<-- Etusivulle

virtuaalihevonen / a sim-game horse
Remukylän Riina
in memoriam


   
Kuvat suuremmiksi klikkaamalla


Perustiedot


Nimi Remukylän Riina "Riina" Omistaja Cynoria VRL-11723
Rotu ja sukupuoli Shetlanninponitamma Kotitalli Zanneshof Shetlands
Väri ja säkäkorkeus Rautiaankirjava, 92 cm Kasvattaja Remukylän Shetlanninponit
Syntymäaika 25.01.2012, ikääntyminen alla Koulutus ko: HeC, valj: vaikea
Rekisterinumero VH13-017-0409 Painotus Valjakkoajo


25.9.2014 YLA2 (83,5p)
24,5 (16+8,5) - 30 (21+9) - 17 - 9 - 3

20.10.2014 SHLA-II (105p)
11 - 20 - 26 (26+26) - 29 - 9 - 10


        Historiasta...

Sointuvasta myytiin useita poneja pois, joukossa sekä heidän omia kasvattejaan, että sitten muutamia vanhempia poneja. Katselin ensin varsoja, mutta niissä ei oikein ollut sopivaa meidän käyttöömme, koska olivat turhan pitkäsukuisia. Sitten huomasin kuitenkin vielä omaa kotia vailla olevan vanhemman ponin, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Se oli juuri sitä mitä olin etsinytkin, eli tamma ja 1-polvinen. Kuin pisteenä i:n päälle se oli vieläpä jo lopettaneen Remukylän kasvatteja, jollaista olin kovasti himoinnut itselleni. Mitä siitä, ettei tamma ollutkaan enää ihan nuori ja kilpaura sillä oli jo takana päin. Siitoskäyttöönhän se olisi aivan täydellinen, kun ei sillä ollut jälkeläisiäkään ennestään kuin yksi kappale. Voinette kuvitella, että olin siis erityisen innoissani kun Jonna hyväksyi ostotarjoukseni ja ihastuttava tamma Remukylän Riina matkusti kanssani Zanneshofiin!

Riinan alkutaival tilallamme oli yllättävän sujuva; se otti paikan tammalaumamme johtajana samantien, ilman minkäänlaisia yhteenottoja. Koska se oli silloin koko porukan vanhin, muut hyväksyivät sen ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta uudeksi johtajakseen. Ihmisten kanssa sillä olikin sitten vähän enemmän sopeutumista. Varsinkin kengittäjämme ja eläinlääkärimme oppivat tuntemaan tämän tamman - eivätkä mitenkään positiivisessa mielessä. Varsinkin alkuaikoina kengittäjän oli piruuttaan pakko aina tarkistaa kengityksiä varatessamme, että "eihän vaan se laikukas tammanpirulainen...". Kotiväellekin se onnistui aiheuttamaan välillä harmaita hiuksia ja muutaman mojovan mustelman, kunnes opimme tuntemaan sen metkut.

        ...nykypäivään

Luonteeltaanhan Riina ei ole niitä kaikista herttaisimpia tapauksia, vaikka ulkomuoto ehkä niin antaisikin ensisilmäykseltä ymmärtää. Ponin myyjä kyllä kertoi aikanaan rehellisesti tamman oikukkaasta luonteesta, mutta en antanut sen häiritä. Eihän se sentään miksikään pedoksi paljastunut, vaan varsin tyypilliseksi rotunsa edustajaksi, jolla on paitsi ponimainen huumorintaju, niin myös runsaasti ovelaa kekseliäisyyttä - kokemuksesta puhumattakaan. Riina on elämänsä varrella oppinut joukon kujeita, joilla testata ihmisten reaktiokykyä tai ainakin saada hieman vipinää päivään. Tamman lempijekku on näykkäistä hoitajaansa takapuolesta kun tämä on kykkimässä sen kavioiden kimpussa. Riina tapaa myös mielellään nuolla hellyyttävästi ihmisen käsiä, vaan tamman tuntevat tietävät, että kohta nuolemista seuraa napakka nipistys hampailla, ellei osaa varautua. Hyvä puoli ponissa on se, että kaiken nähneenä ja kokeneena se ei stressaa uusiakaan tilanteita, vaan osaa ottaa lungisti. Perusjämäkällä asenteella sen kanssa kyllä pärjää ongelmitta.

Riina on painottunut valjakkoajoon vanhempiensa tapaan. Tammalla on kilpailtu peräti vaikeaa valjakkoa hienolla menestyksellä ja poni onkin varsin lahjakas lajissaan. Valjakkoajo tuottaa Riinalle sopivasti tilaisuuksia kanavoida älyään johonkin järkevään ja ehkä juuri siinä piilee tamman menestyksen salaisuus. Poni onkin aina yhtä innoissaan edelleen lähdössä treeniin, kun ajovehkeet laitetaan niskaan. Vaikka ei ehkä uskoisi, niin Riina on varsin hyvä ajettava, kunhan alusta asti -siis jo ennen kärryille nousua- tekee selväksi, että ihminen määrää. Se kulkee reippaasti ja kuuntelee apuja, mutta toisaalta sillä on myös sopivasti itsenäisyyttä, jotta kykenee selviytymään kinkkisistä tilanteista ilman ihmisen puuttumistakin. Valjakkoajon lisäksi Riinalla on kilpailtu myös kouluratsastuksessa. Ratsuna tamma onkin hieman haastavampi ja kokeilee yleensä enemmän kuin ajaessa. Napakka ratsastaja saa sen kuitenkin kulkemaan kivasti ja Helppo C-radan puhtaasti.

Laumassahan Riina on edelleen se johtaja, jonka yli ei kävele kukaan. Mielenkiintoista kyllä, lajitovereidensa kanssa Riina harvoin turvautuu fyysisiin keinoihin, vaan yleensä muut ponit uskovat jo sen katsetta. Jos katse ei kuitenkaan riitä, osaa Riina tehostaa sanomaansa kipakalla näykkäisyllä, jolla saa luupäisimmätkin orinkoltiaiset ruotuun. Emänä Riina on kokeneen oloinen. Se osaa hoitaa hommansa hyvin ja harvoin sen varsan hoitamiseen on joutunut puuttumaan. Riinan suojeluvaisto näkyy lähinnä vastasyntyneen kanssa, kun varsa vähän kasvaa, muuttuu emänkin suhtautuminen selvästi huolettomammaksi ja tällöin jopa muut tammat kelpaavat tarvittaessa viihdyttäjiksi, kun kuningatar itse haluaa ottaa lepoa.


Sukutaulu ja -selvitys


i. HOLMEBACKS RASMUS
  she-ori, vkk, 94 cm
ii. RAINHILL'S RASCAL evm iii. RAIMOND evm
iie. RAINHILL'S HONEYMOON evm
ie. HOLMEBACKS EINA evm iei. HOLMEBACKS EDGAR evm
iee. HOLMEBACKS AGATHA evm
e. GRUNGUBBENS REIKA
  mshe-tamma, mkrj, 85 cm
ei. THEON evm eii. HOLMENGÅRDS JAGUAR evm
eie. SEAFISH'S THEADOR evm
ee. GRUNGUBBENS TAIGA evm eei. RAMBO VON TÅRT evm
eee. GRUNGUBBENS LINNEA evm

i. Holmebacks Rasmus oli Remukylän kantaoreja; Ruotsista tuotu, 94 cm korkea voikko ori. Luonteeltaan Rasmus oli erittäin rauhallinen ja lupsakka, jopa vähän laiskuuteen taipuvainen, mikä toikin omat haasteensa orin treeneihin. Kilpailuissa ori esiintyi silti edukseen, sillä se sijoittui peräti 30 kertaa palkintosijoille valjakkoajossa vaativalla ja jopa vaikealla tasolla. Jotakin Rasmuksen hyvästä luonteesta kertonee myös se, että sillä kilpailtiin paitsi yksilöluokissa, myös pariluokissa. Ori jätti kuusi jälkeläistä, joista Riina on järjestyksessä kolmas.

ii. Rainhill's Rascal oli 98 cm korkea rautias ori, joka syntyi Iso-Britanniassa, mutta vietiin sitten Ruotsiin, jossa se asui valtaosan aikuisvuosistaan Stutteri Holmebackissa. Rascal, joka kotona tunnettiin nimellä Rasse, oli aika pitkälti nimensä veroinen tapaus. Kokoa ei ollut paljoa, mutta luonnetta ja omaa päätä sitäkin enemmän. Rasse ei kuulemma todellakaan tajunnut omaa kokoaan, vaan yritti isotella melkein mille ja kenelle tahansa. Komea Rasse kyllä oli ja se hyväksyttiinkin kantakirjaan muutaman pisteen vajaa I-palkinnosta II-palkinnolla. Käsiteltävyys oli juuri se, josta puuttuvat pisteet jäivät kiinni.

iii. Raimond oli 96 cm korkea mustanruunikko brittiläinen jalostusori, joka loi uransa näyttelykehissä ja siitoksen saralla. Kilpailtu orilla ei missään muussa lajissa näyttelyitä lukuunottamatta. Rakenteeltaan Raimond oli perinteisen mallinen, jämäkkäluustoinen ja vahva ori, jonka erinomaista sukupuolileimaa kehuttiin melkein joka tuomarin osalta. Luonne orilla oli aika tyypillinen pikkuorin luonne; sopivasti egoa ja temperamenttia, ei kuitenkaan liikaa, jotta olisi ollut hankala. Siitokseen Raimond oli kysytty ori ja saikin 122 jälkeläistä.

iie. Rainhill's Honeymoon oli upean leiskuvan sävyinen punarautias vailla vähäisintäkään valkeaa merkkiä. Tamman jouhet olivat erityisen pitkät ja paksut ja sen häntä häntä ulottui lähes maahan asti. Sen jalka-asentoja kehuttiin kantakirjaustilaisuudessa, mutta pienestä takakorkeudesta tamma sai sanomista. Honeymoon hyväksyttiin lopulta kantakirjaan nelospalkinnolla. Luonne tammalla olikin sitten mitä parhain ja rauhallista temperamenttiaan se periytti myös jälkeläisilleen, joita syntyi neljä.

ie. Holmebacks Eina oli Stutteri Holmebackin omia kasvatteja, voikko, 96 cm korkea tamma. Einalla oli varsin hyvä luonne, eikä sen rakennekaan pahempi ollut. Eina kantakirjattiin alunperin III-palkinnolla, mutta myöhemmin tamman menestyessä valjakkoradoilla palkintoa korotettiin II:een. Käsiteltävyydeltään ja ajettavuudeltaan tamma oli erinomainen. Eina jätti myös varsin hyviä jälkeläisiä, jotka ovat emänsä tapaan menestyneet paitsi valjakkoajossa, myös näyttelykehissä.

iei. Holmebacks Edgar oli 97-senttinen tummanraudikko, joka asui 6-vuotiaaksi synnyintilallaan. Se ehti sinä aikana siittää useita jälkeläisiä, kerätä muutamia näyttelyvoittoja ja toimia omistajansa ajoponina. Tämän jälkeen sen osti eräs tanskalaisnainen, joka ruunautti Edgarin ja opetti sen parivaljakkoon toisen poninsa, mustan shettisruunansa Leonardin kanssa. Myöhäinen ruunaus ei vaikuttanut juurikaan enää ponin ulkomuotoon tai luonteeseen, vaan se säilytti orimaisen leimansa ja jopa pienen kiinnostuksen tammoihin.

iee. Holmebacks Agatha oli mustanvoikko, 91-senttinen tamma, joka syntyi ja eli koko elämänsä synnyintilallaan Ruotsissa. Agatha oli niitä tyypillisiä siitostammoja, joilla ei kilpailtu, mutta palkittiin parissa näyttelyssä kakkospalkinnolla. Luonteeltaan Agatha oli itsenäinen ja peloton, hiukan itsepäinenkin. Periyttäjänä se osoittautui vähintäänkin kelvolliseksi ja saikin elämänsä aikana kuusi jälkeläistä; neljä tammaa ja kaksi oria.

e. Grungubbens Reika oli Rasmuksen tapaan Remukylän ruotsalaissukuisia kantaponeja, mustankirjava, juuri minishetlanninponin kokoon jäävä 85-senttinen tamma. Luonteeltaan Reika oli varsinainen tuittupää, mutta ehkä tulisieluisuudessa oli hyvätkin puolensa, sillä valjakkoajoradoilla tamma menestyi hyvin, sijoittuen peräti 38 kertaa. Reika toimi jopa paremmin parin kanssa kuin yksinään - kenties laumatoverilla oli siihen rauhoittava vaikutus? Reika sai kolme jälkeläistä, joista kaikki sattuivat olemaan tammoja.

ei. Theon oli tanskalaislinjainen minishetlanninponiori, väriltään rautiaankirjava ja säkäkorkeudeltaan 85 cm. Theonin omisti tanskalaismies Mads Møller, joka ravasi Theonin kanssa useissa kotimaansa näyttelyissä ja laatuarvosteluissa. Tuomarit ihastuivat Theoniin lähes poikkeuksetta ja sitä kehuttiin täydelliseksi rotunsa edustajaksi. Siltä puuttui moni miniponeille tyypillinen vika, kuten huonot kaviot ja turhat lyhyt etusääri. Se palkittiin useampaan kertaan koko show'n parhaaksi poniksi ja oli kotimaansa muotovalio. Ei siis ihme, että tammoja Theonilla riitti ja jälkeläisiä ori jättikin reilut parisen sataa kappaletta.

eii. Holmengårds Jaguar oli tanskalainen jalostusori, väriltään musta ja säkäkorkeudeltaan minin ja standardin rajoilla, eli n. 86 cm. Se syntyi Holmengårdin tilalla, mutta myytiin eräälle pikkutilalle, jossa se oli tilan ainoa siitosori. Näin ollen se oli omistajansa silmäterä ja sen kanssa tehtiinkin paljon kaikenlaista, kuten kärryteltiin, ohjasajettiin, käytiin näyttelyissä ja jopa eräässä ohjasajonäytöksessäkin. Kantakirjaan Jaguaria ei ihan hyväksytty, mutta oria käytettiin silti maltillisesti jalostukseen ja jälkeläisiä se siitti kahdeksan kappaletta.

eie. Seafish's Theador oli erään tanskalaisen kalastajaperheen kasvatti ja siitä se nimensäkin sai. Theaksi kutsuttu tamma oli väriltään mustankirjava ja säkäkorkeudeltaan 89 cm. Sen emä kuoli synnytyksessä ja niinpä perhe ruokki Theaa tuttipullosta, varsinaisen "sijaisemän" se sen sijaan sai perheen toisesta hevosesta; vanhasta vuonohevosruunasta, joka kiintyi pikkusuojattiinsa kovasti. Theasta kasvoi ihan normaali ja vahva shetlanninponi, joka toimi lasten ratsuna ja jolla teetettiin puolestaan pari varsaa.

ee. Grungubbens Taiga oli Grungubbenin omia kasvatteja toisessa polvessa; musta, 90 cm korkea tamma. Taigalla oli erittäin paksu harjakuontalo, mikä nähtiinkin useimmiten jonkinlaisella letillä tai muulla kampauksella. Luonteeltaan Taiga oli aikamoinen tuittupää, jolla riitti omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Jukuripäisestä luonteestaan huolimatta Taiga oli periyttäjänä vallan erinomainen ja lähes poikkeuksetta sen jälkeläiset olivat rakenteeltaan ja liikkeiltään emäänsä parempia.

eei. Rambo von Tårt syntyi erään yksityishenkilön tammalle ja myytiin jo aika pian vieroituksen jälkeen toiselle yksityisomistajalle. Kyseinen nainen oli kiinnostunut erityisesti valjakkoajosta ja kyseisen lajin parissa heitä nähtiinkin ahkerasti. Tarkkuusajo oli Rambon ja omistajansa laji ja he menestyivätkin siinä varsin kohtuullisesti. Valjakkomenestyksen myötä orille tuli kysyntää tammoillekin ja juuri tammanomistajien painostuksesta omistajansa vei Rambon kantakirjaustilaisuuteen, jossa ori palkittiin II-palkinnolla. Väriltään Rambo oli ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 90 cm.

eee. Grungubbens Linnea oli pienikokoinen, 87-senttinen musta tamma, jonka emä oli yksi Grungubbenin tilan alkuperäisiä kantatammoja. Linnea itse oli nätti, melko omapäinen tamma, joka kuulemma voitti kekseliäisyydessään monet isommat lajikumppaninsa. Jännä kyllä, poni harvoin käytti kekseliäisyyttään hyödykseen kovinkaan hanakasti; se tyytyi vain kierähtämään tarhansa portin ali, mutta jäi sitten aidan viereen käyskentelemään. Jälkeläisiä Linnea sai kuusi kappaletta ja näistä vain yksi näytti perineen emänsä kekseliäisyyden.




Jälkeläiset

s. 04.01.2014 tamma SOINTUVAN TIANA i. Kunz Joel SVA
s. 08.03.2014 tamma ROBINA V.D. ZANNESHOF i. Randon vom Liliebloom
s. 17.06.2014 tamma RHENA V.D. ZANNESHOF i. Aberforth v. Sevrus



Kilpailutulokset

VALJAKKOAJO (53 sijoitusta, joista voittoja 21)
14.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/19
15.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/25
16.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/18
19.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/33
19.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 4/18
20.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 5/33
21.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/18
21.07.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/16
01.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/24
03.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/24

07.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 4/24
09.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 2/24
10.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 5/27
14.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/24
16.08.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/22
02.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/13
03.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/27
05.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 2/27
06.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/6
07.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea koulukoe yksiköille, 1/7

08.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/27
08.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/6
10.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/28
11.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/25
12.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/23
13.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/21
13.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 1/6
14.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/6
16.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 4/25
17.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/21
18.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/25
20.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 3/25
20.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/24
23.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 5/30
24.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/30
26.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/24
27.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/30
29.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 4/30
30.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 1/30
30.09.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty yksiköille, 2/17

03.10.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/7
11.10.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 3/16
13.10.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/5
14.10.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 3/16
15.10.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 1/16
20.10.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 4/16
14.11.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 2/16
16.11.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 4/22
17.11.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 3/22
24.11.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 1/15

25.11.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 1/15
29.11.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 1/15
01.12.2013 kutsu, VVJ, vaikea yhdistetty pareille, 1/15

KOULURATSASTUS (6 sijoitusta, joista voittoja 1)
01.07.2013 kutsu, KRJ, Helppo C, 3/53
10.07.2013 kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
12.07.2013 kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40
19.07.2013 kutsu, KRJ, Helppo C, 3/30
04.08.2013 kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
13.09.2013 kutsu, KRJ, Helppo C, 3/40



Ikääntyminen

01/02/2012 - 1-vuotias
01/04/2012 - 2-vuotias
01/06/2012 - 3-vuotias
01/08/2012 - 4-vuotias
01/09/2012 - 5-vuotias
01/10/2012 - 6-vuotias
01/12/2012 - 7-vuotias
01/02/2013 - 8-vuotias
01/04/2013 - 9-vuotias
01/06/2013 - 10-vuotias
01/08/2013 - 11-vuotias
01/10/2013 - 12-vuotias
01/12/2013 - 13-vuotias
01/02/2014 - 14-vuotias
01/04/2014 - 15-vuotias
01/06/2014 - 16-vuotias
01/08/2014 - 17-vuotias
01/10/2014 - 18-vuotias
Menehtyi 20.-21.10.2014 välisenä yönä vajaa 19-vuotiaana pahan kaviokuumeen seurauksena



Kuulumiset


15.09.2014
Oih ja voih... Larsilla alkaa mennä hermot huokailuuni, mitä on viime päivinä saattanut kuulla aika usein. Olen nimittäin pienen ongelman edessä. Astuttaako tammani vai ei? Riinahan ei enää ole mikään nuori poni, joten periaatteessa nyt olisi hyvä aika astuttaa se (mahdollisesti) viimeisen kerran. No mikä sitten estää, ihmettelet varmaan mieheni tavoin. No katsos kun, meillähän on jo kaksi omaa varsaa Riinasta (ja muutenkin liikaa poneja(!), huomauttaa Lars tähän väliin), joten oikeastaan ei olisi kannattavaa pitää varsaa itsellään. Ongelmana vain on se, että tämä lama näyttää vaivaavan hevosmarkkinoitakin, eivätkä ihmiset meinaa saada kasvattejaan kaupaksi (kuten on huomattu, meiltäkin jäi ainakin toistaiseksi Violan kesäinen varsa kotiin). Toisaalta kuitenkin tahtoisin ponirouvastamme vielä yhden varsan maailmaan. Sillähän on jo kolme tammaa, josko vielä tulisi se yksi ori? Ellei, neljä tytärtäkin olisi sellainen kiva tasaluku. Sitten tulee seuraavana ongelmana se sopivan orin löytyminen, astuttamispäätökseen päätyminen kun tarkoittaisi sitten ulkopuolisen sulhon etsintää. Ja mikä tahansa ori ei sitten enää kelpaisikaan Riinan viimeisen jälkeläisen isäksi. Niin että siinäpä pulmaa kerrakseen.

10.09.2014
Riinaa on nyt laidunkauden jälkeen alettu liikuttaa säännöllisesti ja pikku hiljaa alkaa huomata muutosta parempaan - ellei sentään vielä tamman mahan koossa, niin ainakin sen motivaatiossa, sillä pikku äkäpussimme on yllättänyt kaikki ja käyttäytynyt viime aikoina ainakin lähes mallikelpoisesti. Niin ajo- kuin ratsastuslenkit ovat sujuneet varsin kivasti, eikä mamma ole kauheasti viitsinyt temppuilla. Teinpäs tuossa eräänä päivänä oikein pitkän ajolenkin Riinan kanssa kahdestaan ja pitkästä aikaa meillä oli hauska lenkki, josta näyttivät nauttivan molemmat. Edes pieni syystihku ja vesilätäköt eivät meitä lannistaneet, Riinakin kulki suurimman osan matkasta korvat hörössä. Kotona olikin sitten edessä ponin pesu, sillä sen jalat ja maha olivat saaneet kivan mustanruskean kuorrutuksen...

31.08.2014
Rhena, jolle tosin on vakiintunut käyttöön kutsumanimi Enna, on toistaiseksi saanut jäädä kotiin emonsa hoiviin, sillä kiinnostuneita ostajia ei ole tammalle löytynyt. Laidunkausikin alkaa olla pikku hiljaa lopuillaan ja jo ovat ponien mahat sen näköisetkin... Riinan kanssa olemme nyt pyrkineet tekemään lähes päivittäin ajolenkkejä, jotta muorin kunto ei pääsisi vallan rapistumaan. Valjastimmepa yhtenä päivänä molemmat tammat kärryjen eteen ja teimme puolen tunnin maastolenkin. Tänään aamupäivästä kävi kengittäjä vuolemassa Riinan ja muutaman muun ponin kaviot. Riina käyttäytyi aivan tapansa mukaan, eli yritti näykkäistä miesparkaa reidestä. Olen tässä vähän tullut miettineeksi, josko ilmoittaisi Riinan laatiksiin. Jälkeläisnäytöt tosin ovat edelleen aika puutteelliset, joten katsotaan nyt, mitä tamman kanssa keksitään. Tilannepäivitys: Ilmoitin nyt sitten kuitenkin Riinan YLA:n syyskuun tilaisuuteen, saa nähdä kuinka tamma pärjää.

14.07.2014
Laitoimme muutaman varsan myyntiin ja niiden joukossa myös Rhena. Lapsethan eivät tietenkään olleet mielissään, mutta emmehän me kaikkia varsoja voi itsellämme pitää. Ponit ovat olleet jo pitkään laitumella ja sen myös huomaa niiden ulkomuodosta. Riinankin maha on kasvanut kunnioitettavaa vauhtia. Täytyisikin laittaa poni pienelle kuntokuurille... Kävimmekin tuossa yhtenä päivänä pienellä kärrylenkillä Riinan kanssa ja varsa sai tulla mukaan. Rhena kulki todella nätisti emänsä perässä, mutta Riina sen sijaan yritti vähän laittaa hantiin ja pysähdellä kaikissa mahdollisissa risteyskohdissa, josko käännyttäisiin takaisin päin. Ei tainnut poni olla kovin mielissään joutuessaan laitumelta töihin. Pidimmekin lenkin sitten lyhyenä, ettei varsa saisi emältään mitään huonoja vaikutteita, heh.

10.07.2014
Rhena on jo nyt osoittautunut varsin erilaiseksi kuin emänsä. Se on huomattavasti nöyremmän ja helpomman oloinen, sen kanssa kaikki on sujunut jouhevasti, eivätkä hoitotoimiin opettelut ole tuottaneet hankaluuksia. Asiat ovat siis sujuneet pitkälti samaan tapaan kuin Robinankin kanssa. Aika jännää muuten, että kummatkin ovat saaneet hyvin mukautuvaisen luonteen, mistähän mahtanee olla peruja? Riina itse nautiskelee elämästään laitumella ja makoilee siellä pitkin pituuttaan hädin tuskin jaksaen vilkaista, missä jälkikasvunsa luuhaa. Tamman mahasta valitettavasti huomaa, että laidunkaudella liikutus on jäänyt toistaiseksi hyvin vähälle... Täytynee aloittaa pieni kunnonkohotus kunhan laitumelta alkaa loppua syötävä.

18.06.2014
Riina varsoi eilen pörröisen tammavarsan omasta oristamme Abbesta. Tällä kertaa varsominen sujui huomattavasti nopeammin kuin viime kerralla. Edellisenä iltana olin tullut siihen johtopäätökseen, että Riina varsoisi seuraavan päivän aikana - ellei päättäisi taas pitää meitä jännityksessä. Mutta ei, ensimmäinen arvaukseni osui oikeaan ja päivällä Riina varsoi varsin itsensä näköisen tamman. Illalla Riina oli hivenen apaattinen ja yöllä sille nousi vähän lämpöä. Eläinlääkäriä konsultoitiin, mutta hän ei ollut kauhean huolissaan, joten päätettiin seurailla kotona pari päivää. Ponille annettiin vähän lisäruokaa ja -vitamiinia ja seuraavana aamuna tamma oli jo enemmän oma itsensä. Varustauduttiin jo hoitamaan varsallekin lisäruokintaa jos emä uupuisi liiaksi, mutta onneksi siihen ei ollut tarvetta. Nyt emä ja varsa voivat hyvin. Ai niin - varsan nimeksi tuli (vähän kuin emänsä kunniaksi) Rhena.

25.05.2014
Vaikka virallisesti eläkkeellä onkin, pääsi Riina tänään pitkästä aikaa verestämään muistojaan valjakkoajoradalla. Se sai nimittäin toimia tukena ja opettajana tyttärelleen Robinalle, jolla oli ensimmäiset kisansa edessään. Ropsu kun on toiminut selvästi paremmin parin kanssa kuin yksin ja koin, ettei sillä ole vielä ihan tarpeeksi itseluottamusta yksilöluokkaan. Riinahan on vanha tekijä, ja sellaisen varmuudella se myös veti koko suorituksen. Kisapaikalla se katseli hetken kysyvästi ympärilleen ja näytti sitten tuumivan, että tämähän on tuttua touhua. Itse rata meni lähes rutiinilla, nuorempi Ropsukin oli selvästi varmempi kokeneemman emänsä kanssa. Radan jälkeen täytyi vain onnitella itseään siitä, että olin päätynyt tähän ratkaisuun, sillä ylsimme 40:nen valjakon luokassa viidensiksi! Sekä Riina että Ropsu saivat runsaasti kehuja ja muutaman ylimääräisen porkkanan iltaruokiinsa.

09.03.2014
Riina varsoi eilen i-h-a-n-a-n mustavalkoisen tammavarsan. Synnytyksen käynnistyminen kesti pitkään, jo useaa päivää ennen itse synnytystä olin varma, että "tänään se tapahtuu". Vaan Riina päätti pitää meitä jännityksessä. Vihdoinkin kauniina kevätaamuna synnytys todella käynnistyi. Muutaman tunnin päästä karsinaoljille emänsä viereen putkahti pikkuinen tamma, joka hetken aikaa vain makasi hämmentyneen oloisena paikoillaan, kunnes nälkä vei voiton ihmetyksestä. Tytöt olivat saaneet olla katsomassa synnytystä sillä ehdolla, että eivät meluaisi ja häiritsisi ensisynnyttäjää. Pientä kuiskutusta välillä kuului ja lopulta pari ihastunutta huokausta Riinan ponnistaessa varsansa oljille. Sekä emä että varsa vaikuttavat terveiltä ja nyt on vain kova pähkäily pikkutamman nimen suhteen...

01.03.2014
Olin päättänyt astuttaa Riinan, mutta valitettavasti omassa oripoppoossa ei ollut sopivaa sulhoa. Niinpä suuntasin katseeni ulkopuolisiin oreihin. Ilta toisensa jälkeen vietin aikaani koneella selaillen astutusilmoituksia sopivan orin toivossa. Toiveeni orin suhteen eivät olleet ihan vähäiset, halusin ehdottomasti alle metrin korkuisen, kilpailleen, yhtä pitkällä suvulla varustetun ja valjakkopainotteisen orin. Lisäksi toivoin mustapohjaista väristystä ja kaiken lisäksi orin piti tietenkin olla rekisterissä. Ehtoja siis riitti... Hylkäsin orin toisensa jälkeen, minkä mistäkin syystä ja lopulta olin jo lähes päätynyt erääseen Huvituslaiseen oriin. Vaan sittenpä sainkin ahaa-elämyksen, muistin että Riku-ponimme kasvattajallahan oli joitakin mukavia oreja, jospa sieltä löytyisi. Ja sieltähän löytyi! Musta, sentin vajaa metrin mittainen ja valjakkoajossa menestynyt, nyt jo eläkkeellä oleva ori Randon vom Liliebloom. Otin yhteyttä Huttikseen astutuksesta sopiakseni ja pianhan Rando sitten astuikin Riinan. Siitähän se jännitys vasta alkoikin, kun koko perhe jäi innolla odottamaan, millainen varsa sieltä tulisi - vai tulisiko lainkaan...



TAUSTAN © THE INSPIRATION GALLERY, KUVIEN © VAPAASTI KOPIOITAVAA 2009