Myrtel SWE

Virallinen nimeni on Myrtel SWE (VH14-017-0289) Minut tunnetaan nimellä Myrtti tai Pikku-Myy Rodultani olen shetlanninponi Sukupuoleltani olen tietenkin tamma Värini rautiaanpäistärikkö, merkkeinä tähti Säkäkorkeudeltani olen huimat 102 cm Olen syntynyt 04.10.2013 Ruotsissa Minut on kasvattanut Linda Berg (evm) Omistajani on VRL-11723 Toimin harrasteratsuna, painotukseltani yleisponi Koulutustasoltani olen helppo c, 60 cm ja noviisi Päiväkirjaani pääset lukemaan tästä

Hei, varmaan tiedätkin jo, kuka olen? No, näin vaatimattomasti ilmaistuna olen tallin kuningatar. Tunnistat minut kauniin valkeanpunertavasta kuontalostani sekä sielukkaan tummista silmistäni, joita kehystävät kauniit räpsyripset. Viralliselta nimeltäni olen Myrtel SWE, mutta tallilla minut tunnetaan kylläkin vain Myrttinä, usein myös Pikku-Myynä. Luonteeltani olen omistajani sanoin tyypillinen shetlanninponi, niin hyvässä kuin pahassa. Toisin sanoen olen fiksu, kekseliäs ja näppärä, mutta lisäksi osaan myös olla erittäin omapäinen sille päälle sattuessani. Jotkut ilkeämieliset väittävät minun olevan itsepäinen, mutta minä itse sanon, että se on sitä nk. omaa päätä, tiedättehän. En ole sellainen aivoton ja nöyrästi aina ihmisen tahtoa noudattava nöyristelijä, kuten nuo tallin isot hevoset...

Hoitotoimet ovat minulle tietenkin peruskauraa ja juuri siksi minusta on joskus hauskaa piristää tylsiä arkikuvioita keksimällä jotakin pientä kepposta. Osaan esimerkiksi itse aukaista pintelit hampaillani, joten hoitajaani saattaa toisinaan odottaa yllätys, kun on kääräissyt jalkoihini pintelit ja sitten hetkeksi jättänyt minut yksin vaikkapa hakeakseen satulan. Mutta eipä pieni lisätyö hoitajatytöille koskaan pahitteeksi ole, saavatpahan vähän treeniä pinteleiden käärimisessä! Mainitsinko jo, että osaan myös keplotella riimun pois päästäni, jos se on yhtään löysällä? Myös yhtäkkiset töytäisyt turvalla pahaa-aavistamattoman, kavioitani putsaamaan kumartuneen hoitajatytön selkään, jalkojen kiskaiseminen kesken samaisen toimenpiteen sekä taluttaessa kiskaiseminen ruokaa kohti kuuluvat suosikkitemppuihini. Osaan silti halutessani myös käyttäytyä arvolleni sopivalla tavalla, enkä aina jaksa alentua metkuilemaan. Täytyy muuten mainita, että inhoan kahta asiaa; vettä ja mahan alta harjaamista. Näihin liittyvissä toimenpiteissä ilmaisen syvän paheksuntani joskus peräti hampain. Ruokaa sen sijaan rakastan, samoin kauneusunia.

Ratsuna olen tietenkin ketterä, notkea, lahjakas ja mitä mainioin. Tosin jos ratsastajiltani kysytään, niin kuulemma on edellä mainittuja asioita lähinnä mitä tulee hienoihin pukkihyppyihini. Mutta eihän kaikkea voi saada. Sitä paitsi halutessani osaan kyllä suorittaa kaikkia hienoja kouluratsastusliikkeitä, kuten piruetteja (kun päätän kesken pohkeenväistön kääntyä eri suuntaan kuin ratsastaja), lisättyä laukkaa (kun päätän oikaista kentän poikki tylsän uralla talsimisen sijaan) ja piaffea (kun haluaisin mennä laukkaa, mutta ratsastaja ei anna). Mutta rehellisesti sanoen osaan kyllä pohkeenväistöt, etuosakäännökset ja temponlisäykset - ainakin hyvänä päivänä. Olen myös aika hyvä hyppäämään, kunhan kuskini on napakkana, eikä päästä minua pinkaisemaan esteen ohi. Maastossa kuljen rohkeasti mitään pelkäämättä niin satula selässä kuin kärryt perässäkin. Kaiken tämän päälle hallitsen myös valjakkoponin hommat, joten olen aikamoinen moniosaaja.

Sukupuuni

i. Häggby Knut on ruotsalainen jalostusori, jonka kanssa harrastetaan sekä raviurheilua että ratsastusta. Tasan metrin korkuinen, rautias ori on menestynyt varsin hienosti raveissa ja lisäksi se toimii näppärästi myös perheen 10- ja 12-vuotiaiden tyttöjen ratsuna. Omistajan vanhempi tytär on jopa kilpaillut Knutilla muutamissa harjoituskoulu- ja estekilpailuissa. Kerran Knut jopa voitti läheisen ratsastuskoulun estekilpailut. Luonteeltaan Knut on poniksi varsin hyvätapainen ja yhteistyöhaluinen, eikä sillä juuri ole shettismäistä jukuripäisyyttä. Hyvän luonteensa vuoksi sitä ei myöskään ruunattu ja koska Knutia kehuttiin kovasti rotunäyttelyissä, joihin omistaja sai poninsa aikaiseksi viedä, päätettiin oria käyttää jalostukseenkin. Knutilla on tähän mennessä astutettu parisenkymmentä tammaa.

ii. Oktans Pilot oli rautias läsipäinen, 101 cm korkea ori, joka teki hienon uransa poniraveissa. Se oli yksi aikansa nopeimpia ravishettiksiä ja menestys oli sen mukaista. Kuskin siirtyessä pikku hiljaa hevosiin, jäi Pilot sitten luonnollisesti eläkkeelle ja siirtyi täysipäiväiseen siitoskäyttöön. Orilla on 102 jälkeläistä, joista suurin osa vaikuttaa Ruotsissa, mutta muutama on päätynyt Suomeenkin. Luonteeltaan Pilot on hyväpäinen ja raudanhermoinen poni, joka laiduntaa ongelmitta tammatarhaa vastapäätä. Ulkoisesti se on myös ihan komea, tuuheatukkainen ja maskuliininen, luustoltaan vahva ori.

ie. Häggby Kamilla on rautiaankirjava, metrin korkuinen tamma, joka on tämän hetkisten tietojen mukaan edelleen elossa, joskin eläkkeellä. Kamillan suku on tanskalaista ja sen emä on Tanskassa syntynyt, mutta ruotsalaiseen Häggbyn siittolaan päätynyt tamma, joka on yksi tilansa kantatammoista. Kamilla on emänsä kolmas varsa ja tammamaisen luonteensa se on perinyt emältään. Kamillalla ei muiden tilan siitostammojen tapaan ole kilpailtu, mutta sitä on kyllä käytetty näytelmissä ja onpa se kantakirjattukin III-palkinnolla. Varsinaisen "uransa" Kamilla on kuitenkin tehnyt siitostammana ja sillä onkin kuusi jälkeläistä maailmalla.

e. Marieke SWE on tyttärensä tavoin rautiaanpäistärikkö tamma. Korkeajalkaisella Mariekella on säkäkorkeutta 104 cm ja rakenteeltaan se on enemmin sporttinen kuin tyypillinen töppöjalkashettis. Marieke on syntynyt ja asunut elämänsä ensimmäiset kahdeksan vuotta Ruotsissa, mutta on sittemmin päätynyt tyttärensä tavoin Suomeen. Ruotsissa Mariekesta kaavailtiin raviponia, joskin sillä päädyttiin loppujen lopuksi ajelemaan enemmän kotona kuin kilpailuissa. Muutamat lähdöt se kyllä kävi, mutta ei saanut mainittavaa menestystä. Tamma astutettiin pariin kertaan raviorilla, mutta sen jälkeen se myytiin Suomeen, jossa se koulutettiin uuteen lajiin; valjakkoajoon. Myös Suomessa Marieke on saanut yhden jälkeläisen, joka jäi kasvattajalleen ja koulutetaan myös valjakkoponiksi.

ei. Bracken II on tanskalainen jalostusori, väriltään ruunikonpäistärikkö ja säkäkorkeudeltaan 98,5 cm. Bracken on toiminut nuoruudessaan junnupojan raviponina ja menestyikin raveissa hienosti; 121:stä lähdöstä se voitti 24 ja sijoittui vielä useammissa. Luonteeltaan Bracken on kylläkin vähän vikuri, mutta kuskinsa pärjäsi sille kuitenkin hienosti ja sai poninsa vahvan luonteen näkymään eduksi raviradoilla. Aina ei tietysti kuitenkaan mennyt niin hyvin ja muutaman kerran Bracken jopa hylättiin temppuilunsa vuoksi (eräänkin kerran se päätti lähteä radalta ulos kesken suorituksen). Raviuransa jälkeen Bracken otti vastaan tammoja (kaikkiaan lähes parisensataa tammaa), joista syntyi 156 elävää varsaa.

ee. Hejlunds Monet oli kaunis punarautias ja erittäin pitkätukkainen tamma, jonka otsatukka ulottui sieraimiin asti ja harja polviin. Monet oli varsin monitoiminen poni, joka toimi monilla lastenkutsuilla talutusponina, omistajansa kärryttelykaverina ja naapurin lasten ratsuna. Luonteeltaan Monet oli todella kiltti ja hyvätapainen, ei lainkaan tyypillinen shetlanninponi. Se ei koskaan näykkinyt saati potkinut, eikä muutenkaan hätkähtänyt ihan vähästä. Tamma oli lähes koko elämänsä samalla omistajalla, tarkemmin sanottuna 4-vuotiaasta 27-vuotiaaksi, jolloin tamma viimein nukutettiin ikiuneen vanhuuden vaivojen takia. Varsoja Monetista jäi kolme.

Jälkikasvuni

Kilpailumenestykseni

Näin ikäännyn