virtuaalihevonen / a sim-game horse

Winston v.d. Zanneshof

   


  Nimi: Winston v.d. Zanneshof "Winston"
  Rotu ja sukupuoli: Shetlanninponiori
  Väri ja säkäkorkeus: Mushroominkimo, 98 cm
  Syntymäaika: 04.01.2015, ikääntyminen alla
  Rekisterinumero: VH15-017-0412
  Omistaja: Cynoria VRL-11723
  Kotitalli: Zanneshof Shetlands
  Kasvattaja: Zanneshof Shetlands
  Koulutus: KO: HeC, VVJ: Vaativa
  Painotus: Koulu ja valjakkoajo


20.02.2017 SHLA-II (104p.)
23 + 13 + 30 + 20 + 12 + 6 = 104p.


Epäilin, ettei tämäkään varsa perisi isänsä erikoista mushroom-väritystä, mutta olin väärässä. Winston tosin on myös kimo, minkä saattoi nähdä melkein heti pään valkeista karvoista ja tokihan se jossain vaiheessa vaalenee niin, ettei pohjaväritystä enää huomaa, mutta mushroom mikä mushroom ja toivottavasti periyttää väriä omille jälkeläisilleen. Ainakin toistaiseksihan Winston on myös ainoa kotiin jäänyt jälkeläinen Rambosta.

On jokseenkin yllättävää, että yhdistämällä kaksi erittäin hyväluonteista ja rauhallista ponia voi saada aikaan tällaisen machomiehen. Winston on nimittäin hyvin orimainen ja vähän raisukin ori, jolla on machomiehen elkeet. Siltä tuntuu löytyvän ne kaikki orimaisuudet aina toisten ponien jätösten haistelemisesta ja kevyestä etupäästä tammojen perään huuteluun ja toisille oreille kukkoiluun. Se on ylipäätään hyvin kiinnostunut muista poneista ja siinä jäisi äkkiä ihminen kakkoseksi, ellei ole jatkuvasti ajan tasalla. Winstonin huomiota ei saa päästää herpaantumaan taluttajasta ja se talutetaankin aina suitsien tai orikuolaimen ja raipan kera. Jos muita poneja ei ole lähistöllä, Winston on varsin rauhallinen ja helposti käsiteltävä. Kaikenlaisiin toimenpiteisiin se suhtautuu kohtuullisen välinpitämättömästi, eikä pienistä hetkahda. Raspaus on iisi homma, eivätkä edes rokotukset ole sille iso juttu.

Töissä ollessaan Winston sentään kuuntelee paremmin myös toisten ponien keskellä, mutta ei se koskaan sellainen "vasemmalla kädellä" käsiteltävä poni ole. Ajaessa ja ratsastaessakin on muistettava olla hereillä ja tehdä myös orille selväksi, että kuskia kuunnellaan ja totellaan. Vaikka taluttaessa Winston on joskus vähän villi, niin yleensä se ei sitä ratsastaessa tai ajaessa ole. Energinen se kyllä on ja usein varsinkin aluksi vähän kiireinenkin, mutta rauhoittuu yleensä alkuverryttelyjen myötä. Mitä enemmän Winstonille antaa tehtävää ja haastetta, sitä paremmin se keskittyy ja tekee. Winstonilla on laadukkaat, elastiset liikkeet, joita on yllättävän helppo säädellä. Lisäksi sillä on aivan loistava tasapaino ja paljon voimaa, ja naureskelemmekin tuttujen kanssa, että tämä poni varmaan esittelisi puhtaat piaffet ja laukkapiruetitkin. Maasta käsin olen sille piaffen alkeita jopa opettanutkin.


Sukutaulu

ii. Norrbackas Rubin
iii. Maximo DK
iie. Norrbackas Novita
ie. Zuskegaard Monix
iei. Randar af Björnslågårds
iee. Mary v.d. Hansenhoeve
ei. Bromlunds Victor
eii. Elisegårds Tjalfe
eie. Strömlundens Kiara
ee. Rävbergs Wanda
eei. Åhltorps Oliver
eee. Wendy v.h. Keijzerhof

i. Grenlunds Rambo tuli Zanneshofiin aikanaan Tanskasta vahvistamaan ponikantaamme. Rambo oli harvinaisen värinen mushroom ja sillä oli upea, pitkä ja tuuhea harjakuontalo sekä sieraimiin asti ulottuva otsatukka. Säkäkorkeudeltaan Rambo oli vain 97 cm, mutta vaikutti kokoaan isommalta. Se oli luonteeltaan fiksu ja tasapainoinen ja sillä oli myös hienot liikkeet, erityisesti ravi. Rambolla kilpailtiin parivaljakkoluokissa noviisitasolla. Jalostukseen oria käytettiin säästeliäästi ja se jätti vain kolme jälkeläistä, joista kaksi Zanneshofin nimiin.

ii. Norrbackas Rubin tanskalainen jalostusori, jolla on tällä hetkellä 19 jälkeläistä Tanskassa ja Ruotsissa. Tämä 101 cm korkea ori on väriltään mushroom ja periyttänyt jälkeläisilleenkin ahkerasti väriä, sillä sen jälkeläisistä jopa 20% on mushroomeja. Rubin on kantakirjattu A-luokkaan ja jalostusorien katselmuksessa se sai valjakkoajo-osuudesta tilaisuuden parhaat pisteet - sen luonnetta myöskin kehuttiin tilaisuuden tuomarien toimesta runsaasti.

iii. Maximo DK on rautias, nykyään Ruotsissa asuva tanskalaissyntyinen ori, jonka säkäkorkeus on 100,5 cm. Orin suku on tuntemattomampaa linjaa, mutta ori itse on kotimaassaan varsin kysytty ori ja se onkin jättänyt tähän mennessä jo 81 jälkeläistä - ja siitosura jatkuu edelleen. Maximo kantakirjattiin aikanaan yhtä pistettä vajaa A-luokasta B-luokkaan saaden tilaisuuden parhaat rakennepisteet. Valitettavasti ratsastettavuusosio alensi muuten hyviä pisteitä, sillä ori ei ollut erityisen yhteistyöhaluisella tuulella. Maximo onkin tunnettu varsin vinkeästä luonteestaan.

iie. Norrbackas Novita on Tanskasta Norjaan myyty mushroomtamma. Tanskassa vielä kasvattajallaan ollessaan Novita tosin ehti saada kolme varsaa ja Ruotsissa se on jatkanut siitostamman uraansa. Novita onkin käytännössä koko elämänsä toiminut lähinnä siitostammana. Jalostustarkastuksessa sen kanssa käytiin ja sai "jalostukseen suositellaan"-merkinnän. Säkäkorkeutta Novitalla on tasan metrin verran.

ie. Zuskegaard Monix mielenkiintoisesta suvusta, jossa yhdistyvät tanskalaiset ja hollantilaiset linjat. Monix itse on ruunihallakko, 90 cm:n korkuinen tamma, jollla on aivan upea, lähes polviin asti ulottuva tukka. Monixin on voinut nähdä valjakkoajokilpailuissa tai kouluradoilla, missä sen omistajat sen kanssa ovat kilpailleet. Lisäksi Monix on tuonut näyttelyistä mukanaan muutamia ruusukkeita. Jälkeläisiä tammalle on kertynyt neljä.

iei. Randar af Björnslågårds on ruunihallakko ori, jolla kilpailtiin aikanaan valjakkoajossa hyvällä menestyksellä. Suuremman yleisön tietoisuuteen ei ori kuitenkaan koskaan päässyt ja se ruunattiinkin ylikorkean hormonitoiminnan takia. Sitä ennen se ehti kuitenkin astua kolme tammaa ja tiettävästi ori ei ole onneksi periyttänyt yliseksuaalisuuttaan eteenpäin. Nykyään Randar viettää päivänsä minishettisruunan kaverina ja sillä mm. ohjasajetaan ja ajetaan kärryillä. Lisäksi sen kanssa on käyty monissa mätsäreissä, joista se on napsinut useita ruusukkeita.

iee. Mary v.d. Hansenhoeve on musta hollantilaisesta suvusta tuleva tamma, joka ei koskaan noussut rotupiireissä läheskään yhtä tunnetuksi kuin poikansa Emmelundens Odin. Ei Marykaan silti mikään ihan turha tamma ole, nappasihan se muutamia luokkavoittoja rotunäyttelyissä ja sijoittui kerran jopa koko näyttelyn parhaimmaksi tammaksi. Säkäkorkeutta mustalla tammalla on 95 cm.

e. Rävbergs Wilma oli Zanneshofin alkuperäisiä kantatammoja, kaunis metrin korkuinen kimo. Se ostettiin tilalle ratsastuskoululta, mutta se on kuitenkin syntynyt Ruotsissa hyvämaineisessa Rävbergin siitolassa, josta se päätyi Suomeen 5-vuotiaana. Wilma oli hyväluonteinen, joskin ratsastuskouluponin tavoille oppinut tamma. Wilmalla kilpailtiin kouluratsastuksen C-luokissa ja noviisitasolla valjakossa. Wilma sai kolme varsaa ja kuoli itse reilut 22-vuotiaana ähkyn seurauksena.

ei. Bromlunds Victor on varsin upea ruunikonkimo ori, joka on syntynyt Tanskassa, mutta myyty jo varsana Ruotsiin. Ruotsissa se on tehnyt hienon uran jalostusorina. Victor on haalinut itselleen kasan näyttelypalkintoja ja onpa omistajansa kilpaillut sen kanssa poniraveissakin. Victor ei kuitenkaan ole pelkästään ravuri, vaan toimii myös ratsuna. Ruotsissa Victor on kantakirjattu II-palkinnolle ja saanut astutusluvan viideksi vuodeksi. Jälkeläisiä Victorilla on 104 kappaletta.

eii. Elisegårds Tjalfe oli ruunihallakko tanskalaisori, jonka kanssa omistajansa harrasti poniraveja. Pienikokoinen, vain 90 cm korkea Tjalfe ei koskaan menestynyt erityisen hyvin, mutta onnistui pääsemään muutaman kerran palkintosijoille asti. Tosin omistajansa sanojen mukaan ravit olivatkin enemmän hupi ja harrastus, joten eipä menestyksellä niin merkitystä ollutkaan. Tjalfe ruunattiin 8-vuotiaana, mutta sitä ennen sillä astutettiin pari tammaa.

eie. Strömlundens Kiara on kimo, Ruotsissa syntynyt, mutta jo varsana Tanskaan myyty tamma, jolla on ollut varsin vaiherikas elämä. Tietojen mukaan se on ollut niin ratsastuskoulussa kuin yksityishenkilöilläkin, viimeiset vuotensa se kuitenkin vietti erään kasvatuksesta kiinnostuneen naisen omistuksessa, joka haaveili ryhtyvänsä kasvattajaksi. Hänen uransa kasvattajana alkoikin Kiarasta, joka astutettiin kolme eri kertaa, kahdella ensimmäisellä kerralla tamman jäädessä tyhjäksi. Kolmannella yrityksellä tärppäsi ja tuloksena olikin varsin upea ori Bromlunds Victor. Kiara itse oli 102 cm korkea, III-palkinnon kantakirjatamma.

ee. Rävbergs Wanda on kasvattajansa ylpeys. Wanda, mustankirjava 101 cm korkea tamma on menestynyt näyttelyurallaan varsin hyvin, voittaen mm. kerran maansa arvostetuimman rotunäyttelyn parhaan tamman palkinnon. Mitä vanhemmaksi tamma on tullut, sitä paremmin se on menestynyt näyttelyissä. Varsana se ei ollut mitenkään erityisen näköinen, mutta näin vanhempana tuomarit ovat alkaneet arvostaa sitä. Luonteeltaan Wanda on kuulemma on melko tammamainen, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti hankala. Jälkeläisiä Wandalle on kertynyt 6 kappaletta.

eei. Åhltorps Oliver oli rautias, 102 cm korkea ori, joka toimi sekä ratsuna että ravurina. Omistajansa toinen tytär kiersi sen kanssa harjoitusestekilpailuja, kun taas toinen ajoi sillä poniravikortin ja keskittyi ravipuoleen. Oliver oli niin siivokäytöksinen, ettei omistajansa koskaan kokenut tarvetta ruunata sitä, vaikka sitä käsittelivätkin pääasiassa lapset. Oliver pääsi myös astumaan muutaman tamman.

eee. Wendy v.h. Keijzerhof oli 101-senttinen, mustankimonkirjava tamma. Wendy syntyi Hollannissa, mutta sen osti ruotsalainen kasvattaja, ja poni päätyi siitostammaksi Rävbergs Stutteriin. Wendy oli kuulemma melko kipakka, mutta toimi kuitenkin mm. lasten ratsuna. Pääasiassa sen kanssa kierreltiin näyttelyitä ja se olikin kerran erään maansa arvostetun tamma- ja varsanäyttelyn paras tamma. Wendy lopetettiin kunnioitettavassa 31 vuoden iässä, mutta se ehti jättää kaksi tammavarsaa.


Jälkeläiset

s. 11.06.2015
ori
s. 06.07.2015
tamma
s. 15.09.2015
ori

Kilpailumenestys

  Valjakkoajo
06.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/40
07.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
11.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
20.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
02.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/25
03.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/30
03.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
06.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
07.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/40
08.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/25

02.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/30
03.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/30
04.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/30
07.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/30
10.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/30
21.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/25
23.12.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/25
02.01.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/28
04.01.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/28
08.01.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/28

11.01.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/30
23.01.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/30
30.01.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/30
01.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
07.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
08.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
08.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/40
13.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
20.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 1/40
23.02.2016, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
  Kouluratsastus
06.08.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/50
13.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/38
18.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/38
19.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/38
21.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/38
23.02.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
18.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40
21.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
22.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/30
22.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/50

25.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/30
26.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40
28.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40
29.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40
29.03.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 7/50
11.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/49
15.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/49
16.04.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/49
09.05.2016, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/49

Ikääntyminen

01/02/2015 - 1-vuotias
01/03/2015 - 2-vuotias
01/04/2015 - 3-vuotias
01/05/2015 - 4-vuotias
01/06/2015 - 5-vuotias
01/07/2015 - 6-vuotias
01/08/2015 - 7-vuotias
01/09/2015 - 8-vuotias
01/10/2015 - 9-vuotias
01/11/2015 - 10-vuotias
01/12/2015 - 11-vuotias
01/01/2016 - 12-vuotias
01/02/2015 - 13-vuotias
01/03/2016 - 14-vuotias
01/04/2016 - 15-vuotias
01/05/2016 - 16-vuotias
01/06/2016 - 17-vuotias
01/07/2016 - 18-vuotias
01/08/2016 - 19-vuotias
01/09/2016 - 20-vuotias
01/09/2016 - 21-vuotias
01/10/2016 - 22-vuotias
01/10/2016 - 23-vuotias
01/11/2016 - 24-vuotias


Päiväkirja

  Kilpailumenestystä
Aikanaan vannoin, etten veisi Winstonia enää näyttelyihin. Se lupaus on pitänyt, mutta sen sijaan toiseenlaisiin "kehiin" ori on päässyt, nimittäin kilpakentille. Onhan oripoika fiksuuntunut ja tasaantunut tuosta taannoisesta surkeasta näyttelyreissusta huimasti, mutta silti minulla ei ole ollut sen kanssa intoa näyttelykehiin, vaan sen sijaan ollaan keskitytty tekemään siitä valjakkoponi. Siinä sivussa Winston on päässyt myös kouluradoille. Harjoittelun, rutiinin ja kokemuksen myötä Winston on oppinut käyttäytymään vieraissakin paikoissa (tai ehkä se olenkin minä, joka olen oppinut käyttäytymään). Tosin sen kanssa pitää kyllä noudattaa aina tiettyjä varotoimenpiteitä, eli talutamme Winstonia vain suitsilla tai orikuolaimilla, eikä sen anneta jäädä liikaa tutkailemaan ympäristöään, vaan se talutetaan suoraan kuljetusautosta verryttelypaikalle. Näin toimien Winstonista on tullut jo kokenut matkaaja ja kilpailumenestystä on tullut varsin upeasti! Olisitteko uskoneet moista? Pahimpina hetkinä minä itse en suoraan sanoen meinannut uskoa, mutta niin vain meidän ponista tuli kelpo valjakkoponi.

  Tavoitteena vaativat luokat
Winstonista on sukukypsyyden ja aikuistumisen myötä tullut todella viriili ja machon elkein käyttäytyvä ori ja sen kanssa on siksi oltava aina erittäin selkeät säännöt. Vaikka se osaa olla tietyllä tavalla haastava ja siksi lapset eivät esimerkiksi koskaan saa taluttaa sitä metriäkään, on sen valjakkokoulutus silti ollut alusta asti yllättävän sujuvaa. Winstonhan on melko nopea oppimaan, se liikkuu luonnostaan hyvin ja sillä on joustavat liikkeet. Niinpä aika pian aloin toivoa siitä vaativien luokkien valjakkoponia. Winstonilla on paljon voimaa ja hyvä kunto, jota on kyllä rakennettukin ajamalla, ratsastamalla ja taluttamalla. Orista löytyy sellaista räjähtävää energiaa ja voimaa ja useampaankin kertaan kuumuessaan se on esitellyt lähes tyylipuhdasta piaffea; milloin ketjuissa seistessään, milloin taluttaessa tai ajaessa kun sen eteneminen eteenpäin on ohjaajan toimesta estetty... Tästä innostuneena aloinkin itse asiassa opettaa sille piaffen alkeita maasta käsin ja vaikkei se ehkä ole yhtä näyttävää kuin oikeilla ratsuilla, niin teknisesti se kykenee esittelemään sitä. Tältä pohjalta ei siis ole ollenkaan mahdoton ajatus saada Winstonista vaativien luokkien valjakkoponia.

  Isojen poikien välien selvittelyä
Winston pääsi vihdoin isojen poikien eli aikuisten orien laumaan. Koska sillä on jo jonkin aikaa sitten alkaneet hormonit hyrrätä ja siitä muille aikuisille poneille ja ihmisille alistuvasta pikkupojasta rajojaan kokeileva nuorukainen, pistin sen ensin muiden hieman nuorempien orien kanssa laumaan. Siinä se otti heti paikkansa pomona, ilman pienintäkään vastaväitettä. Sitten se olikin aika siirtää aikuisten laumaan. Orilauman nykyinen johtajahan on meidän tämän hetken vanhin ori, Abbe. Abbe on hoitanut hommansa upeasti ja olen voinut aina luottaa siihen niin nuorten orien kaitsemisessa kuin uusien tulokkaiden vastaanottamisessa. Tähän mennessä kaikki nuoret orit ovat hyväksyneet lähes mukisematta Abben johtajuuden. Vaan ei Winston! Alusta asti se pisti Abben koville yrittäen kiipiä niskan päälle - sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti, Winston nimittäin yritti todellakin tavoitella Abben niskaa hampaillaan ja hypätä sen niskaan. Toisena päivänä minua alkoi tosissani pelottaa, että mitä jos parivuotias pojankloppi tosiaan syöksisi kokeneen Abben johtajan paikaltaan? Niiden valtataistelu jatkui vielä kolmantenakin päivänä ja Abbesta huomasi väsymisen ja stressin merkkejä. Onneksi kolmannen päivän illalla alkoi jo näkyä merkkejä Winstonin uhman laantumisesta ja vihdoin neljäntenä aamuna saatoin huokaista helpotuksesta: tilanne oli vihdoin selvinnyt ja lauman järjestys ennallaan eli Abbe sai säilytettyä paikkansa lauman johtajana. Ei Winston kyllä varsinaisesti Abbelle alistu, mutta tottelee sitä sentään juuri ja juuri.

  Nolostuttava näyttelyreissu
Winstonin kanssa on paljon treenattu käyttäytymistä ja käsiteltävänä olemista. Haaveenani on ollut viedä sitä näyttelyihin ja siksi olen treenannut sen kanssa näyttelyseisomista ja juoksuttamista. Vaikka Winston osaa olla hankala, niin se on edistynyt paljon ja kotona se osaa jo käyttäytyä varsin hyvin. Uskaltauduinkin ilmoittamaan sen harjoitusnäyttelyihin, jonne ori pestiin ja puunattiin hienoksi. Tosin jo näyttelypäivän aamuna poni kävi kierroksilla, varmaan aistien jännitykseni. Näyttelypaikalla Winston ei meinannut pysyä ollenkaan nahoissaan, kun ympärillä oli niin paljon muita poneja, uusia hajuja jne. Se yritti samaan aikaan sataan eri suuntaan, äänteli jatkuvasti ja etupääkin oli keveänä. Meinasin jo, etten edes kehtaa mennä kehään, mutta tyttäreni kannusti ja painosti, että "tottakai menet, ei me tänne asti turhaan tultu". Yritin parhaani mukaan hillitä omat hermoni ja pyysyä viilipyttymäisen tyynenä, mutten tainnut onnistua kovin hyvin. Kehässä ei mennyt hyvin, kuten arvata saattaa. Winston ei esittänyt yhtäkään käyntiaskelta, vaan ravasi koko ajan - jopa paikallaan. Sillä ei tainnut montaakaan minuuttia olla kaikki jalat maassa, koska joko se ravasi paikallaan tai poukkoili ja hyppäsipä se pari kertaa pystyynkin. Tätä vasten ei ole vaikea arvata, ettei tuomarilta todellakaan sadellut kehuja, eikä sijoitusta ollut luvassa - eihän koko ponia edes voinut kunnolla arvostella! Häpesin kehässä silmät päästäni ja vannoin, etten enää koskaan lähde Winstonin kanssa näyttelyihin - ne kehät saisivat jäädä muille.

  Pienen pojan elämää
Oripoika on kasvanut silmissä ja sai muuten nimekseen Winston - nimi, jonka olen aina halunnut antaa jollekin kasvatilleni. Winstonhan jää siis kotiin ja siitä on tarkoitus tulla valjakkoponi ja toki sen toivotaan myös jatkavan sukuaan vanhempana. Tällä hetkellä se on vasta puolivuotias, reipas kakara. Aika kiinni se on emässään, mutta osaa kyllä myös ilmaista omaa tahtoaan. Ihmisiä kohtaan Winston on kiltti, muita aikuisia poneja se hieman arastelee. Vanhimpana tämän kauden varsoista se on ottanut jonkinlaisen "isoveljen" tai ehkä ennemmin komentajan roolin, mutta heti kun joku aikuisista tammoista edes vilkaisee siihen päin tomerasti, Winston esittelee heti alistumiseleitä, jonka jälkeen se pukkihyppyjä tehden poistuu paikalta. Silloin on kyllä hyvä vähän pomottaa toista ikätoveria, kun emät katsovat muualle...

  Syntymän ihme
Tämän vuoden alkuun oli odotettavissa syntyväksi enemmänkin varsoja, peräti viisi kappaletta. Ensimmäisenä kerkesi varsoa Wilma, jonka varsominen ajoittuikin aamuyön tunteihin, kello oli siinä kolmen paikkeilla. Tämä oli Wilman toinen synnytys ja sujui lopulta melko hyvin ja nopeasti hitaan käynnistyksen jälkeen. Varsan värimahdollisuudet olivat erityisen mielenkiintoiset, koska sen vanhempien taustalla oli mm. kimoutta, kirjavuutta ja mushroom-geeni. Toivoin tietenkin kaikista eniten mushroomin väristä varsaa, koska sellaista ei meillä vielä ollut. Syntyessään Wilman varsa oli sen verran erikoisen näköinen, etten ihan heti osannut varmaksi sanoa väriä, mutta aika pian se varmistui todellakin mushroomiksi - joskin kimoutuvaksi sellaiseksi. Toisin sanoen aikuisena pikkuori ei enää näyttäisi mushroomilta kimoutuessaan valkoiseksi, mutta ainakin se voisi jättää itse mushroomeja jälkeläisiä. Tällä hetkellä tuo mainittu otus nuokkuu emänsä takajalan vieressä, emänsä häntä "peittonaan" selkänsä päällä. Sympaattinen näky!



Taustan © Ritva Väänänen, kuvien © VRL-07415