virtuaalihevonen / a sim-game horse

Calvin v.d. Graafkamp

   


  Nimi: Calvin v.d. Graafkamp "Calle"
  Rotu ja sukupuoli: Shetlanninponiori
  Väri ja säkäkorkeus: Musta, 104 cm
  Syntymäaika: 12.05.2013, ikääntyminen alla
  Rekisterinumero: VH14-017-0294
  Omistaja: Cynoria VRL-11723
  Kotitalli: Zanneshof Shetlands
  Kasvattaja: M.W. van der Graaf, NLD (evm)
  Koulutus: KO: HeC, VVJ: Noviisi
  Painotus: Koulu ja valjakkoajo


20.09.2015 hyväksytty kantakirjaan palkinnolla KTK-II
19 + 18 + 18 + 18 = 73p.

20.07.2015 YLA1 (98p.)
30 (19+11) - 33 (21+12) - 17 - 14 - 4


Calvin saapui tallillemme Hollannista Glowmoor Poniesin maahantuomana. Tuoja oli hakemassa omalle ponitilalleen uusia poneja, joten pyysin samalla tuomaan meille jonkun hienon orin. Hollannista Suomeen matkasi samalla reissulla kolme ponioria. Meille tuoja oli valikoinut ammattilaisen silmällään komean orin nimeltä Calvin v.d. Graafkamp. Kotona poni sai kuitenkin heti suomalaiseen suuhun sopivamman lempinimen Calle. Hyvät hermonsa ja tasapainoisen luonteensa ori osoitti jo matkalla Hollannista Suomeen. Ori ei nimittäin kuulemma stressannut matkasta lainkaan, vaan keskittyi syömään heiniään hyvällä ruokahalulla ja käytti muut hetket hyödyksi lepäämällä. Suomen kamaralle kuljetusvaunusta astuessaan se kuulemma pysähtyi lastaussillan päähän katsomaan kiinnostuneesti ympärilleen ja asteli sitten tyynesti uuteen karsinaan. Kahden viikon päästä me kävimme sitten hakemassa orin tuojan luota kotiin. Ja nopeastihan poni kotiutui muiden oriemme sekaan.

Calle on todellakin erittäin hyvähermoinen poni, joka ei pienistä stressaa. Siinä mielessä poni on erittäin helppo, että se säilyttää hermonsa kiperämmissäkin paikoissa, eivätkä meteli, ihmisvilinä tai uudet tilanteet saa sitä hermostumaan. Itse asiassa Calle tuntuu olevan sitä rauhallisempi, mitä stressaavampi tilanne on. Kotioloissa Callesta löytyy se vilkkaampikin puolensa. Yleisesti ottaen poni on varsin helppo käsiteltävä, mutta orihan se kuitenkin on ja orin luonto tulee kyllä Callessakin toisinaan esille - lähinnä silloin, kun paikalla on muita hevosia. Toisille oreille täytyy toisinaan vähän polkea jalkaa, kun taas tammoille hörähdellään ja hirnahdellaan. Calle kuitenkin kuuntelee melko hyvin auktoriteettia (ihmistä) ja uskoo yleensä mitä sille sanotaan.

Ratsuna Calle on mukavan reipas liikkuja, jonka kanssa on kiva tehdä yhteistyötä juuri ponin reippauden ja innokkaan asenteen ansiosta. Calle tykkää liikkua ja siltä löytyykin luontaista liikettä ja eteenpäinpyrkimystä. Shetlanninponiksi sillä on varsin hienot liikkeet ja moni orilla ratsastanut onkin sanonut sen tuntuvan selästä käsin isommalta ponilta. Onpa sitä joku kuvaillut ratsastettavuudeltaan welshimäiseksikin. Kouluratsuna Calle on mukava, sillä se liikkuu lähes luonnostaan kohtuullisen hyvässä ryhdissä. Etenkin ponin ravi on hienoa. Hyppääminenkin Callelta sujuu ja se onkin varsin innokas ja taitava hyppääjä. Ratsun hommien lisäksi ori toimii myös valjakossa niin yksinään kuin parinkin kanssa.


Sukutaulu

i. Castor v.d. Graafkamp
ii. Coen v.d. Beemhof
iii. Barney v.d. Egerland
iie. Lilie v.d. Bagestraat
ie. Nathalie v.d. Graafkamp
iei. Pleun v.d. Meershwijn
iee. Nellie v. Löwerskamp
e. Cindie v. Maachterlijk
ei. Puk v.d. Achtersweg
eii. Ludo v.d. Nederbeeld
eie. Wopke v.d. Achtersweg
ee. Marilien v.d. Zoekeshof
eei. Liam v.d. Uitgesplaat
eee. Neeke v.d. Zoekeshof

i. Castor v.d. Graafkamp on kotimaassaan Hollannissa kohtuullisen tunnettu jalostusori. Musta 98 cm korkea ori on kantakirjattu hyvin pistein, rakenteesta se sai peräti kahta vajaa täydet pisteet. Luonteensakin puolesta Castor on hyvin tyypillinen rotunsa edustaja, niin hyvässä kuin pahassa. Egoa ei tältä pikkuponilta puutu ja se tarhaileekin kotitilallaan kuulemma yksinään. Tällä hetkellä 21-vuotias ori viettää eläkepäiviä, lähinnä laiduntaen ja astuen silloin tällöin tilan omia tammoja. Castorilta löytyy jälkeläisiä eri puolelta maailmaa yhteensä 88 kappaletta.

ii. Coen v.d. Beemhof oli tummanruunikko, 98-senttinen ori, joka kilpaili nuoruusvuosinaan parivaljakossa puoliveljensä August v.d. Beemhofin kanssa. Orit toimivat varsin hyvin yhteen ja onnistuivat menestymään varsin mukavasti kilpailuissa, parhaimpana sijoituksenaan toinen sija maan ehkä arvostetuimmassa valjakkokilpailuissa alle 120-senttisten ponien luokassa. Coen ehti jättää 23 jälkeläistä ennen menehtymistään vanhuuden vaivoihin. Jälkeläisilleen ori periytti laadukkaita liikkeitään ja korrektia rakennettaan. Luonnekin Coenilla oli varsin yhteistyöhaluinen.

iii. Barney v.d. Egerland oli vähemmän tunnetusta suvusta, ruunikko, 90 cm korkea ori, jolla oli huhujen mukaan varsin kiukkuinen luonne. Barneysta haaveiltiin ponia nelivaljakkoon, mutta suunnitelmista ei tullut mitään, koska se ei kuulemma oikein sietänyt muita poneja. Sen isänisän tiedettiinkin jättäneen äkäluontoisia jälkeläisiä, jonka vuoksi varmaan harvinaiseksi jäikin. Barneylla itsellään kuitenkin astutettiin hyvän rakenteen ja liikkeiden vuoksi viisi tammaa, eikä luonne onneksi kaikille jälkeläisille periytynyt.

iie. Lilie v.d. Bagestraat oli yksi Coenilla astutetuista viidestä tammasta, 94-senttinen mustankimo poni. Lilie oli saman omistajan poneja kuin Barney, nätti ja hyväluontoinen tamma, joka toimi elämänsä siitoskäytössä jättäen muutamia (tarkemmin sanoen kuusi kappaletta) jälkeläisiä. Luonteeltaan Lilie oli tosiaan lempeä ihmisille, sekä varsoilleen loistava, huolehtiva emä. Nuorena tamma kuulemma ansaitsi näyttelymenestystäkin ja ensimmäisen rusettinsa se sai maitovarsaluokassa.

ie. Nathalie v.d. Graafkamp oli musta, tasan metrin korkuinen tamma, joka eli kasvattajansa luona koko elämänsä ja toimi lähinnä siitostammana. Nathalie kantakirjattiin melko nuorena varsin hyvin pistein peräti ykköspalkinnolla. Jälkeläisiä tamma jätti neljä kappaletta, joista tunnetuin lienee juuri Castor v.d. Graafkamp. Nathalie periytti vahvasti mustaa väritystä, korrektia rakennetta ja tasapainoista luonnetta.

iei. Pleun v.d. Meershwijn oli musta, 90 cm korkea hollantilaisori. Se oli nuoruudessaan kolunnut näyttelyitä hyvällä menestyksellä ja se palkittiinkin kertaalleen parhaana vuosikkaana Hollannin arvostetussa rotunäyttelyssä. Ilmeisesti omistajansa kiinnostuksen puutteen vuoksi Pleun ei silti koskaan noussut sen suurempaan suosioon ja sillä astutettiin vain kourallinen tammoja, kuitenkin tietojeni mukaan poni sai pysyä oriina ihan kuolemaansa saakka.

iee. Nellie v. Löwerskamp oli kulomusta, 101 cm korkea tamma, joka toimi suurimman osan elämästään lähinnä lastenponina. Nelliellä olikin hieno luonne, se oli kuulemma etenkin lasten kanssa loputtoman pitkäpinnainen ja kärsivällinen. Tammalla sekä ajettiin että ratsastettiin, joskaan satulaa sillä ei ollut, vaan lapset köpsöttelivät sillä ilman satulaa. Nellie sai vain yhden jälkeläisen ja senkin nuoruudessaan, ollessaan vielä Graafkampin siittolassa, jossa se vietti yhden kesän.
e. Cindie v. Maachterlijk oli hollantilainen kantakirjatamma, säkäkorkeudeltaan 101 cm ja väriltään mustankimonkirjava. Cindie hyväksyttiin kantakirjaan vasta vanhemmalla iällä lähinnä jälkeläisnäyttöjensä perusteella ja saikin ihan hyvät pisteet, vaikkei mikään varsinainen rakennekukkanen ollutkaan. Hyvä luonne, hyvä ratsastettavuus ja jälkeläisnäytöt kuitenkin kompensoivat vaatimatonta rakennetta. Cindiellä on kuusi jälkeläistä, joista kaksi on kantakirjattuja. Kaikki tamman jälkeläiset ovat perineet emänsä hyvän luonteen.

ei. Puk v.d. Achtersweg oli kimo shetlanninponiori, joka kilpaili niin kouluratsastuksessa kuin esteilläkin. Säkäkorkeudeltaan Puk oli hieman yli sallitun korkeuden, siis 109 cm, mutta sitäkin hienompi muilta ominaisuuksiltaan. Orilla oli upeat liikkeet, fantastinen luonne ja sen ratsastettavuutta kehuttiin erinomaiseksi. Säkäkorkeutensa vuoksi sitä ei hyväksytty kantakirjaan, mutta tuomari kehui kovasti orin kapasiteettia ja käytöstä. Puk sai yhteensä 12 jälkeläistä, joista vain yksi venähti isänsä tavoin yli toivottujen mittojen.

eii. Ludo v.d. Nederbeeld oli käytännössä tuntemattomaksi jäänyt shetlanninponiori, jonka omistajan huhuttiin olleen todella erikoinen persoona. Orista ei ole jäänyt jäljelle paljonkaan dokumentteja, mutta Pukin omistajan mukaan Ludo oli mustanruunikko, 107 cm korkea ori, jolla oli hieno raviaskel. Ludolla ei kaiketi tehty juuri mitään, vaan se toimi lähinnä pihankoristeena astuen vain kaksi tammaa.

eie. Wopke v.d. Achtersweg oli kimo, 99 cm korkea shetlanninponitamma, josta kehkeytyi pieni kuuluisuus kotikylässään ennätyksellisen elinikänsä vuoksi - tamma nimittäin eli 36-vuotiaaksi ennen kuin menehtyi laitumelleen vanhuuden vaivoihin. Sitä ennen Wopke ehti jättää kaksi jälkeläistä, joista toinen (rautias tammavarsa) jäi kotitilalleen. Omistajiensa mukaan Wopke oli todella kiltti, toisin kuin sen huomattavasti itsepäisempi tytär...

ee. Marilien v.d. Zoekeshof oli mustankirjava tamma, säkäkorkeudeltaan 99,5 cm. Marilien ehti toimia mm. ratsastuskoulun opetusponina sekä erään perheen ratsastus- ja ajoponina ennen kuin päätyi viimeisimmälle omistajalleen. Tamma hyväksyttiin vielä vanhuuden päivillään kantakirjaan kakkospalkinnolla. Lausunnossa tammaa kehuttiin hyväkuntoiseksi senioriksi, jolla tosin oli aavistuksen painunut selkä ja lyhyehkät etusääret. Luonteeltaan Marilien oli erittäin kiltti ja lempeä.

eei. Liam v.d. Uitgesplaat oli musta ori, joka niitti kotikylällään mainetta lähinnä vekkulimaisella luonteellaan ja karkureissuillaan. Useiden rodun asiantuntijoiden mukaan Liamilla oli erittäin hieno rakenne ja laadukkaat liikkeet, mutta monen harmiksi oria ei koskaan viety näytille mihinkään virallisiin tapahtumiin. Muutamia tammoja tällä metrin korkuisella orilla kuitenkin vieraili ja ainakin kolme sen pojista on hyväksytty kantakirjaan.

eee. Neeke v.d. Zoekeshof oli Liamin kanssa samalta kylältä kotoisin oleva rautiaankirjava shetlanninponitamma. Neeke oli erään perheen omistuksessa ja toimi lähinnä kärryponina. Parit näyttelytkin tämä 101-senttinen tamma kiersi yllättävän hyvällä menestyksellä (mm. kakkos- ja kolmossija). Neeke astutettiin ensimmäisen kerran eräällä ulkomaisella orilla, mutta valitettavasti se jäi tyhjäksi. Niinpä tamma astutettiin uudelleen kylän orilla ja tällä kertaa tuloksena oli nätti ja terve tammavarsa, joka sai nimekseen Marilien v.d. Zoekeshof.

Jälkeläiset

s. 22.04.2014
ori
s. 17.10.2014
tamma
s. 20.01.2015
tamma
s. 05.04.2015
ori
s. 27.07.2015
tamma
s. 04.09.2015
ori
s. 15.12.2015
ori

Kilpailumenestys

  Näyttelyt
17.02.2015, kutsu, NJ, Shetlanninponioriit, 2/11, irtoSERT

  Valjakkoajo
30.09.2013, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 4/30
01.11.2013, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/25
06.11.2013, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/50
07.11.2013, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/50
10.11.2013, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/50
20.04.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 1/27
07.05.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 5/29
02.06.2014, kutsu, VVK, Noviisi yksilövaljakko, 7/49
06.07.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/26
07.07.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/27

24.07.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/40
26.07.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 1/40
06.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 4/18
12.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 4/40
13.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 5/40
15.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/40
19.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/40
21.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 4/30
23.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/30
27.08.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 6/36

07.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
13.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/30
13.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 3/44
15.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/30
16.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 1/27
22.10.2014, kutsu, VVJ, Noviisi yksilövaljakko, 2/30
19.11.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/11
01.12.2014, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 2/26
20.01.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 1/10
25.01.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/16

28.01.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 3/16
28.01.2015, kutsu, VVJ, Noviisi parivaljakko, 1/26
  Kouluratsastus
15.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50
17.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/50
18.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/50
20.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/50
21.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/30
21.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 7/50
22.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/50
22.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/60
22.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/60
24.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/60

25.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/60
25.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/30
27.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50
27.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/50
27.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/32
27.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/32
29.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/32
29.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/50
29.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 1/50
30.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 3/32

05.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/40
06.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/40
06.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
09.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/50
10.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 4/50
10.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 5/40
11.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/40
12.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 6/40
20.02.2015, kutsu, KRJ, Helppo C, 2/40

Ikääntyminen

01/06/2013 - 1-vuotias
01/08/2013 - 2-vuotias
01/10/2013 - 3-vuotias
01/12/2013 - 4-vuotias
01/01/2014 - 5-vuotias
01/02/2014 - 6-vuotias
01/03/2014 - 7-vuotias
01/04/2014 - 8-vuotias
01/05/2014 - 9-vuotias
01/06/2014 - 10-vuotias
01/07/2014 - 11-vuotias
01/08/2014 - 12-vuotias
01/09/2014 - 13-vuotias
01/10/2014 - 14-vuotias
01/11/2014 - 15-vuotias
01/12/2014 - 16-vuotias
01/01/2015 - 17-vuotias
01/02/2015 - 18-vuotias
01/03/2015 - 19-vuotias
01/04/2015 - 20-vuotias
01/05/2015 - 21-vuotias
01/06/2015 - 22-vuotias
01/07/2015 - 23-vuotias
01/08/2015 - 24-vuotias

Päiväkirja

  Uuden valmentajan treenissä (valmentajana K.K.)
Olin luvannut tulla Zanneshofiin pitämään kouluvalmennusta suloiselle shetlanninponiratsukolle. Upea musta pikkuori Calle oli jo verrytelty valmiiksi ratsastajansa toimesta ja pääsimme aloittamaan valmennuksen heti saapuessani paikalle. Halusin nähdä ratsukon ensin kaikissa askellajeissa joten pyysin ratsastajaa ratsastamaan itsenäisesti molempiin suuntiin siirtymisiä tehden. Varsinkin orin ravi säväytti ollen varsin lennokas ja laaja liikeradaltaan shetlanninponin liikkeeksi. Kun olin saanut hieman esimakua sekä ratsusta, että ratsastajasta pyysin ratsukkoa ympyrälle, jonka keskipisteeksi menin seisomaan. Teetin parilla aluksi käynti-ravi -siirtymisiä, joiden aikana ja välillä tehtiin sisä- ja ulkoasetuksia. Lopulta asetuksista jatkettiin taivutuksiin ja samaan aikaan siirtymisten toistoja tihennettiin. Näin saimme ponia vetreämmäksi lavoista ja herkäksi avuille. Teimme samanlaisia siirtymisharjoituksia laukkatyöskentelyssä. Aloitimme ensin laukka-ravi siirtymisistä ja jatkoimme sitten vielä laukka-käynti -siirtymisiin, sillä Calle tuntui tarpeeksi herkältä ja vireältä. Laukkatyön jälkeen ratsukko tuntui olevan jo aika finaalissa, joten päästin parin tekemään loppuverkkaa.

  Lisa ja Calle kouluvalmennuksessa (valmentajana Ronya)
Saavuin Zanneshofiin pitämään tallin omistajan Sannan pyynnöstä valmennusta hänen tyttärelleen Lisalle. Äiti-tytärsuhteet ja valmentautuminen... Ei niin hyvä kombo. Saapuessani paikan päälle Lisalla ja Callella oli jo täysi tohina päällä verryttelyn merkeissä. Seurattuani hetken menoa vaihdoin muutaman sanan pikkuratsastajan kanssa jonka jälkeen aloitimme hommat heti laukkaamisen merkeissä. Teimme aluksi siirtymisiä keskiympyrällä, niin että toinen puolikas ympyrästä laukassa ja toinen ravissa. Sainkin muistutella Lisaa huomaamattomista avuista ja istunnan merkityksestä, ja tämän sanottuani saman tien Callen liikkuminen pani ja siirtymiset olivat paljon pehmeämpiä. Ravissa jatkoimme työskentelyä ympyrällä temponvaihteluiden merkeissä. Pyysin Lisaa ottamaan Callelta aina hieman enemmän takaisin, ei haitannut, vaikka poni siirtyisikin käyntiin. Lopputulemana saimme kuin saimmekin Callesta irti oikein irtonaista ja letkeää ravia, mihin olin harjoituksella pyrkinytkin.

  Suuri näyttelypäivä
Tänään teimme koko perheen ja parin ystävän voimin isomman näyttelyreissun useamman ponin kanssa. Meiltä lähti melkein joku luokkaan joku poni. Aamu oli varsinaista sählinkiä, kello soi jo 4:30 ja siinä omien aamutoimien lomassa vielä pakkailimme ponien viimeisiä tavaroita ja kävin läpi muistilistaani. Kaikesta valmistautumisesta huolimatta meinasi käydä varsin iso kämmi, kun vasta itse näyttelypaikalla tajusin, että olin vahingossa ottanut mukaan väärän ponin! Jostain syystä kukaan mukaan ei ollut huomannut mitään, kun talutin autoon Jessan, vaikka näyttelyyn olin ilmoittanut Jannin. Noo, onneksi olin varannut reilusti aikaa, joten ehdin käydä yksin vielä kotona vaihtamassa väärän mustan tamman oikeaan. Ehdin jopa vielä ennen ensimmäisen luokan alkua takaisin, huh. Oli muuten ilahduttavaa nähdä kehässä pari omaa kasvattia + Callen jälkeläisen. Näistä Monty v.d. Zanneshof jopa pärjäsi upeasti yltäen jopa BIS-kehään ja tullen lopulta valituksi BIS5:ksi! Kasvattajana olin yhtä hymyä, varsinkin kun omista poneista Calle ja Jore ansaitsivat irtosertit. Callen suhteen olivat odotukseni olleetkin korkealla ja ori esiintyi kyllä niin edukseen, että osasin odottaa edes jonkinlaista menestystä. Jore ei käyttäytynyt ihan yhtä hyvin, mutta ansaitsi silti sertinsä. Tammat jäivät tällä kertaa palkinnotta, vaikkakin Wilma sai maininnan 'sertin arvoinen'. Kaikkiaan ei voi kuin olla todella tyytyväinen, päivä sujui kyllä kaikesta alkusählingistä huolimatta mainiosti.

  Ei niin onnistunut kärrylenkki
Sää näytti vielä aamupäivällä hyvältä, joten ajattelin valjastaa vanhan herramme kärryjen eteen ja tehdä mukavan, rentouttavan maastolenkin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä jo puolen tunnin päästä alkoi sataa. "Mitäs pienistä kesätihkuista", ajattelin, ja kuinka väärässä olinkaan. Viiden minuutin sisällä 'tihku' oli muuttunut kaatosateeksi, enkä tietenkään ollut osannut varautua sadevaatteilla. Kaiken lisäksi päätin oikaista erään metsäpolun kautta ja vaikka polku paikoin näytti aika mutaiselta, ajattelin meidän pääsevän siitä kyllä ongelmitta - niinpä varmaan, rengas nimittäin juuttui mutaan, eikä meinannut millään lähteä liikkeelle! Jouduin nousemaan kärryiltä alas ja työntämään itse kärryjä kannustaen samalla Callea kovasti. Kymmenen minuutin ahertamisen jälkeen kärryt suostuivat lähtemään mudasta, mutta sekä minä että ponimme oli siinä vaiheessa ihan likomärkiä. Kylmästä hytisten teimme loppulenkin tavoistani poiketen reippaassa ravissa ja vasta pihatiellä siirsin Callen käyntiin. Tallissa hinkkasin oria kuivaksi vanhalla hyväksi toimitulla keinolla eli olkitupoilla ja jätin sille vielä hetkeksi kuivatusloimen selkään. Sitten menin itse satulahuoneeseen lämmittämään kaakaota, jonka hörpin kääriytyneenä edesmenneen Tipsy-ponimme loimeen.

  Pojasta polvi paranee
Täytyy sanoa, että olin varsin otettu, kun Miia-Maria (jolta olen usein itse käynyt kysymässä astutuksia ja onhan meillä hänen kasvattinsakin tallissa) aikanaan kysyi Callea sulhoksi havittelemalleen tilausvarsalle. Onhan se aina mieltäylentävää huomata, että joku muukin kuin sinä itse pitää ponejasi hienona. Vielä yllättyneempi oli, kun Uljasta Mustaamme pyydettiin toisellekin tammalle sulhoksi! Siitäpä sainkin idean tarkastella Callen jälkeläisten kuulumisia. Orillahan on nyt kaksi jälkeläistä meidän omissa nimissä ja jo kaksi muiden nimissä. Callen ensimmäisellä varsalla, kotiin jääneellä Tjarkolla on jo itselläänkin peräti kolme jälkeläistä! Niin se aika menee. Wienneke eli Viena-tamma on ensin keskittynyt kilpailemiseen ja kohta sekin olisi tarkoitus astuttaa ensimmäisen kerran. Miia-Marian omistama Missi-tamma on jo ehtinyt tehdä hienon uran sekä koulun että valjakkoajon saralla ja muutenkin päistäriköstä ponista on kasvanut todella kaunis ilmestys. Toivottavasti tammaa nähtäisiin joskus näyttelykehissäkin. Callen nuorin varsa on Mangon Kleine Monster eli Lenni, hyvin isänsä näköinen musta oripoika. Lenni on vielä nuori, mutta selvästi siitä on kasvamassa komea herra! Säkäkorkeudeltaankin se on jo menossa isänsä ohi... Mitä tulee itse isukkiin, niin Callehan on voinut vallan mainiosti ja on siirtynyt kokonaan kisaeläkkeelle, eli toimii nyt täysin siitosorina. Toivottavasti poika ainakin vielä muutaman jälkeläisen tuosta saisi.

  Koulutreeniä
Hyppäsin tänään pitkästä pitkästä aikaa itse Callen selkään. Ensin se vähän ihmetteli, kun oli tottunut taas kevyempiin ratsastajiin, mutta aika nopeasti hakeutui avuille ja rupesi pureskelemaan kuolainta. Käynnissä kokeilin vähän väistättää sen takapäätä ympyrällä ulospäin ja pienen hakemisen jälkeen se sujui mallikkaasti. Ravissa tein muutamia siirtymisiä ja lävistäjällä tapailtiin vähän keskiravia. Täytyy sanoa, että Callen ravi on niin upea muihin shetlanninponeihin verrattuna! Kyllä se askel sieltä vaan piteni, eikä edes muuttunut pelkäksi kauheaksi kipitykseksi. Lopuksi kokeilin huvikseni, vieläkö Calle vaihtaa laukan pyynnöstä ja sieltähän se tuli, vaikkakin pienenpienen pukin kautta. Satulasta noustuani taas hehkuin innosta ja ylpeydestä siitä, että minulla oli näin hieno shetlanninponi! Ei näitä calleja ihan joka oksalla nimittäin kasva...

  Hyppytreeniä Lisan kanssa
Lisa halusi tänään hyppiä vähän esteitä, joten pidin tytölle itse tunnin. Olin laittanut kentälle maapuomeja; yksi oli pääty-ympyrällä, lisäksi toisella pitkällä sivulla oli kaksi kolmen puomin sarjaa. Aluksi halusin muistutella Lisaa teiden tärkeydestä. Jotta teistä tulisi hyviä ja suoria, on myös ratsastajan katseen suunta oleellinen asia. Harjoittelimme pääty-ympyrän ja sillä olevan puomin avulla katseen kääntämistä ajoissa seuraavaan esteeseen. Ensin teimme harjoitusta ihan vain käynnissä ja kun se sujui, oli aika vaihtaa askellaji raviin. Calle ravasi alusta asti reippaasti ja hyvässä tahdissa. Sen suhteen Lisa ei joutunut tekemään töitä, mutta sen sijaan hevosen ohjaamisessa keskelle puomia ja toisaalta katseen pitäminen seuraavassa esteessä tuotti enemmän päänvaivaa. Ympyrän lisäksi Lisan piti tulla välillä puomisarjat ravissa ja keskittyä säilyttämään ponin suoruus myös sarjojen välissä. Alussa Calle meinasi valua uraa kohti, mutta pian toitotukseni ulkopohkeen ja -ohjan napakkuudesta meni perille ja ponikin alkoi tulla suoraan. Ihan lopuksi nostin vielä jälkimmäisen puomisarjan matalaksi ristikoksi, jonka Lisa sai tulla pari kertaa ravissa. Calle hyppäsi tapansa mukaan nätisti ja Lisa oli tunnin jälkeen ihan innoissaan ("äiti, koska taas hypätään?").

  Siskontyttö vierailulla
Siskontyttöni Maisa 7 v. tuli tänään ratsastamaan Callella. Maisa on innokas heppatyttö ja sopivan topakka ratsastaja meidän shettiksille. Pidin Maisalle ja Callelle tunnin kentällä. Maisalla oli alusta asti hyvä ote poniin. Ihailin tytön luonnostaan ryhdikästä ja hyvää istuntaa, josta huomasin olevani suorastaan vähän kateellinen. Calle kulki reippaasti ja hyvässä muodossa alusta alkaen. Tein kentälle kujan puomeista, joilla harjoiteltiin käännöksiä ja tarkkuutta. Maisa kuunteli neuvojani ja ratsasti tarkasti. Tyttö tosin olisi halunnut kuulemma ravata enemmän, mutta halusin tänään keskittyä käyntityöskentelyyn. Lopuksi annoin kuitenkin ratsukon ravailla vapaasti kentällä ja Calle venytti oikein nätisti itseään. Maisa on ihan selvästi tuleva kouluratsastajan alku!



Taustan © Ritva Väänänen, kuvien © SN.