virtuaalihevonen / a sim-game horse

Tjarko v.d. Zanneshof

   


  Nimi: Tjarko v.d. Zanneshof "Tjarko"
  Rotu ja sukupuoli: Shetlanninponiori
  Väri ja säkäkorkeus: Musta, 101 cm
  Syntymäaika: 22.04.2014, ikääntyminen alla
  Rekisterinumero: VH14-017-0617
  Omistaja: Cynoria VRL-11723
  Kotitalli: Zanneshof Shetlands
  Kasvattaja: Zanneshof Shetlands
  Koulutus: VVJ: Vaativa
  Painotus: Valjakkoajo


25.10.2015 YLA1 (97p.)
27 (17+10) - 33 (21+12) - 17 - 16 - 4


Tjarko oli jo pikkuvarsana hyvin eloisa ja vilkas tapaus, joka aiheutti emälleen harmaita jouhia juoksentelemalla ties missä ja vähät välittäen huolestuneen emonsa huuteluista. Tjarko tuli silloin kun sitä huvitti ja joskus ei huvittanut. Sama itsenäinen ja vähän villi luonne on edelleen tallella, vaikka toki ikä ja koulutus tasoittanut sitä. Ihmisten kanssa Tjarko käyttäytyykin paremmin, vaikka aina välillä leikkimieli ja kokeilunhalu saa siitä vallan, jolloin ori saattaa kokeilla, mitä tapahtuu jos yrittää nostaa etujalkansa ihmisen olkapäille (jep, siitä saa huutia!) tai ottaa hampaillaan kiinni takista (siitäkin saa huutia). Keskittymiskyky ja kauaa paikoillaan seisominen eivät ole Tjarkon parhaita puolia ja mitä kauemmin sen täytyisi seistä paikallaan, sitä todennäköisemmin se keksii kokeilla jotakin tyhmää. Se ei myöskään arvosta mitään pitkän kaavan mukaan tehtyjä harjaus- ja rapsutustuokioita, vaan parasta orin kanssa onkin toimia suhteellisen ripeästi ja tehokkaasti.

Ratsastaessa ja ajaessa Tjarkolle on parasta keksiä paljon puuhaa. Yhden ja saman asian hinkkaaminen saa ponin keskittymisen herpaantumaan ja sen kanssa hedelmällisintä onkin pitää treenit lyhyinä ja monipuolisina. Tylsistyessään tai keskittymisen herpaantuessa Tjarko alkaa helposti säveltää omiaan ja huvittaa itse itseään vaikka pukittelemalla tai säntäämällä yhtäkkiä kentän poikki. Mitä tehokkaammin orin pitää työn touhussa, sitä parempi. Ajaessa Tjarko keskittyy hivenen paremmin ja on kaiken kaikkiaan helpommin ohjattavissa. Ratsastaessa se koittaa helpommin, voisiko sittenkin mennä suuntaan X, vaikka ratsastaja haluaa suuntaan Y. Hyvänä puolena orissa on se (yllättävää kyllä), että ympäristön asioista se ei juuri häiriinny tai välitä. Jos kentälle juoksee räksyttävä vieras koira, niin saa Tjarkon puolesta tulla, se keskittyy silti omiin kuvioihinsa ja suo häiriötekijälle korkeintaan muutaman korvanliikahduksen.

Ponilaumassa Tjarko onkin se, joka tykkää aiheuttaa häslinkiä ja kokeilla muiden rajoja. Sen mielestä on maailman kivoin leikki käydä näykkäisemässä toista ponia yhtäkkiä ja kirmata sitten häntä pystyssä karkuun. Useimmat ponit menevät tähän ainakin pari kertaa, ennen kuin huomaavat, että fiksuinta olla välittämättä, jolloin Tjarko ei kauaa jaksa härnätä.


Sukutaulu

ii. Castor v.d. Graafkamp
iii. Coen v.d. Beemhof
iie. Nathalie v.d. Graafkamp
ie. Cindie v. Maachterlijk
iei. Puk v.d. Achtersweg
iee. Marilien v.d. Zoekeshof
ei. Trophy v.d. Gansweide
eii. Derulo
eie. Jasmie v.d. Gansweide
ee. Agatha vom Maldive
eei. Walle Schelmisch
eee. Sonne vom Maldive

ii. Castor v.d. Graafkamp on nimekäs, hollantilainen kantakirjaori, jolla on eri puolilla maailmaa yhteensä 88 jälkeläistä. Castor on väriltään musta ja säkäkorkeudeltaan 98 cm. Luonteeltaan se on kuulemma orimainen ja siinä on vähän machoilijan vikaa. Rohkeutta tai luonnetta ei orilta puutu ja se tarhaileekin kotonaan yksin. Rakenteellisesti Castor on varsin laadukas ja kantakirjaustilaisuudessa se saikin rakenteestaan kahta vajaa täydet pisteet. Erityisesti tilaisuuden tuomarit ylistivät sen erinomaisia leimoja ja sopusuhtaista, kaunista yleisvaikutelmaa.

iii. Coen v.d. Beemhof oli 98 cm korkea tummanruunikko, joka jätti kohtuullisen määrän jälkeläisiä, 23 kappaletta. Sen jälkeläisissä on paljon näyttelypalkittuja ja kantakirjaankin hyväksyttyjä poneja, joiden rakennetta ja liikkeitä on erityisesti kehuttu. Coen itse kilpaili aikanaan parivaljakossa puoliveljensä kanssa, parhaana sijoituksenaan toinen sija maan arvostetuimassa valjakkokilpailuissa alle 120-senttisten ponien luokassa. Luonteeltaan Coen olikin varsin yhteistyöhaluinen ja tasapainoinen ori, jonka kanssa oli miellyttävä työskennellä niin kotona kuin kilpailuissa.

iie. Nathalie v.d. Graafkamp olin tasan metrin korkuinen musta tamma, joka asui synnyintilallaan koko elämänsä, toimien siellä puhtaasti siitostammana. Verrattain nuorena Nathalie kantakirjattiin hyvillä pisteillä peräti ykköspalkinnolla. Tuomarien mukaan se oli "kauniisti rakentunut tamma", joka oli ilo silmälle. Neljälle jälkeläiselleen Nathalie onkin periyttänyt korrektia rakennettaan, tasapainoistaan luonnettaan sekä mustaa väriään. Sen kaikki jälkeläiset ovat itse asiassa mustia. Tunnetuin niistä on juuri Castor v.d. Graafkamp.

ie. Cindie v. Maachterlijk oli mustankimonkirjava ja 101 cm korkea hollantilainen tamma, joka ei ollut erityisen upea rakenteellisesti, mutta hyväksyttiin kuitenkin kantakirjaan kolmosluokkaan jälkeläisnäyttöjensä perusteella tamman ollessa 17-vuotias. Rakenteellisia puutteita kompensoivat kuitenkin erinomainen luonne ja hyvä ratsastettavuus. Lisäksi Cindie osoittautui hyväksi siitostammaksi. Se sai elämänsä aikana kuusi jälkeläistä, joista nykyään kolme on hyväksytty kantakirjaan. Jokainen jälkeläinen on myös vaikuttanut perineen emänsä hyvän temperamentin.

iei. Puk v.d. Achtersweg oli hieman ylikorkea (109 cm) kimo ori, jolla oli paljon muita hyviä ominaisuuksia. Se oli hyväliikkeinen ja ratsastettavuudeltaan erinomainen, lisäksi sillä oli hieno, tasapainoinen luonne. Pukilla kilpailtiin este- ja kouluratsastuksessa, joista varsinkin kouluratsastuksessa poni menestyi varsin kivasti. Ylikorkeuden takia oria ei hyväksytty kantakirjaan, mutta tuomari antoi erikoismaininnan sen hyvästä kapasiteetista ja käytöksestä. Puk sai 12 jälkeläistä, joista ainoastaan yksi venähti isänsä tavoin yli sallittun säkäkorkeuden.

iee. Marilien v.d. Zoekeshof oli 99,5-senttinen mustankirjava tamma, joka ehti elämässään monenmoista. Se toimi mm. eräällä ratsastuskoululla opetusponina, sieltä se myytiin eräälle kiinnostuneelle perheelle lasten ratsuksi ja ajoponiksi, jonka jälkeen se päätyi eräälle naiselle. Kyseinen nainen innostui ponin kanssa näyttelytoiminnasta ja parhaana sijoituksena olikin toinen sijoitus tammojen luokassa. Marilien astutettiin kahdesti ja varsomisen jälkeen se vielä hyväksyttiin vanhoilla päivillään kantakirjaan kakkospalkinnolla. Luonne tammalla oli kiltti ja lempeä.
ei. Trophy v.d. Gansweide oli hollantilaisyntyinen ori, väriltään musta ja säkäkorkeudeltaan 100 cm. Maskuliininen ja komea ori menestyi varsin hyvin näyttelyurallaan, johon kuului mm. useita sijoituksia ja pari voittoa maan arvostetuimmassa rotunäyttelyssä. Lisäksi se kai peräti kolmena vuotena peräkkäin arostetun "jalostukseen suositellaan" -maininnan. Luonteeltaan Trophy oli tunnettu viriliinä ja vilkkaana, joskin kuitenkin ihan käsiteltävissä olevana oripoikana. Jälkeläisiä se tuotti lähemmäs sata, joista moni näyttää perineen isänsä vahvan luuston ja ryhdikkään olemuksen.

eii. Derulo oli pahapäisenä tunnettu ori, joka kuitenkin oli ulkomuodoltaan upea. Ulkomuotonsa ja näyttävien liikkeidensä vuoksi oria käytettiinkin jalostukseen luonteesta huolimatta ja sen jälkeläisille näyttää periytyneen isän liikkeet ja rakenne. Osa jälkeläisistä on isänsä tapaan varsin luonteikkaita, mutta myös niitä hyväluonteisia mahtuu joukkoon. Derulo oli sukujuuriltaan belgialainen, väriltään musta ja säkäkorkeutta sillä oli 102 cm. Kotioloissa se kuulemma tarhaili yksin, eivätkä sitä saaneet hakea tarhasta kuin virallisesti palkatut, ammattimaiset tallityöntekijät - Derulo nimittäin osasi tunnetusti hyökkiä päälle.

eie. Jasmie v.d. Gansweide oli nätti mustanruunikko hollantilaistamma, joka asui koko elämänsä kasvattajallaan. Kasvattajan lapset ajelivat tammalla, satulaa ponilla ei koskaan ollut. Jasmie oli myös siitosköytössä ja saikin viisi jälkeläistä, peräti neljä oria ja vain yhden tamman. Säkäkorkeutta Jasmiella oli virallisesti mitattuna 99,5 cm, joka mitattiin ainoissa näyttelyissä, joihin Jasmie osallistui. Siellä se valittiin luokkansa kolmanneksi. Luonteeltaan Jasmie oli kiltti ja leppoisa, kuulemma hieman laiskanpuoleinen poni, jonka kanssa lapset pärjäsivät mainiosti itsekseenkin.

ee. Agatha vom Maldive oli 97-senttinen musta tamma, joka syntyi saksalaisessa siittolassa. Sieltä se myytiin eräälle yksityisomistajalle, naiselle nimeltä Susan Bauer. Susan kilpaili Agathalla valjakkoajossa, lähinnä parivaljakkoluokissa, jossa sen parina oli naisen toinen musta tamma, Odette. Agatha ja Odette olivat verraton parivaljakko ja ne sijoittuivat useita kertoja noviisiluokissa sekä muutaman kerran vaativissa luokissa. Kotioloissa mustat tammat olivat parhaat ystävykset, kuulemma kuin paita ja peppu. Agatha astutettiin kaksi kertaa ja molemmat varsat päätyivät lopulta Saksan ulkopuolelle.

eei. Walle Schelmisch oli 104 cm korkea musta ori vähän tuntemattomammaksi jääneestä suvusta. Wallella kilpailtiin kouluratsastuksessa ja se sai tuomareilta paljon kehuja hienoista liikkeistään. Walle ei ollut ihan tyypillinen shettis, vaan kuulemma muistutti ratsastettavuudeltaan isompaa ponia. Se oli nöyrä ja yhteistyöhaluinen, luonnostaan nätissä muodossa kulkeva poni, jolla ei ollut juuri lainkaan orimaisia luonteenpiirteitä. Wallea käytettiin jalostukseen säästeliäästi ja se astui vain parikymmentä tammaa.

eee. Sonne vom Maldive oli 95-senttinen mustanpäistärikkö tamma, varsin tyypillinen saksalainen siitostamma, jolla ei kilpailtu ollenkaan. Näyttelyistä se kyllä ansaitsi III- ja IV-palkinnot, mutta muuten se toimi ainostaan siitoksessa. Pieni, mutta omapäinen tamma sai lopulta 9 jälkeläistä, joista kolme peri emänsä päistärikön värityksen.

Jälkeläiset

s. 06.02.2015
tamma
s. 03.03.2015
ori
s. 14.03.2015
tamma
s. 26.04.2015
tamma
s. 10.05.2015
tamma
s. 27.06.2015
ori
s. 01.07.2015
tamma
s. 18.11.2015
ori
s. 24.12.2015
tamma

Kilpailumenestys

  Valjakkoajo
31.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/29
03.11.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/29
04.11.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/29
06.11.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/29
30.11.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 7/51
04.01.2015, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
09.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 4/40
11.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 3/40
15.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/30
18.02.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/30

03.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/15
04.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/15
05.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/15
07.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/15
15.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 1/14
18.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/14
23.03.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/30
03.04.2015, kutsu, VVJ, Vaativa parivaljakko, 2/20
25.07.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/12
30.07.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/12

06.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
12.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/40
16.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/40
18.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 5/40
20.09.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 2/40
06.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
18.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
19.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 3/40
25.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 6/40
28.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40

30.10.2015, kutsu, VVJ, Vaativa yksilövaljakko, 4/40
  Kouluratsastus
11.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/30
13.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/30
19.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/30
21.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/30
22.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/30
25.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/30
01.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
07.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
10.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
15.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40

15.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40
15.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/68
17.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
17.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/36
18.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40
18.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40
18.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/68
19.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/68
19.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/68
19.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/40

22.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/40
22.03.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/36

Ikääntyminen

01/05/2014 - 1-vuotias
01/06/2014 - 2-vuotias
01/07/2014 - 3-vuotias
01/08/2014 - 4-vuotias
01/09/2014 - 5-vuotias
01/10/2014 - 6-vuotias
01/11/2014 - 7-vuotias
01/12/2014 - 8-vuotias
01/01/2015 - 9-vuotias
01/02/2015 - 10-vuotias
01/03/2015 - 11-vuotias
01/04/2015 - 12-vuotias
01/05/2015 - 13-vuotias
01/06/2015 - 14-vuotias
01/07/2015 - 15-vuotias
01/08/2015 - 16-vuotias
01/09/2015 - 17-vuotias
01/10/2015 - 18-vuotias
01/11/2015 - 19-vuotias
10/11/2015 - 20-vuotias
20/11/2015 - 21-vuotias
01/12/2015 - 22-vuotias
10/12/2015 - 23-vuotias
20/12/2015 - 24-vuotias

Päiväkirja

  Tjarkon matka yleislaatuarvosteluun
Tulin ilmoittaneeksi (tapani mukaan ihan viime tingassa, eli viimeisenä ilmoittautumispäivänä) Tjarkon mukaan lokakuun YLA-tilaisuuteen. Tjarkon Calle-isähän palkittiin heinäkuun YLA-tilaisuudessa peräti ykköspalkinnolla ja hyväksyttiin vielä vanhoilla päivillään, upeasti säilyneenä 25-vuotiaana II-palkinnolla kantakirjaan! En olisi voinut olla tyytyväisempi ja täytyy myöntää, että tuolla kantakirjaustilaisuudessa pääsi poskelle tirahtamaan muutama liikutuksen kyynel, olin niin ylpeä upeasta oristani, joka muuten käyttäytyi juuri niin herrasmiesmäisesti kuin ikinä voi ja esiintyi todellakin edukseen. Upea Calleni. Pitkälti juuri siinä jälkihurmiossani tulin sitten ilmoittaneeksi nyt myös Tjarkon yleislaatuarvosteluun. Jännittää todella, sillä Tjarko on ensimmäinen oma kasvattimme koskaan, jonka olen ilmoittanut mihinkään arvostelutilaisuuteen. Alkaahan Callen pojallakin olla jo ikää, mutta silti hiukan jännittää, miten ori päättää käyttäytyä, sen vahvin puoli kun ei edelleenkään ole paikoillaan seisoskeleminen ja tuomareille patsastelu... Toivotaan kuitenkin, että poika osaa käyttäytyä ja että tuomarit ylipäätään pitäisivät sitä edes jonkun palkinnon arvoisena. Onhan se ainakin omasta mielestäni upea poni - tietenkin, kun kerran Callen poika on.

  Tammavieraita
Oih, arvatkaas kuinka ylpeä kasvattaja olin, kun Tjarkoa pyydettiin ensimmäisen kerran astutukseen ulkopuoliselle tammalle?! Todella ylpeä, voin kertoa. Indy oli pyytänyt tilausvarsaa Kerpan omistamasta Tilhimäen Lianasta ja päätyi valitsemaan sille sulhoksi meidän Tjarkon näkemänsä jalostusilmoituksen perusteella. Astutus onnistui ja myöhemmin Liana varsoi suloisen ruunikkotamman, joka sai nimekseen Lu v. Pijnboompit. Kaiken lisäksi ei mennyt aikaakaan kun Tjarko sai toisenkin tammavieraan, Sointuvan omistaman ja kasvattaman Kunz Kiara SVA -tamman. Kiara varsoi myös terveen tammavarsan, joka sai nimekseen Kunz Keira SVA ja jää ainakin näillä näkymin Sointuvaan kisa- ja mahdollisesti siitoskäyttöön. Kasvattaja toivottaa Tjarkon jälkeläisille onnea ja menestystä! Toivottavasti tulevaisuudessa nähdään Tjarkon poikia ja tyttäriä jalostuskäytössä.

  Jälkeläisuutisia
Reposaarelainen Fanni-ponimme oli astutettu Tjarkolla ja orin ensimmäinen jälkeläinen näki päivänvalon 06.02.2015. Fanni varsoi mustan tamman, joka tuli ulkoisesti selvästi enemmän isäänsä. Tamma sai nimekseen Femke v.d. Zanneshof ja aika nopeasti myyntiin laittamisen jälkeen se saikin uuden kodin lappeenrantalaiselta harrastetallilta. Samoihin aikoihin Tjarkolla vieraili astutettiin kaksikin tammaa, oma uusi vahvistuksemme Susikallion Sesilja sekä Päivärinteen omistama tamma Glowmoor Felicia. JP oli ilmoittanut, että parista hänen vanhasta siitosponistaan olisi tarjolla viimeisiä tilausastutuksia. Tykästyin ruunihallakkotamma Feliciaan ja kun meiltä vielä löytyi sille sopiva sulho eli Tjarko, päätin tarttua toimeen. Maaliskuun aikana syntyikin jälleen kaksi pikku-tjarkoa, Felicialle hiirakko orivarsa, jonka saimme nimetä itse Päivärinteen Feltoniksi, sekä vähän myöhemmin Siljalle musta tamma Scarlet v.d. Zanneshof. Felton tuli tietysti meille ja olin iloinen uudesta hallakkogeenisestä ponista (vaikka olisin toivonut vielä mieluummin ruunihallakkoa). Scarlet sen sijaan myytiin uuteen kotiinsa Hollabariin, jossa siitä kaavaillaan siitostammaa sekä kisaponia porrastettuihin.

  Saadaanko siitä valjakkoponi?
Tjarkon kilpailu-ura valjakkoajon saralla ei osoittautunut heti miksikään uskomattomaksi menestystarinaksi, vaan alku oli suoraan sanoen aika takkuilevaa. Muutaman ensimmäiset kisat menivät penkin alle Tjarkon säätäessä omiaan. Kotona se oli keskittynyt upeasti, mutta kilpailupaikoilla sillä meni ylimääräistä energiaa sellaiseen turhaan sähläämiseen. Kolmansissa kilpailuissaan se jopa alkoi hyppiä pystyyn, joka kyllä hävetti allekirjoittanutta... "Eihän tämä suinkaan oma ponini ole, eikä onneksi varsinkaan itse kasvattamani, hehheh...". Mutta sitten, seuraavana kisakautena jotain tapahtui. Ilmeisesti oripojan aivot kypsyivät yhden viikonlopun aikana, sillä seuraavissa kisoissa se yllätti sijoittumalla Jannin kanssa viidenneksi. Sinä syksynä asiat lähtivät sujumaan ja onnistuimme hankkimaan useampiakin sijoituksia. Ensimmäinen voitto tuntui aivan huikealta alkuvaikeuksien jälkeen! Tuon jälkeen olimme valmiita siirtymään seuraavalle tasolle, noviisiluokista vaativiin luokkiin. Samalla Tjarkon kanssa startattiin myös koululuokissa, jossa ori toimi myös varsin mukavasti. Loppujen lopuksi tästä rasavillistä kuitenkin kuoriutui siis ihan mukiinmenevä valjakkoponi.

  Ratsukoulutuksen alkeita
Tjarkon kanssa on aloitettu koulutus nyt ihan tosissaan. Käytöskouluahan sen kanssa on pidetty alusta asti ja etenkin tuon näykkimisen suhteen olemme pitäneet tiukkaa linjaa. Hampailla ei ihmiseen kosketa, piste. Näin helppoa se ei kuitenkaan ole ollut ja yhä edelleen ori välillä meinaa unohtaa käytössäännöt. Tjarko on tarhannut nyt muiden nuorten orien kanssa laumassa ja on sielläkin varsinainen kiusankappale. Se on jatkuvasti roikkumassa muiden niskassa kiinni ja härnäämässä toisia mukaan nahisteluun. Kieltämättä aina välillä käy mielessä, olisiko se sittenkin pitänyt laittaa aikuisten sekaan oppimaan näiltä vähän tapoja... Toisaalta se saa nyt mukavasti purkaa energiaansa ikätoveriensa seurassa, joten se käyttäytyy ihmisten kanssa sitten vähän rauhallisemmin, joka on erityisen hyvä juttu nyt ratsukoulutuksen kannalta. Tjarkoa onkin nyt totutettu juoksuttamiseen ja ääniapuihin, satulaan sekä ratsastajan painoon selässä. Olemme myös ajaneet Tjarkolla ja kärryiltä käsin se osaa aika hyvin kaikki peruskomennot. Eilen laitoin Saran orin selkään niin, että pidin toki itse ponista kiinni ja talutin sitä, kun Sara lähinnä istui selässä. Tjarkon korvat kävivät kerran takana, mutta sen jälkeen se hyvin nopeasti pääsi sujuiksi asian kanssa ja käveli ihan kiltisti tyttö selässään, sekä pysähtyi ja kääntyi käskystä. Treeni pidettiin ihan muutaman minuutin pituisena ja huomenna on taas tarkoitus jatkaa siitä, mihin jäätiin.

  Tjarkon syntymä
Tjarko syntyi kosteana ja usvaisena huhtikuisena aamuna varsomiskarsinan oljille. Tipsy oli edellisenä iltana ollut kovin levoton, joten oli arvattavissa, että varsa syntyisi yön tai seuraavan aamun aikana. Itse varsominen sujui suorastaan oppikirjan mukaan, olihan Tipsy varsonut jo kolme kertaa aiemminkin. Ihmisten apua ei tarvittu, musta tamma hoiti kaiken itse ja alkoi heti hoivata vastasyntynyttä tulokasta hellästi. Ensimmäisen illan Tipsy oli väsynyt ja hieman ärtyisä, joten sen annettiin olla rauhassa varsansa kanssa. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin jo oma itsensä ja päästi meidät ihmisetkin ihailemaan mustaa orivarsaa, joka osoittautui heti alusta lähtien erittäin vilkkaaksi tapaukseksi. Tjarko-nimen saanut oripoika aiheutti jo parin viikon ikäisenä emälleen harmaita jouhia kirmailemalla pitkin laidunta sinne ja tänne huolestuneen emänsä kutsuista välittämättä. Turhankin rohkeasti se otti kontaktia paitsi muihin poneihin, myös kaikkeen muuhunkin, kuten pihassa seisovaan trakotiin, kottikärryihin, tallikissaan jne. Uteliaana ponina se haluaa kovasti tutkia, haistella ja maistella ihan kaikkea ja sen kanssa onkin ollut paljon keskustelemista siinä, saako ihmisiin koskea hampaillaan. Tämän sekä Tjarkon raisun luonteen takia sitä käsittelivät ja kouluttivat aluksi vain perheen aikuiset, mikä toki harmitti tyttöjä jonkin verran...



Taustan © Ritva Väänänen, kuvien © Suomen Hippos / Pirje Paananen