävä neito saattaa saada minut vähän höristämään korviani ja nostamaan päätäni, ehkä jopa päästän kevyen hörähdyksenkin, mutta pienellä pohkeen napautuksella minut saa taas keskittymään työntekoon. Omistajani huokailee, että hänen allaan puksutan menemään välillä etupainoista laukkaa, kun taas valmentajamme saa minut kulkemaan niin kauniisti ja ryhdikkäästi, että omistajani kuulemma joutuu vain huokailemaan ihastuksesta (ja ehkä kateudestakin). Esteet ovat minusta hauskempia, tosin joskus ihmiset jostain syystä laittavat niihin jotakin ihmeellisiä härpäkkeitä (koristuksia kuulemma), jotka hieman epäilyttävät minua. Silloin saatan vähän tuijotella ja joskus jopa kieltää, yleensä kuitenkin hyppään kuuliaisesti esteiden yli. Omistajani mielestä intoilen joskus vähän liikaakin ja ennemmin minua kyllä saa pidätellä kuin käskeä eteenpäin. En varsinaisesti lähde käsistä, mutta ennakoin mielelläni ja siksi minua voi joutua ottamaan välillä vähän reilummin kiinni esteiden välissä. Maastoileminen on kivaa, vaikka olenkin saanut siihen kunnon rutiinia vasta nykyisellä omistajallani. Tykkään kyllä lähteä maastoon, mutta joskus uudet asiat vähän jännittävät minua, varsinkin eräs pelottava lato, jonka ohi en tahtoisi millään mennä ilman vetoapua. Joskus unohdan katsoa jalkoihini, varsinkin metsässä. Laukkapätkät olen oppinut nopeasti ulkoa ja alan niitä lähestyttäessä itse ehdotella, joko laukattaisiin. Sitten ei tarvita kuin pieni vihjaisu ja minä olen jo menossa!

    Ratsun hommien lisäksi myös valjakkoajo on minulle tuttua puuhaa. Itse asiassa juuri minun ansiostani emäntäni sai kipinän kyseiseen lajiin ja alkoi aika pian haaveilla omasta parivaljakosta. Olen kuulemma kamalan mukava ohjastettava, sopivan herkkä, olematta kuitenkaan liian herkkä, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä. Ajaessa olen kevyempi kuin ratsastaessa, enkä tippakaan etupainoinen, vaan säilytän ryhtini laukassakin helpommin. Myöhemmin emäntäni haave parivaljakosta toteutui ja sain pian totutella siihenkin. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen olen alkanut tajuta homman idean ja jopa tykkään siitä. Kaksin aina kaunihimpi, eikös sitä niin sanota.

    Kilpailuissa otan ihan rauhallisesti. Isojenkaan tapahtumien vilinä ei saa minua hermoilemaan, vaan keskityn tyynenä pureskelemaan matkaheiniäni. Omistajani mielestä kisapaikkojen jännittynyt tunnelma saa minut vain sopivasti vireeseen, jotta suoritukseni näyttää hieman reippaammalta kuin kotikentällä. Rauhallisuuteni ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaan pystyn vilinässäkin keskittymään työhön.



    Sukutietoni

    i. Finn Bjarte evm
    nvh-o, rnhkk, 144 cm
    ii. Pontus av Børghagen evm
    iii. Patric evm
    iie. Grålla evm
    ie. Åslilje evm
    iei. Runar evm
    iee. Åsa Guldhær evm
    e. Astrid Hæslaug evm
    nvh-t, phkk, 143 cm
    ei. Ulvar evm
    eii. Ulf evm
    eie. Ingunn evm
    ee. Agne evm
    eei. Aivar evm
    eee. Gina evm

    Isäni on legendaarinen Finn Bjarte, ruunihallakon värinen ja 144 cm korkea vuonohevosori, joka asuu Norjassa. Bjarte on komea, A-luokan kantakirjaori, jonka menestys näyttelykehissä on ollut huikeaa. Ei siis tarvinne ihmetellä, mistä olen loistavat geenini perinyt... Bjartea on kehuttu erityisesti hyvistä leimoistaan ja liikkeistään, mutta heikkoutena sillä on aavistuksen lyhyt selkä. Ori edustaa tätä sporttisempaa ja pitkäjalkaisempaa tyyppiä. Bjarte kilpailee valjakkoajon vaativissa luokissa ja onkin menestynyt lajissa hienosti. Tuloksena sillä on mm. neljä kakkossijaa ja yksi luokkavoitto aluekilpailuissa. Luonne isäukollani ei kuulemma ole se kaikista leppoisin, vaan aika orimainen tapaus on kyseessä. Liikkeet ja eteenpäinpyrkimys sillä kuitenkin ovat kohdillaan, joten ei mikään ihme, että kysyntää jalostukseen on riittänyt. Bjartella onkin useita kymmeniä jälkeläisiä, joista muutama on löytänyt tiensä Norjan ulkopuolellekin. Mainittakoon, että lisäkseni Bjartella on myös toinen jälkeläinen Suomessa!

    Isäni isä, Pontus av Børghagen on 144-senttinen, hyvin tummansävyinen ruunihallakko, jolla on lähes kokonaan musta otsatukka. Pontus-pappani on hyvin maskuliininen hevonen, jolla on muhkea ns. orikaula, vahva selkä ja pitkät jalat. Rungoltaan ja takaosastaan Pontus on aika kevyehkö ja se onkin vähän ristiriidassa orin massiivisen kaulan ja etuosan kanssa. Liikkeet orilla ovat kuitenkin kohdillaan ja vahvuutena sillä on näyttävä laukka. Pontuksella kilpaillaan kouluratsastuksessa peräti vaativalla tasolla - ei mikään ihan turha suoritus vuonohevoselta. Koulutuomarit ovat arvostaneet erityisesti Pontuksen hyvää kokoamiskykyä ja -astetta. Käynti on orin heikkous, sillä se on aavistuksen lyhyt ja kiireiseksikin moitittu. Luonne sillä on vähän kaksijakoinen; ratsastettavuudeltaan se on vallan fantastinen ja erittäin yhteistyökyvykäs, mutta maasta käsin vähän hankala, sitä talutetaan aina suitsien ja raipan kanssa.

    Pontuksen isä Patric oli aikanaan melko tunnettu rotunsa edustaja, jonka maine johtui lähinnä orin ja omistajansa menestyksestä valjakkoradoilla. Alunperin Patricilla kilpailtiin kouluratsastuksessa, mutta omistajan selkäongelmien takia laji vaihtui valjakkoajoon ja siinä lajissa ori tekikin maineikkaan uransa. Tuohon aikaan vuonohevonen ei ollut kaikista tavanomaisin näky varsinkaan palkintosijoilla, joita yleisesti ottaen hallitsivat erilaiset puoliverityyppiset hevoset. Patric kuitenkin osoitti, että vaatimattomassa maalaisrodussa on potkua, ja eleetön pari sijoittuikin monta kertaa hienompien ja korkeampien ratsujen ohi. Säkäkorkeudeltaanhan Patric ei ollut erityisen suuri (141 cm), eikä se luonteeltaankaan ollut mikään kuuma kilpahevonen. Päin vastoin, ori oli kuulemma varsin vaatimaton luonne, jolla riitti kuitenkin sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Tuolloin vuonohevonen ei ns. ollut muodissa, joten jälkeläisiä orille ei kertynyt kuin 44 kappaletta.

    Grålla oli yksi noista Patricilla astutetuista tammoista. 144-senttinen hiirakkotamma oli melko tavallinen harrasteratsu, omistajansa ensimmäisiä vuonohevosia. Sillä kilpailtiin jonkin verran kouluratsastuksessa ja harrastettiin huvin vuoksi ohjasajoa ja valjakkoajoakin. Tuohon aikaan Grållan omistaja, muuan Agneta Ohlsson, ei vielä ollut tullut tunnetuksi vuonohevoskasvattajana, sillä vasta Grållan jälkeen hänen kasvattajanuransa todella alkoi. Hiirakkotammallaan hän kuitenkin teetätti pari varsaa, joista tammavarsan piti itsellään ja toisen varsan, orin, myi muualle. Grålla oli siis tavallaan se hevonen, josta kaikki alkoi. Tamma ei ollut luonteeltaan mikään herttaisin, vaan Agnetan mukaan se osasi olla todella jukuripäinen ja ilkikurinen. Nuorempana tamma kuulemma heitti hänet selästään useita kertoja ennen kuin parin yhteistyö alkoi sujua.

    Isäni emä, Åslilje on pienikokoinen (140 cm) ja pyöreä blondi, hyvin vaalean värinen ruunihallakko, jolla on kaunispiirteinen pää. Tamma on sijoittunut muutaman kerran rotunäyttelyissä, vaikka onkin ulkoisesti melko tavanomainen. Luonne Liljellä sen sijaan on kultaa ja tammalla onkin moni lapsi päässyt aloittamaan ratsastusuransa. Lilje on osallistunut moniin tapahtumiin omistajansa kanssa, mm. kaupungin järjestämään perinteiseen joulukulkueeseen sekä moniin lastentapahtumiin talutusratsuna. Tämän lisäksi Liljellä on kilpailtu valjakkoajossa ihan hyvällä menestyksellä. Yhtäkään voittoa ei vain ole tullut, mutta sijoituksia kyllä. Liljen omistaja kasvattelee pienimuotoisesti vuonohevosia ilman kasvattajanimeä, ja panostaakin enemmän laatuun kuin määrään. Varsoja hän on tuottanut maailmaan tähän mennessä neljä kappaletta ja vain yksi niistä on Liljen.

    Åsliljen isä oli Runar, tuntemattomammaksi jäänyt ruunihallakko ori. 142-senttinen Runar oli itse asiassa erään maanviljelijän hevonen ja sen kanssa isäntänsä hoiti niin metsä- kuin peltotyöt. Runar oli vanhalla isännällään loppuun asti ja se haudattiin kunniapaikalle etupihan omenapuun juurelle, kun hevosesta aika jätti. Isäntä ei kuulemma turhia puhunut, mutta sen mitä hän hevosestaan kertoi, teki selväksi, kuinka läheinen suhde isännällä ja hevosellaan oli. Isäntänsä mukaan Runar oli "hevonen parhaasta päästä", "työteliäs, ahkera ja hoiti hommansa aina kunnialla". Isännän ja hevosen tunteneet vahvistivat Runarin olleen erittäin hyväluontoinen ja kuuliainen ori, joka totteli isäntäänsä lähes ajatuksen voimalla. Mikään siitoshevonen ori ei varsinaisesti ollut, mutta jos joku siitä astutusta tammalleen kysyi, se isännälle sopi. Jälkeläisiä orista sitten jäikin viisi kappaletta.

    Åsa Guldhær asui lähes Runarin naapurissa. Harvinaisemman värinen, keltahallakko tamma oli tuolloin lähinnä pihankoristeena ja jonkin verran silläkin tehtiin kevyitä maatilan töitä. Mm. heinät sillä kuskattiin lehmille. Lisäksi sillä kyyditettiin kylän lapsia aamuisin kouluun. Tuolloin Åsa astutettiin kahteen kertaan naapurin Runar-orilla, ensimmäisellä kerralla tamma loi varsansa, joten se astutettiin vielä uudelleen. Varsa laitettiin myyntiin ja vähän myöhemmin emä itsekin jouti myyntiin. Maalaiskylästä Åsa päätyi vähän isommalle kylälle toisen vuonohevosen kaveriksi. Åsan kanssa kierreltiin ahkerasti näyttelyitä ja varsin usein tamma niissä palkittiinkin. Varsinkin sen jalkoja kehuttiin hyväasentoisiksi ja vahvoiksi. Vielä seniori-iässä, kolme varsaa saaneena Åsa hyväksyttiin kantakirjaan III-palkinnolla.


    Emäni Astrid Hæslaug on Tanskasta Norjaan viety tamma, jolla on hieman erikoisempi punahallakko väritys. Ulkoisesti tämä 143-senttinen tamma edustaa sitä perinteisempää vuonohevosen tyyppiä ollen varsin vankkarakenteinen ja melko lyhytjalkainen. Luonne emälläni on tasapainoinen ja sitä on kehuttu loistavaksi emäksi varsoilleen (olen kyllä henkilökohtaisesti samaa mieltä!). Omistajansa mukaan tamma on kamalan kiltti kaikille ja helppo käsitellä. Astrid on tyypillinen siitostamma, jolla ei ole juurikaan kilpailtu, mutta se on kyllä kantakirjattu B-luokkaan jälkeläisnäyttöjensä perusteella. Jälkeläisiä sillä onkin tammaksi varsin paljon, kahdeksan kappaletta. Astridin jälkeläisistä lienee hyvä mainita minun lisäkseni myös puoliveljeni Balder Hæslaug, joka on menestynyt erinomaisesti kouluradoilla synnyin- ja kotimaassaan Tanskassa, jossa se kilpailee peräti vaativia luokkia.

    Emäni isä Ulvar on aika paljon minun näköiseni, 145-senttinen punahallakko ori. Jalostukseen Ulvar on aika käytetty ori ja sillä onkin astutettu lähemmäs sata tammaa. Toisaalta orin suosio ei ihmetytä, sillä se on hyväliikkeinen, hyväluontoinen ja komea hevonen, joka on ansainnut menestystä myös valjakkoradoilla. Ulvar onkin puhtaasti valjakkohevonen, jolla ei kuulemma juurikaan ratsasteta. Se on myös valittu 3-vuotiaana rotunsa oripäivillä ikäluokkansa parhaaksi oriksi. Käsiteltävyydeltään Ulvar on perusori, uusissa paikoissa se tosin on aina kuulemma levottomampi, jonka vuoksi sillä käytetään yleensä orikuolainta. Kotioloissa se onkin sitten ihan nahkariimussa talutettava fiksu hevonen, jota harvemmin joutuu kovasti mistään komentamaan. Valjakkohevosena Ulvar on kuuliainen ja tottelevainen, eikä kuulemma töissä ollessaan huomioi juurikaan ympäristön tapahtumia.

    Ulvarin isä Ulf on edelleen elossa, mutta ollut jo pitkään ruuna. Se oli itse asiassa alunperinkin tarkoitus ruunata, omistajallaan kun ei ollut mitään tarvetta tai kiinnostusta pitää sitä oriina, mutta kun se oli kuitenkin hyväluonteinen, ei ruunauksella ollut kiirettä. Myöhemmin kasvattaja-kaverinsa yllytyksestä omistaja innostui viemään Ulfin näytille rotunäyttelyihin, jossa sen tosin esitti kyseinen kaveri. Omistajansa ällistykseksi Ulf valittiin siellä päivän parhaaksi oriksi. Kaverinsa painostuksesta huolimatta omistaja ei kiinnostunut näyttelyttämään Ulfia sen enempää, saati pitämään sitä orina. Sen sijaan hän kyllä myöntyi antamaan hevosensa astutuskäyttöön yhden kesän ajaksi. Tuona kesänä Ulf astui kymmenkunta tammaa, jonka jälkeen se alkuperäisten suunnitelmien mukaan ruunattiin. Nykyään Ulf kilpailee mm. koulu- ja esteratsastuksessa omistajansa kanssa, painottuen kuitenkin enemmän esteille. Se myös tarhaa kahden tamman kaverina, eikä siinä kuulemma ole enää lainkaan orimaisia piirteitä, vaikka pääsikin oriaikoinaan astumaan. Väriltään ori on muuten ruunihallakko ja säkäkorkeudeltaan 142 cm.

    Ulvarin emä Ingunn on isokokoinen, 146-senttinen punahallakko tamma. Se on varsinainen monitoimihevonen, jonka kanssa harrastetaan valjakkoajoa, koulua, esteitä ja maastoilua. Lisäksi omistajansa tytär on innostunut kokeilemaan sillä lännenratsastuksen alkeita. Kaikissa näissä lajeissa Ingunn toimii ihan mukavasti. Kilpailtu sillä ei tosimielessä juurikaan ole, muutamia pikkukisoja lukuunottamatta. Se onkin ihan harrastehevonen. Omistajat halusivat astuttaa tammansa kerran ja näin tehtiinkin. Alunperin he meinasivat jättää varsan itselleen, mutta kun kiinnostunut ostaja löytyi ja tarjosi hyvän hinnan, lähti orivarsa uudelle omistajalle. Ingunn on edelleen samassa omistuksessa, mutta viettää nykyään eläkepäiviä ja lähinnä sillä enää maastoillaan.

    Emäni emä Agne on hyvin tyypillinen, perinteinen vuonohevonen. Agne ei ole erityisen iso (141 cm), mutta kuitenkin vankkarakenteinen, jonka vuoksi se ei vaikuta miltään pikkuponilta. Se on varsin sopusuhtainen, joskin sen selkä on aavistuksen lyhyehkö. Vasta vanhemmalla iällä Agnella on ilmennyt kavio-ongelmia, joka harmittaa tamman omistajaa kovasti, ei hän kuulemma olisi sitä jalostukseen käyttänyt, jos olisi tiennyt aiemmin. Onneksi tamma ei tiettävästi ole periyttänyt kavio-ongelmiaan kuin yhdelle varsalleen neljästä, ja silläkin ongelmat pysyvät kurissa oikeanlaisella kengityksellä. Luonteeltaan Agne on kuulemma vähän itsepäinen, mutta rohkea ja rauhallinen. Agnella ratsastetaan ja ajetaan, mutta kilpailtu sillä ei ole. Näyttelyissä tamma on menestynyt kohtuullisesti ja se on myös kantakirjattu III-palkinnolla.

    Agnen isä Aivar ei koskaan noussut kovin yleiseksi nimeksi vuonohevosten sukutauluissa, koska omistajansa ei halunnut hevosestaan mitään matadororia. Sillä astutettiin vain parikymmentä tammaa, eikä omistaja edes lainannut oriaan kaikille halukkaille. Aivarilla kilpailtiin vähän erikoisemmassa lajissa; matkaratsastuksessa. Siinä se menestyi ihan mukavasti keskipituisilla matkoilla ja ori olikin tunnettu kovasta kunnostaan ja loistavasta kestävyydestään. Yhtäkään kertaa ori ei joutunut keskeyttämään kilpailua ja sen sykkeet palautuivat aina nopeasti. Omistaja kertoikin treenaavansa orilla kotioloissa varsin rankasti ja sen treeniin kuului paljon mäki- ja hankilaukkoja. Aivarilla olisi ollut potentiaalia myös koulupuolelle, mutta omistajaa ei kyseinen laji kiinnostanut. Aivar palkittiin oripäivillä kahtena vuonna, jonka ansiosta siitä tamman omistajat kiinnostuivatkin. Ori itse oli 145-senttinen ruunihallakko.

    Agnen emä Gina oli 140 cm korkea ruunihallakko, joka toimi yleisratsuna. Sillä kilpailtiin koulussa Helppo B-luokissa, sekä lisäksi esteillä alle metriä. Gina olisi teknisesti osannut Helpon A:nkin liikkeet, mutta sen liikkeissä ei ollut sitä näyttävyyttä, mitä sillä tasolla jo yleensä halutaan, eikä se siis päässyt koskaan sijoille asti. Näyttelykehissä se pääsi esittäytymään ja tuomarit kehuivat sen sukupuolileimaa ja sopusuhtaista kokonaisuutta. Gina myös pääsi kantakirjaan II-palkinnolla, jonka jälkeen se astutettiin kolme kertaa, joka kerta eri orilla. Ginan jälkeläisistä yksikään ei jäänyt kotiin, vaan kaikki on myyty muualle.



    Jälkeläiseni

    27.09.2014 t. Skovbakken Brenda, e. Bea Skærud, om. Kleppur
    30.10.2014 t. Thea av Kleppur, e. Svartbäcks Tindra, om. Uppe (VRL-11253)
    12.01.2015 t. Matilde av Kleppur, e. Alvgårds Moa, om. suba (VRL-12468)
    01.07.2015 o. Gullenprins, e. Gunitta SWE, om. Cynoria (VRL-11723)



    Kisamenestykseni

    Kouluratsastus (37 sij.)
    15.10.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 2/40
    16.10.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 2/30
    03.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/30
    03.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 2/30
    05.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 3/30
    05.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/30
    06.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/30
    07.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/30
    07.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/30
    08.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 4/30
    08.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 6/40
    08.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 3/30
    09.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/30
    10.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/30
    11.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 3/60
    11.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/30
    12.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/30
    12.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/25
    13.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/30
    14.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 6/50
    17.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 2/30
    17.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/60
    18.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 2/60
    18.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 4/60
    18.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 3/30
    18.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 2/25
    19.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/30
    19.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 3/30
    19.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 3/50
    21.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 4/60
    21.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 5/30
    21.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 4/40
    21.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/40
    22.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 4/30
    22.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/40
    24.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 6/40
    26.11.2014 // kutsu // KRJ // HeA // 1/40
    Esteratsastus (24 sij.)
    23.11.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 3/50
    25.11.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/30
    30.11.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/30
    01.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 4/30
    02.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 5/30
    03.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 7/50
    04.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/30
    05.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 5/30
    09.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 5/50
    21.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 4/31
    21.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/28
    22.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 4/28
    23.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 4/50
    23.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 7/50
    25.12.2014 // kutsu // ERJ // 80cm // 1/31
    05.01.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 3/50
    05.01.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 1/50
    05.01.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 4/30
    09.01.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/30
    09.01.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 5/40
    02.02.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/50
    03.02.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 7/50
    08.02.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 4/50
    09.02.2015 // kutsu // ERJ // 80cm // 2/50

    Valjakkoajo (8 sij.)
    Va = vaativa, No = Noviisi, y = yksilöluokka, p = pariluokka
    30.11.2014 // kutsu // VVJ // Va Y // 4/42
    13.12.2014 // kutsu // VVJ // Va P // 3/11
    15.12.2014 // kutsu // VVJ // Va P // 2/11
    16.12.2014 // kutsu // VVJ // Va P // 2/11
    04.01.2015 // kutsu // VVJ // Va Y // 5/30
    26.01.2015 // kutsu // VVJ // Va P // 3/13
    30.01.2015 // kutsu // VVJ // Va P // 2/13
    04.02.2015 // kutsu // VVJ // Va P // 2/15



    Kuvagalleriani



    Näin ikäännyn

    01/04/2014 - 1-vuotias
    01/05/2014 - 2-vuotias
    01/06/2014 - 3-vuotias
    01/07/2014 - 4-vuotias
    01/08/2014 - 5-vuotias
    01/09/2014 - 6-vuotias
    01/10/2014 - 7-vuotias
    01/11/2014 - 8-vuotias
    01/12/2014 - 9-vuotias
    01/01/2015 - 10-vuotias
    01/02/2015 - 11-vuotias
    01/03/2015 - 12-vuotias
    01/04/2015 - 13-vuotias
    01/05/2015 - 14-vuotias
    01/06/2015 - 15-vuotias
    01/07/2015 - 16-vuotias
    01/08/2015 - 17-vuotias
    01/09/2015 - 18-vuotias


    ⇒ Tekijänoikeudet: Tausta © Ritva's Gallery, kuvat © Deep Creek Farm, tekstit © Cynoria